Allianssi kaatui GM:n Fiat-kokemuksiin

AUTOMARKKINAT | 5.10.2006

TL-verkkotoimitus

Kaksi kuukautta kestäneet neuvottelut GM:n, Renaultin ja Nissanin omistuksellisen allianssin muodostamiseksi eivät tuottaneen tulosta. GM katsoi, että sille tarjotut ehdot eivät olleet riittävän hyviä. Renault–Nissan antoi lausunnon, jossa se kertoi, että GM:ltä puuttuu aito yhteistyöhalukkuus.

Neuvottelu käynnistyi, kun merkittävä GM:n omistaja vaati GM:n fuusioimista Renaultiin ja Nissaniin. Renault omistaa Nissanista 44 % ja Nissan Renaultista 15 %.

GM:n arvion mukaan GM:n ja Renault–Nissanin yhdistämistä koskevissa neuvotteluissa tarjotut ehdot eivät olleet tasapainossa. GM olisi sen johdon arvion mukaan ollut häviävä osapuoli. Renault–Nissan olisi saanut yhdistymisessä etuja GM:ää enemmän.

Kaikki kolme yhtiötä olisivat saaneet yhdistymisessä synergiaetuja ja kustannussäästöjä. GM:n johto kuitenkin katsoi yhtiönsä saamien etujen olevan epätasapainossa Renault–Nissaniin verrattuna. Epävirallisten tietojen mukaan Renault–Nissanin itselleen vaatimia ostotoiminnan kautta saavutettavia etuja pidettiin suhteettomina.

GM:n joutui neuvottelemaan yhdistymisestä Renault–Nissaniin puoliväkisin. Viime heinäkuussa GM kertoi toisen vuosineljänneksen tuloksen miljarditappioista. Sen seurauksena yhtiön merkittäviin yksittäisiin omistajiin kuuluva miljardööri Kirk Kerkorian vaati GM:n pääjohtajaa ryhtymään nopeasti neuvotteluihin Renaultin ja Nissanin kanssa. Kerkorian totesi, että GM:n pääjohtaja vaarantaa yhtiön osakkaiden edut, ellei hän toimi näin yhtiön pelastamiseksi.

GM:n johto suhtautui nuivasti

GM:n johto oli Kerkorianin vaatimuksesta kiusaantunut. Neuvotteluyhteys Renault–Nissanin kanssa kuitenkin avattiin. Autoteollisuuden asiantuntijat pitivät USA:ssa melko selvänä, että neuvottelu ei miellytä GM:n johtoa henkilökohtaisistakaan syistä: mahdollisen allianssin syntyessä GM:n pääjohtaja Rick Wagoner olisi todennäköisesti menettänyt asemansa. Uudeksi pääjohtajaksi olisi nimitetty Renaultin ykkösmies Carlos Ghosn.

Pariisin autonäyttelyn yhteydessä GM:n pääjohtaja antoi haastattelun Automotive News -lehdelle. Hän totesi, että ”ei ole loogista sanoa, että GM, maailman suurin autojen valmistaja (yli yhdeksän miljoonaa autoa vuodessa), tarvitsee partnerin saadakseen liiketoimintansa jälleen kannattavaksi”.

Yksi erimielisyyttä aiheuttaneista seikoista oli varautuminen mahdollisiin investointeihin, joita allianssin osapuolet tekevät muihin yhtiöihin. Vaikuttaa siltä, että GM oppi läksynsä, jonka se sai omistusallianssista Fiatin kanssa. Renault–Nissan totesi, että GM:n vaatimukset kompensaatiopykälistä, jos tehdään omistusjärjestelyjä, olivat kohtuuttomia ja osoittivat todellisen yhteistyöhalun puutetta.

3. heinäkuuta Renaultin ja Nissanin johto antoivat tiedotteen, jossa ne kertoivat Renault–Nissanin allianssista. Siinä kerrottiin, että

"Renault–Nissan-allianssi on avoin sopimussuhde, jota ei koskaan ole rajoitettu vain näiden kahden väliseksi. Sopivissa olosuhteissa ja sopivien partnereiden kesken allianssia voidaan laajentaa. Arvion asiasta tekee nykyinen allianssi, joka arvioi laajentamista nykyisen allianssin kannalta, joka perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja tehokkuuteen sekä yksittäisen yrityksen ja sen tuotemerkkien kunnioittamiseen.”

Renaultin johto oli siis jo ennen allianssia koskevien neuvottelujen käynnistämistä kertonut varsin selkeästi, millä tavalla allianssin laajentamista arvioitaisiin. GM:n johto piti mielessään, mitä allianssissa Fiatin kanssa oli tapahtunut.

GM:n oppi Fiat-allianssista

GM hankki omistukseensa 20 % Fiatista vuonna 2000 muodostamalla omistuksellisen allianssin Fiatin kanssa.

Ajankohdan jälkeen Fiat oli erittäin pahassa taloudellisessa kriisissä. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan myymällä Fiatista rönsyjä, joilla ei ollut välitöntä yhteyttä autojen valmistamiseen. Samaan aikaan Fiatin autoteollisuuden omistusrakennetta muutettiin. Autoteollisuuteen pumpattiin lisää rahaa, joka oli saatu muiden toimintojen myynnistä.

General Motors piti Fiatin kriisijärjestelyjä itselleen epäedullisina. GM katsoi, että Fiatin tytäryhtiöiden myyminen muutti tilannetta, jossa alkuperäinen sopimus tehtiin. Se kieltäytyi sijoittamasta lisää rahaa Fiatiin. Näin GM:n omistusosuus yhtymästä aleni kymmeneen prosenttiin.

GM:n ja Fiatin kiistan syynä oli osapuolten erilainen tulkinta niiden tekemän yhteistyösopimuksen ja strategisen allianssin ehdoista. Taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileva Fiat nosti osakepääomaansa ja vaati pari vuotta sitten myös GM:n lisäämään osakepääomaa Fiat Autoon. Sopimusehdoissa oli sanktiopykälä, jonka mukaan GM:n oli ostettava koko Fiat Auto, jos se ei noudata yhteistyösopimuksen ehtoja.

GM katsoi, ettei sillä ollut velvoitetta lisätä osakepääomaa Fiat Autossa. Syyksi GM katsoi sen, että Fiat oli omaa rahoituskriisiään helpottaakseen myynyt omistamansa autoteollisuutta lähellä olevan yhtiön. Samaan aikaan Fiatin osakepääoma korotettiin rahoittajien vaatimuksesta. GM kieltäytyi tällöin lisäämästä pääomaa Fiatissa. Näin GM:n omistusosuus, joka oli hankittu 2,4 miljardilla dollarilla vuonna 2000, aleni 20 prosentista kymmeneen prosenttiin.

Fiat katsoi, ettei GM täyttänyt alkuperäisiä sopimusehtoja. Siksi GM oli joutunut tilanteeseen, jossa sopimusehtojen mukaan sille syntyi velvoite ostaa koko Fiat Auto. Yhtiön arvoksi Fiat katsoi 8,5 miljardia euroa. Sen lisäksi Fiat katsoi, että GM:llä oli suuri joukko Fiatia koskevia velvoitteita, ja että GM:lle siirtyisi vastuu Fiat Auton veloista.

Kiistan ratkaisun avaimena oli se, että GM:n ja Fiatin strateginen allianssi purettiin. GM maksoi 1,55 miljardia euroa Fiatille. Kompensaatiosummasta GM maksoi välittömästi miljardi euroa. Loppuosa 550 miljoonaa euroa maksettiin myöhemmin. Sanaa vahingonkorvaus tai sopimussakko ei käytetty.

GM oppi läksynsä, jonka se sai allianssista Fiatin kanssa. Oppirahat olivat suuret. Nyt GM:n johto käytti saamaansa kokemusta yhtenä perusteena, johon yhteistyöhanke Renault–Nissanin kanssa kariutettiin. Peruste on kiistämätön, mutta tuskin todellinen yhteistyöneuvottelujen päättymisen syy. GM:n johto suhtautui alunperin nuivasti ajatukseen, jonka Kirk Kerkorian oli esittänyt. Johto ei voinut kieltäytyä yhteistyöneuvottelusta, koska merkittävimmän yksittäisen omistajan ääntä on syytä kuunnella varsinkin silloin, kun yhtiö on vahvasti tappiolla.

Renault–Nissan-allianssi

Renault ja Nissan muodostivat alkuvuonna 1999 omistuksellisen allianssin. Vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa vuosia ollut Nissan sai tuolloin johtajakseen Libanonissa syntyneen Carlos Ghosnin. Hän oli hankkinut kannuksensa eri maanosissa erilaisissa kulttuureissa monikansallisissa yhtiöissä pääosin rengasteollisuuden palveluksessa.

Ghosn käänsi ällistyttävän nopeasti perinteisen japanilaisyrityksen johtamistavan ja kulttuurin voittoa tuottavaksi yritykseksi. Näyttöjensä ansiosta Ghosn valittiin myös Renaultin ja Renaultin ja Nissanin yhteisyritysten pääjohtajaksi.

Jorma Viitanen, tiedot GM, Renault ja Nissan