Audi TT Coupé 2.0 TFSI

TT-mallien suurimmat erot löytyvät tekniikkapuolelta. Ulkoisesti lähinnä tuumaa pienemmät pyörät ja ksenonvalojen puuttuminen viestittävät, että kyseessä on kesympi versio. Sisällä suurimmat erot löytyvät alcantara-nahkaverhoilun ja alumiinisomisteiden uupumisesta. Kaiken puuttuvan saa kuitenkin hankittua lisävarusteena kesympäänkin malliin.

Nokalla pauhaava kaksilitrainen TFSI on tuttu konsernin muista tuotteista. TT:llä ajaessa ensimmäiset fiilikset koneesta ovat samat kuin aikaisemminkin: ominaisuudet ovat mahtavat. Turbokone lähettää TT:n mahtavan väännön turvin tasaiseen ja väkivahvaan menoon jo todella alhaisilta kierroksilta. Meno ei hyydy kuin vaihtamisen ajaksi. Tehdas ilmoittaa autolle 0–100 km/h kiihtyvyysarvoksi 6,6 s. Jäimme siitä kolme kymmenystä.

Hyvien vääntöreservien turvin TT:tä pystyy kuskaamaan vaivattomasti niin taajamassa kuin maantielläkin. Samasta vaivattomuudesta kertovat mitatut sitkeysarvot, jotka olivat vaikuttavia. Vaihtamistarve on harvassa, sillä Audia voi ajaa suurilla vaihteilla jo alhaisista nopeuksista lähtien.

Moottorin ominaisuudet kyllä kiikuttavat TT:tä mukavasti, mutta se jokin jää puuttumaan. Tämän kaltaisen urheiluauton moottorissa saisi olla luonnetta ja temperamenttia selvästi enemmän. Myös äänimaailma jää metallista pärinää lukuun ottamatta latteaksi. Edes ylärekisteristä ei tunnu lähtevän ilmoille kunnon rääkäisyä. Tasapaksu meno voi muuttua monen mielestä pidemmän päälle tylsäksi. Toisaalta TT:n ominaisuudet ovat linjassa nykypäivän herrasmiessporttiajattelun kanssa.

RS-versiota odotellessa

Alusta toimii nelivetoisen tapaan mallikkaasti reippaassakin ajossa. Kori ei juuri kallistele ja pitoa tuntuu riittävän. Aivan äärirajoilla – vakiovarusteinen ajonvakautus poiskytkettynä – auto hieman soutelee. TT puskee ensin, minkä jälkeen perä karkaa sladiin. Liikkeet ovat kuitenkin rauhallisia.

Liiaksi tehostettu, hieman tunnoton ohjaus ei ole omiaan urheiluautoon. Se on kuitenkin tarkka ja reagoi terävästi. Jousitusmukavuus on – autotyyppi huomioon ottaen – kunnossa. TT on muuten melko hiljainen, mutta jyrisevät rengasäänet häiritsevät. Continentalin Y-nopeusluokan kumeista (245/45 R 17) tuntui lähtevän melua jopa enemmän kuin nelivetomallin Michelineistä (245/40 R 18).

Alustan rakenne on nelivetotekniikasta huolimatta molemmissa sama. Alumiinia on käytetty muun auton tavoin runsaasti myös alustarakenteissa. Edessä on kolmiomalliset alatukivarret, joustintuet ja kallistuksenvakain, takana monivarsituenta, iskunvaimentimet, kierrejouset sekä kallistuksenvakain. Lisävarusteena saa mm. aktiivisen iskunvaimennusjärjestelmän, nimeltään Magnetic Ride. Se säätää kaikkien iskareiden jäykkyyttä ajotilanteen mukaan.

V6-kone todettiin aikaisemmassa koeajossa (TL 12/06) hieman odotuksia vaisummaksi. Kun kaksilitrainenkaan ei ole mikään tykki, puuttuu TT:n vaihtoehtovalikoimasta ulkonäön lupaama katapulttivoimanlähde. Tässä toimintaehdotus tehtaan virittäjille: ottakaa takapenkit pois, kun niillä ei nytkään mitään tee, ja pankaa tilalle kunnon pannu! Ehkä tuleva RS-versio auttaa.

Lasse LääperiLehdessä 12/2006