Aura-auton takana tullut ajoi liian lähellä

Pieninä hiutaleina kimalteleva, kevyesti leijuva pakkaslumi voi olla tieliikenteessä hengenvaarallista. Keskiviikkona 27. tammikuuta vuonna 1999, päivänä, jolloin Kittilän Pokassa mitattiin 51 astetta pakkasta, loi pöllyävä pakkaslumi uhkaavat olosuhteet Hollolaan kantatielle 54.

Lunta oli tielläkin niin paljon, etteivät ajoratamerkinnät näkyneet. Vaikka lämpömittarin lukema oli puoliltapäivin 22 astetta nollan alapuolella, sää ei ollut selkeä vaan pilvipoutainen.

Äskettäin sataneen lumen takia oli keltaista varoitusvaloa vilkuttava tielaitoksen aura-auto liikkeellä. Kello kahdentoista jälkeen se oli puhdistamassa kantatien itäreunaa noin kuuden kilometrin päässä valtatie 12:n liittymästä.

Metsän keskeltä mäeltä loivasti laskeutunut tie putkahtaa peltoaukealle ja alkaa kaartaa Lahden suuntaan hieman oikealle. Sillä kohdalla tien itälaidassa oli metallikaide. Kun aura alkoi poistaa kinosta kaiteen vierestä, idän suunnalta puhaltava tuuli lennätti tielle läpinäkymättömän lumipilven.

Kaksi kuljetusyhdistelmää

Aura-auton perässä tuli 97-mallinen Nissan King Cab -avolavapakettiauto. Sen vetämän kaksiakselisen, trailerityyppisen perävaunun kyydissä oli huolellisesti kiinnitetty, pari tonnia painava, telaketjuin varustettu kallioporalaite. Pakkasen takia sen moottori oli käynnissä. Nissania kuljettava mies oli 31-vuotias lahtelainen maansiirtoalan yrittäjä, jonka vieressä matkasi hänen 66-vuotias isänsä.

Jonkin matkan päässä Nissanin takana ajoi 21-vuotias kärköläläinen mies 93-mallisella Honda Civicillä. Lahdesta päin oli näitä autoja

vastaan tulossa varsinaisella perävaunulla varustettu 92-mallinen Scania, jonka lastina oli noin 40 tonnia selluloosapaaleja. Tätä varkautelaisen kuljetusyrityksen omistamaa kuorma-autoa ajoi 49-vuotias mikkeliläinen mies.

Kantatieltä kaakkoon johtavan Herralantien risteyksen jälkeen kuljettaja havaitsi vastaan tulevan aura-auton ja sen nostattaman sakean lumipilven. Koska näkyvyys aura-auton tuntumassa oli erittäin huono, hän hiljensi nopeuttaan ja ohjasi lähemmäksi tien oikeaa reunaa.

Vähän ennen aura-auton kohtaamista hän havaitsi, että lumipöllystä tuli hänen ajokaistallaan vastaan punainen avolava-auto, johon oli kytketty perävaunu. Hän ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin pick-up iskeytyi kuorma-auton keulaan vasemmalle puolelle. Kello oli 12.20.

Tuhoisa yhteenajo

Autojen osuttua toisiinsa murskaavat törmäysvoimat ruhjoivat Nissania edestäpäin. Samanaikaisesti perävaunusta eteenpäin liukunut raskas porauslaite rusensi vetoautoa takaapäin. Noin 15-kertaisesti perävaunullisen Nissanin painoinen Scania-yhdistelmä puski avolavapakettiautoa ja traileria taaksepäin. Viidentoista metrin päässä törmäyskohdasta perävaunu kääntyi kaistallaan poikittain ja pysähtyi kaiteen päälle niin, että perävaunun etuosa oli tienluiskan ja pyörät sekä ajorampein varustettu takaosa ajoradan puolella.

Nissan luisui törmäyskohdasta noin 50 metriä ja jäi oman kaistansa laitaan murskaantunut keula auton tulosuuntaan viistosti kaidetta kohti.

Kuljettajan isä, joka ei ollut käyttänyt turvavyötä, putosi ulos ja jäi miltei keskitielle noin kymmenen metrin päähän murskaantuneesta autosta.

Scanian kuljettaja jarrutti voimakkaasti ja sai pidetyksi yhdistelmän omalla ajokaistallaan. Hän pysäköi auton 100 metrin päähän törmäyskohdasta ja tuli autosta ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut. Paikalle pian tulleet sivulliset kehottivat häntä kuitenkin pysyttelemään autossaan.

Valtavasta lumipöllystä johtuen ei ollut mikään ihme, ettei aura-auton kuljettaja huomannut mitään erikoista vaan jatkoi matkaansa. Saman päivän iltana tutkijat saivat häneen yhteyden tielaitoksen kautta, ja seuraavana päivänä hän tuli kuultavaksi. Aura-auton laitteissa, käytössä tai kuljettajan toiminnassa ei todettu mitään, mikä olisi voinut vaikuttaa onnettomuuden syntymiseen.

Toinen törmäys

Noin 15 metrin päässä yhteenajokohdasta Nissanin tulosuuntaan tapahtui toinen törmäys, jonka osallisina olivat porauslaite ja Nissanin perässä tullut Honda Civic.

Hondan nuori kuljettaja ei voinut mitään sille, että Scanian edellään työntämästä ajoneuvorykelmästä rojahti porauslaite Civicin päälle. Auto ruhjoutui keulasta korin keskipilariin asti.

Civic siirtyi kymmenkunta metriä törmäyskohdasta taaksepäin ja jäi menosuuntaan omalle kaistalleen keula hieman kaiteeseen päin. Porauslaite suistui tienluiskaan kaiteen ulkopuolelle Civicin kohdalle. Nissanin perävaunu säilyi monivaiheisessa kieputuksessa hämmästyttävän ehjänä. Toinen trailerin takareunaan kuljetuksen ajaksi pystyyn tuetuista ajorampeista oli yhä paikallaan.

Koska kaikki törmäyksestä sinkoutuneet ajoneuvot ja laitteet jäivät tien idänpuoleiselle laidalle, mahtui Riihimäen suunnalta tulleen säiliöauton kuljettaja puikahtamaan kolaripaikan ohi osumatta mihinkään. Mies pysäytti auton noin 50 metrin päähän tapahtumapaikalta ja hälytti apua.

Kahden miehen välitön kuolema

Nissanin kuljettaja jäi puristuksiin autoon, joka oli rusentunut sekä keulasta että perästä. Koska auto oli painunut edestäpäin kasaan enemmän vasemmalta puolelta, voidaan päätellä, että se oli törmännyt Scaniaan hieman vasen etukulma edellä.

Silmänräpäyksessä menehtynyt kuljettaja saatiin irrotetuksi vasta Hollolan pelastuslaitoksella runsaan tunnin työskentelyn jälkeen.

Honda Civicin kuljettajalle tuli hammasvaurioita sekä ainakin päähän ja polveen tikkejä vaatineita haavoja. Hänet kuljetettiin ambulanssilla Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa hänen kertomanaan vasta kävi ilmi, että hän oli ajanut Nissanin takana.

On ihme, miten lievin vammoin hän selvisi raskaan porauslaitteen murskaavasta osumasta. Hän pääsi sairaalasta onnettomuutta seuraavana päivänä.

Törmäysten seurauksena sinkoili erilaisia ajoneuvojen osia. Jokin terävä esine teki reiän Scanian tuulilasiin kuljettajan kohdalle, mutta kuljettaja ei loukkaantunut. Kolarin osapuolten ohi onnistuneesti selviytyneen säiliöauton kuljettajan jälkeen seuraavana pysähtyi tapahtumapaikalle hämeenlinnalainen kuorma-autoilija. Hän sai kuulla säiliöauton kuljettajalta, että tämä oli jo hälyttänyt apua.

Hämeenlinnalainen mies kokeili tiellä maanneen uhrin pulssia, mutta sitä ei tuntunut. Seuraavaksi hän keskittyi Honda Civiciin ja suihkutti sammuttimellaan jauhetta konepellin alle, koska sieltä oli tullut savua. Kun pelastushenkilökunta tuli paikalle, oli tienluiskalle sinkoutunut porauslaite yhä käynnissä.

Liikenne jouduttiin ohjaamaan kiertotielle noin kahden ja puolen tunnin ajan.

6. Se ei ollut ohitusyritys

Tutkimuksissa näytti aluksi siltä, että Nissanin kuljettaja oli ollut ohittamassa aura-autoa läpinäkymättömässä lumipilvessä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Koska aura-auto ajopiirturinsa mukaan kulki tapahtuman aikoihin 60–80 km/h nopeudella, ei tonnien painoinen Nissan-yhdistelmä olisi kiihtynyt tarpeeksi ohitusta varten.

Olosuhteitten lisäksi myös paikka oli ohitukseen täysin mahdoton. Tie oli juuri loivan alamäen jälkeen kääntymässä autojen menosuuntaan hieman oikealle. Niinpä näkyvyys olisi ilman lumipöllyäkin ollut erittäin huono, koska aura-auto aiheutti Nissanin kuljettajalle pahan katveen.

Myös Hondalla ajanut nuori mies oli sitä mieltä, ettei Nissanin kuljettajalla ollut ohitusaikeita. Todennäköisesti avolavapakettiauton kuljettaja vain ajoi liian lähellä aura-auton takana. Kun kaiteen vierestä aurattu lumi alkoi voimakkaasti pöllytä, hän ei enää nähnytkään aura-autoa eikä oman ajokaistansa kulkusuuntaa.

Kenties hän päätti pitää suuntansa suoraan eteenpäin tai väisti vähän vasemmalle. Samalla tie kääntyi loivasti oikealle, mistä syystä Nissan ajautui tien keskilinjan vasemmalle puolelle.

Koska Nissan törmäsi Scanian keulaan hieman vasen etukulma edellä, tämä voisi merkitä sitä, että Nissanin kuljettaja viime hetkellä yritti ohjata takaisin oman kaistansa suuntaan. Aika ja matka eivät kuitenkaan riittäneet.

Tuulilasi 4/99

Tapani Iivari