Amerikkalainen autoteollisuus järkkyi vuonna 2009

AUTOMARKKINAT | 29.12.2009

TL-verkkotoimitus

General Motorsin konkurssi järkytti automaailman perusteita. Vielä muutamia vuosia sitten GM oli maailman suurin autojen valmistaja. Vaikka yhtiön liiketoiminnan tulokset olivat jo pitkään olleet tappiolla, tuskin kukaan uskoi vakavissaan, että USA:ssa yhtiö päästettäisiin konkurssiin. Niin tuskin olisi käynytkään, ellei koko maailmaa ravistellut finanssikriisi olisi järkyttänyt koko USA:n kansantalouden perusteita.

Vuoden 2008 lopulla USA eli viimeisiä hetkiä presidentti George Bush Juniorin valtakautta. Uudeksi presidentiksi valittun Barak Obaman oli määrä aloittaa oma presidenttikautensa vuoden 2009 alkaessa. Maan talous ajautui yhä pahempaan tilanteeseen. General Motors, Chrysler Motor Corporation ja Ford Motor Company olivat hyvin hankalassa tilanteessa. Niitä uhkasi konkurssi, koska yhtiöiden käteisvarat olivat loppumassa.

Valtion tuki: ehtona suunnitelmat talouden tervehdyttåämisestä

USA:ssa valtiovalta ryhtyi pelastamaan yhtiöitä. Niiden ylin johto velvoitettiin kuitenkin esittämään USA:n kongressille suunnitelmansa yhtiöiden tervehdyttämisestä. Jos suunnitelmia ei hyväksyttäisi, liittovaltio ei olisi valmis antamaan yhtiöille niiden tarvitsemia luottoja. Ilman niitä toiminta kaatuisi rahoituksen puutteeseen.

Presidentti Bush avasi liittovaltion rahahanat, mutta hän varoi visusti antamasta sitoumuksia, joilla vaikutettaisiin seuraavan presidentin Barak Obaman päätösvaltaan. Samalla Bush piti näppinsä visusti erossa siitä, että hänestä tulisi presidentti, joka päätöksillään olisi määräämässä amerikkalaisen autoteollisuuden yhtiöitä konkurssiin.

Perinteisesti autoteollisuuden työntekijäjärjestöillä on ollut vahva neuvotteluasema, eivätkä amerikkalaiset autonvalmistajat ole voineet tehdä ratkaisuja työntekijäpuolta kuulematta. Obama asetti julkisen rahoitustuen ehdoksi sen, että kaikki osapuolet tinkivät vaatimuksistaan. Työntekijöiden, yritysjohdon ja alihankkijoiden oli suostuttava palkkojen leikkaamiseen ja alihankkijoiden saataviensa leikkaamiseen Vasta kun näihin ehtoihin oli suostuttu, liittovaltio oli valmis jatkamaan konkurssikypsien yhtiöiden toiminnan rahoittamista. Samalla Barak Obama vaati yhtiöiltä konkreettiset suunnitelmat siitä, kuinka ne palauttavat toimintansa kannattavuuden.

Barak Obama nimesi asiantuntijaryhmän, joka arvioi autoyhtiöiden esittämiä suunnitelmia. Ne eivät tyydyttäneet, mutta Obama jatkoi yhtiöille myönnettävää tukea kolmen kuukauden määräajan. Sen kuluessa yhtiöiden oli esitettävä yksityiskohtainen suunnitelma siitä, kuinka tukea saavat yritykset palauttaisivat toimintansa kannattavaksi. Samalla Obama asetti tuen saamiselle ehdottoman vaatimuksen: tukea saanut käyttää USA:n ulkopuolella tapahtuvaan liiketoimintaan.

CHRYSLER KAATUU JA MUUTTUU CHRYSLER-FIATIKSI

Chrysler kaatui ensimmäisenä. Jo syksyn 2008 aikana oli käynyt selväksi, että yhtiön toiminta oli helpommin palautettavissa terveelle tolalle, jos yhtiö konkurssin seurauksena vapautuu merkittävästä osasta veloistaan . Lisäksi Chrysler oli tuntuvasti pienempi kuin General Motors. Päätöstä helpotti se, että Fiat esitti jo tammikuussa 2009 ajatuksen Chryslerin ostamisesta.

Fiatin halukkuus muodostaa Chrysler-Fiat –konserni oli osa Fiatin pääjohtaja Sergio Marchionnen visiota, jossa Fiat saadaan nostettua menestyväksi globaaliksi autoteollisuuden yhtiöksi. Järjestelyn yksityiskohtia selviteltiin kevät, ja uusi amerikkalaisitalialainen suuryhtiö syntyi kesäkuussa. Marchionnesta tuli konsernin pääjohtaja, mutta hän ei suinkaan jättänyt tehtäväänsä Fiatin johdossa.

GM KAATUU - TILALLE PERUSTETAAN UUSI GM

GM:n pelastamista konkurssin kautta arvioitiin pitempään. Koska GM:n johdon suunnitelmat yhtiön tervehdyttämisestä eivät vakuuttaneet,päädyttiin siihen, että GM saataisiin nopeammin ja pienemmin kustannuksin kannattavaksi, jos tilanne ensiksi nollataan. Se merkitsi General Motorsin asettamista konkurssiin.

Mutta oitis perustettiin myös uusi GM. Se oli konkurssin myötä vapautunut merkittävästä osasta aikaisempia taloudellisia sitoumuksiaan. Tilannetta helpotti sekin, että GM Europe oli jo aikaisemmin onnistunut tervehdyttämään liiketoimintansa. Vaatimukset sen omistaman Opel AG:n myymisestä alkoivat tuntua yhä useamman mielestä omituisilta.

OPEL IRTI GM:STÄ - EI SITTENKÄÄN

Amerikkalaisia arvelutti varsinkin seuraukset, joita saattaisi olla GM:lle itselleen, jos Opel irrotettaisiin kokonaan GM:stä. Mikä olisi siis GM:n kannalta järkevintä?

GM:n sisällä sekä USA:ssa esitettiin hyvin erilaisia arvioita siitä, mikä olisi paras vaihtoehto. Julkisuuteen tihkui tietoja siitä, että vastakkain olivat Opelin myyminen ja säilyttäminen GM:n tytäryhtiönä. Myymistä koskevassa vaihtoehdossa vastakkain olivat investointiyhtiö RHJ:n ja Magna Internationalin ostotarjoukset. Edellisen tarjoukseen sisältyi ilmeisesti optio: GM saisi mahdollisuuden kasvattaa omistusosuutensa Opelissa sen jälkeen, kun Opel ensiksi olisi saatu tehokkaammaksi työpaikkoja ja tuotantokapasiteettia leikkaamalla.

Magnan esittämään tarjoukseen sisältyi vaara, että sen yhteistyökumppanina toimiva venäläinen valtion omistama Sberbank saattaisi olla väylä, jota kautta Opelin ja GM:n ydintietämystä uusien autojen kehittämistoiminnasta saattaisi siirtyä Venäjän autoteollisuuteen. Magna vakuutti, ettei tällaista vaaraa todellisuudessa ollut. Saksan liittohallitus oli samaa mieltä.

Kiista päättyi erikoisella tavalla. GM teki esisopimuksen Opelin myymisestä Magnalle. Samaan aikaan General Motorsin liiketoiminnan tulokset olivat ällistyttävän nopeasti parantumassa. GM:llä oli lisääntyvästi perusteita arvioida Opelin myymistä uudelleen.

Koska GM Europe oli jo aikaisemmin kivunnut voitolliseksi, ei ollutkaan mitään kiirettä ryhtyä myymään lypsävää lehmää eli Opelia. Mainio syy ostosta pidättäytymiseen saatiin EU:n komissiosta. Se oli ilmoittanut tutkivansa hyvin tarkoin Saksan liittohallituksen Opelille lupaaman tukipaketin syntymistapaa. Epäiltiin, että Saksan hallitus esitti Opelista tarjouksia esittäneille lupaamansa rahoitustuen ehdoksi sen, että Opelin ostaja säilyttää yhtiön työpaikat Saksassa.

Saksassa oltiin tuskastuneita GM:n päätösten viipymisestä. Liittokansleri Angela Merkel lensi Washingtoniin. Hän tapasi presidentti Barak Obaman. Asia ei Merkelin ja Obaman välisessä keskustelussa ollut kuitenkaan esillä. Myöhemmin selvisi, että noin puolitoista tuntia sen jälkeen, kun Merkelin lentokone oli noussut ilmaan, hän sai lentokoneeseen tiedon siitä, ettei GM ole lainkaan halukas myymään Opelia. Merkel koki tuleensa nolatuksi, ja Saksassa oltiin tyrmistyneitä.

SAAB MYYNTIIN - TAI AINAKIN LAKKAUTETTAVAKSI

Saabin myyminen sen sijaan oli GM:n toimenpidelistalla edelleen. Koko sen ajan, jolloin GM oli omistanut Saabin, yhtä vuotta lukuun ottamatta Saab oli tuottanut tappiota. Yhtiöstä oli päästävä eroon. Myyntimahdollisuuksien arvioitiin paranevan, kun Saabin uusi 9-5 –mallisarjan auto esitellään Frankfurtin autonäyttelyssä syys-lokakuussa.

Kiinalaiset kävivät katsastamassa Saabia. Mutta heidän ostoslistallaan eivät olleet Trollhättanissa toimiva autotehdas, sen tuotantolaitokset, kiinteistöt tai Saabin museo . Sen sijaan autojen valmistamiseen liittyvä tekniikka ja Saabin tuotemerkki olivat kiinnostavia.

Vakavasti otettava ostajakin ilmestyi. Se oli ruotsalainen Koenigsegg. Sen taustalla toimi joukko sijoittajia, joista kaikki eivät halunneet nimiään julkisuuteen. Neuvottelut etenivät, kunnes Koenigsegg ilmoitti katkaisseensa neuvottelut GM:n kanssa. Julkisesti syyksi esitettiin prosessin pitkittyminen. Monet arvelivat, ettei Koenigsegg todellisuudessa halunnutkaan ostaa Saabia. Koenigsegg oli nostanut neuvotteluja käymällä omaa profiiliaan.

GM oli koko ajan varustautunut myymään Saabin myös osina. Toimintoja oli yhtiöitetty. Kiinalainen BAIC olisi valmis ostamaan vanhojen Saab 9-3 ja 9-5 sedanien tuotantolinjat ja siirtämään ne Kiinaan. Se sopi GM:lle. GM ilmoitti ajavansa Saabin tuotannon alas, ja tuotemerkki poistettaisiin GM:n portfoliosta.

Seuraavaksi areenalle saapui hollantilainen taloudellisesti huonoissa kantimissa oleva Spyker. Se esitti ostotarjouksensa Saabista. Eikä se ollut ainoa GM:lle ilmoittautunut ostajakandidaaatti. GM ilmoitti tutkivansa tarjoukset, mutta samalla se myös totesi, että Saabin alasajo käynnistyisi vuoden 2010 alkaessa.

Saabin alasajosta on esitetty hyvin erikoisia tietoja. Aluksi kuviteltiin, että kyseessä olisi korkeintaan muutaman kuukauden kestävä prosessi. Seuraavaksi kuultiin, että kaiken vieminen loppuun voisi viedä 2-3 vuotta. Saabin alihankkijat saivat GM:ltä postia. Siinä kerrottiin, että Saabin hautaan saattaminen saattaisi kestää viisikin vuotta.

Osa ruotsalaismediasta pitää hämmästyttävänä sitä, kuinka Ruotsissa ei ole syntynyt kansanliikettä Saabin pelastamiseksi. Kaduilla ei marssita. Kukaan ei protestoi. GM:n päätökset otetaan vastaan mukisematta. Onko suhtautumistapa osoitus siitä, kuinka Ruotsi suhtautuu maansa autoteollisuuteen, kysytään.

FORD JALOILLAAN - MUTTA VOLVO KUITENKIN KIINALAISILLE

Ehkä reaktioita osaltaan selittää se, että Volvon omistaja Ford on selviytynyt myllerrysvuodesta muita amerikkalaisia valmistajia paremmin. Vaikka Volvo myydään, Fordilla ei ole ollut samanlaista paniikkia myymisessä kuin GM:llä. Niinpä prosessi kiinalaisen Geelyn kanssa on edennyt koko ajan, ja Ford ilmoitti juuri ennen joulua, että esisopimus Volvon myymisestä on varmistunut kaupaksi. Volvon henkilöautoyhtiö siirtyy kiinalaisomistukseen vuoden 2010 alkupuolella. Volvojen tuotekehitys ja valmistus tulee jatkumaan Göteborgissa.

LISÄÄ ASIASTA KIINNOSTUNEILLE:

TAUSTAA VUODEN 2009 TAPAHTUMILLE