Alfa Romeo 159 3.2 JTS Q4

Mikäs ihme täällä mouruaa? Vauhtia on hieman reilu satanen kesärajoitetulla maantiellä, ja vakionopeudensäädin on päällä. Silti konehuoneesta kantautuu matala jylinä, joka peittää jopa kaiuttimista tulevan musiikin alleen. Eikä kierroksia ole kuutosvaihteella kuin vajaat 2 500 r/min!

Käyntiääni onkin ehkä se suurin juttu, mikä erottaa neli- ja kuusisylinteriset 159:t toisistaan. 3,2-litrainen pata tarjoaa matkustajille kolme erilaista äänimaailmaa: matalilla kierroksilla kumeaa bassoa, keskialueella pehmeää kuutossaundia ja huudattamalla kimeää ulinaa.

Kulkupuoleltaan V6 ei sen sijaan ihan täyttänyt odotuksia – ainakaan Suomen nopeuksilla. Hieman tuore koeajoyksilö kiihtyi sataseen lähes pari sekuntia nopeammin kuin 2.2 JTS mutta sitkeysarvoiltaan autot olivat liki identtiset.

V6-version välitykset ovat huiman pitkät, mikä osaltaan vaimentaa tehoelämystä: kakkosella pääsee noin satasta ja kolmosella yli sataaviittäkymppiä. Nelonenkin on yhtä pitkä kuin monien autojen suurin vaihde. Ja vielä jää kaksi pykälää käyttämättä!

Viimeistään alustan pehmeys paljastaa sen, ettei kyseessä ole mikään 156 GTA:n jälkeläinen. Tästä kielii myös auton ulkomuoto: ei spoilereita, ei levikkeitä. Huippu-159:tä voikin pitää kesällä myynnistä poistuneen samankokoisen ja -hintaisen 166 3.2 V6:n seuraajana – molemmat ovat isoja, tehokkaita sedaneita, jotka ovat parhaimmillaan matka-autoina.

Ja 166-malliin verrattuna saa kaupan päälle nelivedon. Torsen-tyyppinen järjestelmä ei päässyt pitävillä keleillä tositoimiin, mutta märällä nurmikolla sudittelun perusteella Alfa konttasi kuten pitääkin: ei turhia nykäyksiä eikä rutinoita.

&nbps,

Jussi Saarinen, mittaukset Oskari PenttiLehdessä 11/2006