Audi RS6 Avant 4.2 V8 Biturbo quattro Tiptronic

Ei sudi! Tunne on epätodellinen. Asfaltin pinta on suorituskykymittausten aikaan kostea, ja konepellin alla möyrii 450 hevosvoimaa. Silti täyskaasukiihdytys – vaikka jarrulla ahtopaineet nostaen – ei saa nelivetoisen auton pyöriä jauhamaan tyhjää. Vain vähäinen narahdus 255/40 -renkaista, ja massiiviset g-voimat ottavat testaajat syleilyynsä.

Tietokone naputtaa hengästyneenä arvoja: 0–100 -väli puristuu uskomattomaan 4,9 sekuntiin. Piru Audissa on päässyt irti.

Tuulilasin toimituksessa on kulkenut vuosien saatossa jos jonkinlaista kulkupeliä. Silti musta farmariauto varastaa show’n täydellisesti. Yksi jos toinenkin haluaa ottaa autosta tyypit, ja luo samalla riskin ajokorttinsa olemassaololle.

RS6 on ulkoapäin petollisen vaatimattoman näköinen. Vain alumiinin väriset sivupeilit ja 18-tuumaisten vanteiden lävitse pilkistävät massiiviset jarrulevyt paljastavat, että nyt ei olla tekemisissä ihan tavallisen perhefarmarin kanssa.

Konepellin avaus paljastaa jutun ytimen. 4,2-litrainen veekasi täyttää moottoritilan kutakuinkin kokonaan. Kaksi turboahdinta ja välijäähdytintä viimeistelevät kokonaisuuden.

Rauhallinen eteneminen sujuu lähes yliluonnollisen helposti: automaattivaihteisto, neliveto ja suurehko massa takaavat sen, ettei kilpa-autoilijan refleksejä tarvita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö 450 hevosvoiman luotsaaminen olisi piinaavaa. Se nimittäin on. Tunnelma on kuin ison moottoripyörän kuskilla: jatkuva toppuuttelu on homman nimi.

Voimaa on käytössä niin paljon, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Nautinto – vaikkapa kiihdytys moottoritien rampissa – jää niin lyhyeksi, ettei sitä ehdi oikeastaan edes aistia. Liikennevaloista RS6 kiihtyy jo pintakaasulla niin, että muut näkyvät pieninä pisteinä horisontissa.

Siis mihin ihmeeseen tätä kaikkea voimaa oikein tarvitaan? Turvallisiin ohituksiinko? Just joo!

Ohi kyllä pääsee, ei siinä mitään. Perinteinen vauhdinotto on unohdettava, sillä aivan rekan perästä lähdettäessäkin kiihdytys on lopetettava jo perävaunun keskiosan kohdalla – muuten voi heittää ajokortille hyvästit.

Farmari-Ferrari

 
Onkin ehkä rehellisintä nimittää RS6 suoraa päätä miehisyyden jatkeeksi.

Kuin edellä mainitun korostuksena koeajoautossa oli lisävarusteena Sport-pakoputkisto, joka saa RS6:n murisemaan vanhojen jenkkirautojen tapaan. Etenkin alakierroksilla bassoääni on niin muhkea, että automies hykertelee tyytyväisyydestä. Omassa autossani olisi ehdottomasti juuri tämä putkisto – kahdestakin syystä. Ensinnäkin murina tekee kunniaa RS6:n tehovaroille, ja toiseksi autosta voi nauttia myös ilman yltiöpäistä räppäilyä.

RS6:n viisiportaisessa automaattivaihteistossa on periaatteessa neljä tapaa vaihtaa. Laatikossa on tavallisen D:n lisäksi S-asento, jolla pieni vaihde pysyy pidempään päällä ja joka myös lykkää moottorijarrutuksessa herkemmin pientä sisään. Käsin vaihtaminen voidaan tehdä joko vaihdekepin +/– -kolossa tai ratin takana sijaitsevilla F1-lavoilla.

Jäimme kaipaamaan ainoastaan mahdollisuutta lukita suuri vaihde päälle. Näillä tehoilla kickdown-toiminto on nimittäin täysin tarpeeton: olisi paljon ihanampaa tuntea ja kuunnella alarekisterissä piilevää bassovoimaa.

Hauskinta RS6:ssa on silti se, että kyseessä on farmariauto. Suorituskyky on samaa luokkaa kuin Ferrarilla tai Porschella, mutta kyytiin mahtuu viisi aikuista ja matkatavarat päälle. Talvellakaan ei tarvita kakkosautoa, sillä neliveto ja ajonvakautus pitävät ylimääräiset lipsumiset kurissa.

Kävimme koeajoviikon aikana myös sienimetsällä, ja RS6:n lisävarusteinen Sport-alusta ylitti metsäautotien pahatkin kivet ja töyssyt täysin ilman pohjakosketuksia. Samoissa paikoissa on muuten monen muun nykyauton alusta kolahdellut kivikkoon…

Alustaa voi muutenkin luonnehtia jopa mukavaksi – uskokaa tai älkää. Totta kai leveät renkaat ja alustan tukevoittaminen tuntuvat, mutta esimerkiksi puolet tehottomampien sporttien joukosta löytyy RS6:een verrattuna melkoisia kivirekiä.

Ai niin, bensaa palaa tehon mukaisesti. Maantiellä pääsee (ajoittain) kympin pintaan. Yleensä keskikulutus on kuitenkin päälle 15 l/100 km.

Jos olisi rahaa ja joku määräisi, että saa ottaa vain yhden auton, ei RS6:lla olisi juurikaan kilpailijoita. Paitsi Audin sisäisiä: sama kulkemis- ja nautinnon tarve voidaan tyydyttää myös S6 V8 quattrolla (340 hv, 112 400 e), A6 V8 quattrolla (299 hv,93 260 e) tai A6 2.7 biturbo quattrolla (250 hv, 71 120 e).Vaihtoehtoja siis riittää.

Jälkikommentti ja faktat

Oheisen jutun tekijä - Jussi Saarinen - tunnetaan yleensä selväjärkisenä heppuna. Juttu syntyi oireyhtymässä, jonka nimi on äkillinen hallusinaatio Audiin. Kun auto oli palautettu ja Jussi alkoi ajella muillakin autoilla, hallusinaation ote kirposi. Semmoista sattuu, kun saa ajettavakseen kunnon auton.

Onpa noita hallusinaatiotiloja saatu aikaan myös muilla kulkimilla- esimerkiksi Porscheilla, Mersuilla, Bemareilla ja Maybachilla - mitäpä noita kaikkia luettelemaan. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin Tuulilasin toimittajille käynyt niin, että jutun kirjoittaja on jonkin ajan päästä löytänyt uuden "maailman parhaan auton".

Sellaista se on, kun autotehtaat ovat ikuisessa kilpailussa, jossa ylivoimaisesti parhaan titteliä ei kukaan voi saada monopoliksi itselleen. Varmuuden vuoksi on ehkä vielä syytä sanoa omakin mielipiteeni: Audi on ihan hyvä auto.

Jorma Viitanen
Tuulilasin nettipalvelut

Testivaikutelmat Jussi Saarinen, jälkikommentti Jorma ViitanenLehdessä 12/2003