Alfa Romeo 156 2.0 JTS Sportwagon

Alfa Romeo 156 esiteltiin vuoden 1997 lokakuussa. Seuraavana vuonna malli valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa. Autoja on myyty neljän vuoden aikana molemmat korimallit mukaan lukien lähes puoli miljoonaa kappaletta.

156-mallisto on hiljattain käynyt läpi uudistuksen, joka näkyy pääosin auton sisällä. Yksilöllinen ja urheilullinen muotoilu jätettiin rauhaan. Suurin uutuus on edellisen kaksilitraisen korvaava, iskutilavuudeltaan yhtä suuri ja polttoaineen suorasuihkutuksella varustettu laihaseosmoottori. Moottorityyppi on yleistymässä muillakin autovalmistajilla.

Myös 156:n värivalikoima on muuttunut, samoin sisustusmateriaalit ja kojelaudan muodot.

Suunnittelu ja tekniikka

Alfa 156:n alustan perusratkaisut ovat ennallaan. Edessä on ala- ja ylätukivarsin toteutettu puolisuunnikasjousitus joustintukimaisen kierrejousen ja putki-iskunvaimentimen yhdistelmän kanssa. Takana pyöräntuennasta huolehtivat poikittaistukivarsiparit, vinosti eteen suunnatut pitkittäistuet ja joustintukimainen tolppa. Uudistuksessa on keskitytty jousien ja iskunvaimentimien hienosäätöön – itse osat ovat edellismallin kaltaiset.

Auton suurimmat silmällä havaittavat uudistukset löytyvät kuljettajan ympäristöstä, varustelusta ja moottoripuolelta. Selvimmin ohjaamon uudesta muotoilusta erottuvat suurentuneet ilmasuulakkeet sekä monitoiminäyttö kojelaudan päällä.

Kaksilitrainen Twin Spark -moottori sai väistyä uuden suorasuihkutteisen laihaseoskone JTS:n (Jet Thrust Stoichiometric) tieltä. Edelliseen kaksilitraiseen verrattuna sytytystulppien määrä on puolittunut. Aiemmin seoksen tehokkaasta syttymisestä huolehti kaksi tulppaa. Nyt polttoainesuuttimen siirtäminen imusarjasta suoraan palotilaan takaa tasaisemman seoksen, paremman täytöksen ja seoksen tehokkaan syttymisen.

JTS käyttää polttoaineen kulutusta laskevaa kerrostettua laihaseosta vain tyhjäkäynnin tuntumassa. Kerrostetusta syötöstä luovutaan kierrosten kohotessa yli 1 500 r:n/min, mistä lähtien moottori toimii normaalilla stökiometrisellä ilmasuhteella. Polttoaineensäästö ei siis ole yhtä suuri kuin seinämä- ja ilmaohjattuja kerrossyöttötekniikoita käyttävissä moottoreissa. Toisaalta Alfassa ei tarvita päästöjen – eritoten laihan seoksen palaessa syntyvien typen oksidien – alentamiseksi kallista DeNOx-katalysaattoria ja täysin rikitöntä polttoainetta.

Alfa Romeo on hakenut suorasuihkutuksella pääasiassa tehoa, eikä mäntien tai imukanavistojen muotoilulla tarvitse ohjailla seosta, kuten laajemmalla kerrostetun syötön alueella toimivissa laihaseosmoottoreissa. Mäntien ja imukanavistojen muoto ei juuri eroa nykyaikaisten monipistesuihkutusmoottorien vastaavista osista, joten mäntää korottavat muodot eivät ole suuremmilla kierroksilla häiritsemässä kaasunvaihtoa. Kun polttoaine suihkutetaan suoraan palotilaan, se jäähdyttää imuilmaa ja parantaa sylinterin täytössuhdetta. Jäähdyttävän vaikutuksen avulla saadaan irti enemmän tehoa verrattuna epäsuoralla polttoaineen suihkutuksella varustettuihin moottoreihin. Suorasuihkutuksen tuoman palotilan lämpötilan laskun ansiosta moottorin nakutusherkkyys on pienentynyt. Sen johdosta puristussuhdetta on nostettu Twin Sparkiin verrattuna 10:1:stä 11,3:1:een.

Alfa Romeon suorasuihkutteinen laihaseosmoottori käyttää kerrostettua syöttää polttoainesäästöön vain alle 1 500 r/min kierroksilla. Suuremmilla käyntinopeuksilla suorasuihkutuksesta otetaan hyöty irti parempana tehona.

Tilat ja mukavuus

Etuistuimilla on tilaa kohtuullisesti. Pitkittäissuunnassa tilaa on keskikokoiselle kuljettajalle riittävästi, mutta lähes kaksimetrinen kaipaisi pituussuuntaan muutamia lisäsenttejä. Ajoasennon hakeminen vie hieman reilummin aikaa, jotta istuimen korkeus- ja selkänojan kaltevuussäädön sekä ohjauspyörän säätöjen kanssa löytää sopivan kompromissin niin, etteivät polkimet ole kaukana ja ohjauspyörä turhan lähellä. Ryhdikkään pystyyn ajoasentoon tottunut kuljettaja joutuu hakemaan asentoa pidempään, kun taas makaavammassa asennossa ajeleva löytää säätönsä helpommin.

Takaistuimella tunnelma on hivenen tiiviimpi. Reisituki on melko niukka, vaikka istuma-asento onkin muuten kohtalainen. Kookkaampien etuistujien takana myös polvitila käy vähäiseksi. Sivuttaissuunnassa tilaa on kuitenkin riittävästi kolmellekin matkustajalle.

Hallintalaitteet löytyvät pääosin tutuilta paikoilta. Sekä etu- että takaovissa on sähköiset ikkunannostimet, ja niiden käyttökytkimet on sijoitettu selkeästi ovipaneeliin. Istuinlämmittimien katkaisinten löytäminen vaatii sen sijaan ennakkotiedon tai hyvän arvauksen: kytkimet löytyvät istuinten etureunasta istuintyynyn alta. Lämmittimien päälläolon merkkivalo on sijoitettu jotenkuten näkyvälle paikalle istuinten reunaan ovien puolelle.

Kuljettajan istuimessa on sähköinen ristiseläntuen säätö, jonka käyttökytkin on istuimen ulkolaidassa. Nappulaa saattaa aluksi luulla istuinlämmittimen kytkimeksi, mutta totuus paljastuu nappia painettaessa, kun selkänoja pullistuu alaselkää vasten.

Vaikka Alfa 156 -mallistosta valittu testiauto onkin farmari, ei sen tavaratila ole suuren suuri. Nimi Sportwagon enteileekin sitä, ettei autoa ole edes tarkoitettu varsinaiseksi tilaihmeeksi vaan enemmänkin ns. ”elämäntapafarmariksi”.

Vaikka Sportwagonin kontti onkin VDA-litroin mitattuna 18 litraa sedanin ruumaa pienempi, on kuormausaukko suurempi. Lisäksi laajennetussa tavaratilassa on huomattavasti enemmän tilaa ja pohja on tasainen ja varsin käyttökelpoisen muotoinen. JTS-mallin äänentoistolaitteistoon kuuluva avoin bassokotelo verottaa hieman tavaratilan kokoa vasemmasta reunasta.

Pikkutavaroille on kohtuullisesti säilytystilaa. Etuistuinten selkänojissa on lehtitaskut, ovissa on kotelot, myös keskikyynärnojan sisällä on tilaa – ja hansikaslokerokin on valaistu. Jälkimmäisen – samoin kuin meikkipeilien – valo toimii tosin fiksusti vain silloin, kun avain on virtalukossa hiukan käännettynä tai sytytysvirta on kytkettynä. Tällä estetään akun tyhjeneminen, jos valot sattuvat jäämään päälle autosta poistuttaessa.

Tavaratilan puolella on 12 voltin ulosotto ja molemmilla puolilla kannelliset lokerot. Kuormaverkko on näppärä apuväline, jos kontissa kuljettaa pienempää irtotavaraa. Verkolle on kiinnikkeet tavaratilan molemmissa reunoissa.

Sporttinen perän muotoilu on jättänyt takaikkunan melko pienikokoiseksi, ja heikko näkyvyys taaksepäin kiusaa varsinkin ruuhkaliikenteessä.

Jousitus on mukava niin mukulakiveyksellä kuin maantielläkin. Pitkäliikkeinen jousitus toimii sporttisen tuntuisessa autossa hyvin. Ajaminen onkin yhtä aikaa urheilullista ja mukavaa.

Tavaratila on farmarikorista huolimatta varsin vaatimattoman kokoinen, virallisin litroin mitattuna jopa pienempi kuin sedanissa. Laajennettu tavaratila on kuitenkin tasapohjainen ja kuormausaukko suuri. Jousitus on mukava niin maantiellä kuin mukulakivikaduillakin.

Ajettavuus

Alfa 156 JTS Sportwagonin ajettavuus ei himmennä merkin urheilullista mainetta. Varsinkin mutkaisella tiellä Alfa on aktiivisen kuljettajan päiväuni. Nopea ohjaus yhdessä hyvin toimivan alustan kanssa tekee ajamisesta nautittavaa. Pitkät joustovarat takaavat renkaille hyvän pidon, ja voimaa uhkuva moottori antaa lisäviihdettä mutkien loppupuolella.

Pieni miinus muutoin tasapainoisesta käytöksestä kuitenkin löytyy. Jos kaarteeseen tulee liian jyrkällä linjalla ja kulkusuuntaa joutuu korjaamaan ulkokaarteeseen päin, ajolinja levenee väkisin liiankin laajaksi. Renkaat – tai oikeastaan niiden korkeahko profiili – kavaltavat, ettei kyseessä ole paukkukova GTI-raaseri vaan rauhallisemmin ja mukavammin käyttäytyvä sporttinen ajopeli.

Ajaminen on vaivatonta, sillä moottorissa on voimaa varsin matalilta kierroksilta lähtien. Ohjaus on nopeuden lisäksi tarkka, mikä tekee mutkatiellä ajosta hauskaa. Maantiellä suurimmat urat muuttavat hieman kulkulinjaa, mutta uraherkkä auto ei varsinaisesti ole.

Väistökokeen 156 selvittää ilman suurempia moitteita. Vakiovarusteena olevaa ajonvakautusta ei saa kytkettyä pois päältä, joten vauhdin lisääminen ei juuri muuta auton käytöstä. Järjestelmä tulee mukaan, kun peräluisto on juuri alkamassa, ja ottaa enimmän nopeuden pois tasaten samalla auton kulkulinjan. Järjestelmän mukaantulon huomaa tehokkaiden jarrujen rytinänä, ja vauhti tuntuu yksinkertaisesti loppuvan, vaikka kuljettaja kuinka polkisi kaasua.

Pitkät joustot takaavat renkaille hyvän pidon. Nopea ohjaus yhdessä tasapainoisen käytöksen kanssa tekee mutkaisilla teillä ajamisesta nautittavaa. Ajonvakautus tulee mukaan varsin terävästi, jos kuljettaja sattuu tekemään jotain hullua.

Suorituskyky

Moottori vetää tasaisen vahvasti koko kierroslukualueen lävitse, eikä laihaseostoiminnon olemassaoloa juuri huomaa. Voimapaketin toiminta on varsin sivistynyttä. Suurin vääntömomentti (206 Nm) saavutetaankin matalilla kierroksilla (3 250 r/min). Vaikka ruutia on käytännön tilanteissa riittävästi, ei moottorissa esiinny missään vaiheessa varsinaista tehopiikkiä. Pieni voiman lisäyksen tunne on havaittavissa 3 500 r/min kohdalla.

Välityssuhteet on valittu siten, että kaikilla vaihteilla voi ajaa ongelmitta jo 1 500 r/min alkaen aina rajoittimeen eli seitsemääntuhanteen saakka. Moottorin voiman huomaa, jos ajaa vajaata kuudenkympin vauhtia kakkonen pesässä. Kaasun pohjaan survaiseminen johtaa hauskaan kiihtyvyyden tunteeseen, ja menoa voi jatkaa samalla vaihteella aina 100 km/h nopeuteen. Viitonen ei ole mikään ylivaihde, vaan sopii mainiosti ohituksiin myös maantiellä.

Suorituskykymittauksissa emme saaneet useammasta yrityksestä huolimatta Alfaa kiihtymään valmistajan ilmoittamien arvojen mukaisesti. Kiihtyvyys (9,0 s 0–100 km/h) on tosin näilläkin eväin riittävä.

Täysjarrutuksessa kori niiaa pehmeähkön jousituksen takia melkoisesti. Toisaalta jarrutkin ovat tehokkaat, mikä osaltaan vaikuttaa keulan alas painumiseen. ABS:llä ja hätäjarrutustehostimella varustettu järjestelmä kestää tehojen häipymättä useammankin peräkkäisen täysjarrutuksen moitteetta.

156 JTS Sportwagon liikkuu sporttisesti, kuten Alfalta on lupa odottaakin. Moottori vetää vaivatta koko kierroslukualueen läpi, ja voimaa on käytännön ajotilanteissa hyvin tarjolla. Levyjarrut kaikissa nurkissa ovat riittävän tehokkaat, eikä kuumeneminen ole ongelma.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Varustelista sai malliuudistuksen yhteydessä täydennystä. Kaikissa malleissa on nyt VDC/MSR-järjestelmä vakiona. VDC tarkoittaa ajonvakautusta, MSR (Motor Schleppmoment Regelung) taas estää pyörien lukkiutumisen moottorijarrutuksessa, kun vaihdetaan liukkaalla pinnalla pienemmälle vaihteelle.

Vakiovarustukseen kuuluvat etuturvatyynyjen lisäksi sivutyynyt edessä ja pääturvatyynyt etu- ja takamatkustajien turvaksi. Kaikille viidelle matkustajalle on kolmipisteturvavyöt, joiden yläkiinnikkeissä on korkeussäätö etuistuinten lisäksi takaistuimen reunapaikoilla. Takaistuimella on kahdet Isofix-kiinnikkeet lastenistuimen kiinnittämiseen.

Automaatti-ilmastointi on vakiovaruste, ja sen käyttökytkimet ovat muuttuneet kojelaudan muuhun ilmeeseen paremmin sopiviksi. Ilmastointilaitteella saa valittua molempien puolten lämpötilan erikseen. Niitä ei tarvitse yksin ajellessa erikseen säädellä, vaan laitteessa on nappi, jolla molemmat puolet saadaan tavoittelemaan kuljettajan asettamaa lämpötilavaatimusta. Järjestelmä säätelee automaattisesti sisäilmakiertoa, mikäli ulkoilman laadun tunnistin havaitsee auton ulkopuolella haitallisia saasteita.

Kojelaudan päällä olevia suulakkeita on suurennettu, ja niiden väliin on sovitettu monitoiminäyttö. Se näyttää ajotietokoneen tietojen lisäksi muitakin tietoja ja asetuksia. Ajotietokoneessa on kaksi trippiä: lyhytaikainen, joka nollaa itsensä aina, kun auto on seissyt käyttämättä yli kaksi tuntia, sekä pitkäaikainen käsin nollattava trippi. Hetkellisen kulutuksen ja jäljellä olevan matkan lisäksi molemmissa tripeissä on keskikulutus, matka-aika ja kuljetun matkan pituus. Myös päiväys ja ulkolämpötila näkyvät ruudussa koko ajan. Vikatiedot varoituskuvakkeilla ja avoimien ovien varoitukset tulevat näyttöön tarvittaessa.

Valoautomatiikka ja lampunpesurit ovat nekin vakiovarusteita. Automatiikka toimii siten, että valokytkin saa olla koko ajan päälle kytkettynä. Näin ollen ilman valojakin voi ajella, jos valokytkimen kääntää nolla-asentoon. Sinänsä toimivaan ratkaisuun tulee kuitenkin pieni miinus lampunpesurien toiminnasta, kun järjestelmää verrataan sellaiseen, jossa valot palavat myös kytkimen nolla-asennossa. Nyt painekäyttöiset pesurit ruikkaavat tuulilasia pestessä vettä aina myös valoumpioille.

JTS:ssä on vakiona BOSEn äänentoistolaitteisto, joka potkiikin matalat bassot melkoisen jykevästi. Tämä on mukavuutta musiikin ystäville, eikä uutta äänentoistoa tarvitse heti rakennella, jos mielii nauttia voimakkaista alaäänistä.

Varusteita on reilusti niin mukavuutta kuin turvallisuuttakin silmällä pitäen. Turvatyynyjen lukumäärää on lisätty. Ajonvakautus ja jarruassistentti kuuluvat myös vakiovarustukseen.

Loppuarvostelu

Alfa 156 Sportwagon on merkille ominaisesti urheilullinen auto. Tilaa ei tosin ole suurimpien farmareiden tapaan, mutta tarkoituksena ei lienekään ollut tehdä näillä mitoilla maksimaalisia tiloja tarjoavaa kuormajuhtaa.

Suorasuihkutteinen moottori tarjoaa voimaa tasaisen väkivahvasti, eikä laihaseostoimintoa normaaliajossa huomaa. Sporttisesta ajotuntumasta huolimatta jousitus ei ole paukkukova vaan pikemmikin mukavan pehmeä. Se tarjoaa kuitenkin riittävästi jämäkkyyttä urheilullisenkin kuljettajan tarpeisiin.

Mallisto

Testiauton lisävarusteet: metalliväri 640 euroa
Testiauton hinta: 37 640 euroa
Vakuutusmaksuluokat: liikenne 25, auto 17
Takuu: Kaksi vuotta ilman kilometrirajaa. Korilla 6 vuoden puhkiruostumattomuustakuu, maalitakuu 2 vuotta.
Maahantuoja: Italkon Oy, Helsinki
Valmistaja: Fiat Auto S.p.A, Pomigilano d'Arco, Napoli, Italia

Oskari Pentti
Lehdessä 9/2002