Austin Mini - Vuoden Valinta 1963

Pienet mitat kätkevät suuria ominaisuuksia

Tuulilasin testissä auton ulkomittoja vertailtiin lähinnä 50-luvun kääpiöautoihin, mutta todettiin saman tien, että sisätilat ja suorituskyky ovat aivan eri luokkaa. Sisätiloista ja tavaratiloista kuitenkin todettiin, että eivät ne nyt aivan nelihenkisen perheen pitkille lomamatkoille ruhtinaallisesti riitä.

Suorituskykyä selviteltiin näin:
– Suorituskyky ei tässä yhteydessä tarkoita suorastaan suurta huippunopeutta eikä oikeastaan edes vertaansa vailla olevaa kiihtyvyyttä; sekä huippunopeus ja kiihtyvyys ovat vain ainutlaatuiset verrattuna auton kokoon (pituus 305 cm, leveys 141 cm) sekä painoon (omapaino 587 kg).

Suorituskyvyssä moni ”normaaliperheauto” voittaa Minin teoreettisten lukujen valossa. Käytännössä ne jäävät kuitenkin toiseksi.

– Mistä se sitten johtuu? Ilmeisesti siitä, että ainakin koeajon antamien kokemusten perusteella Mini on ketterä kuin kuin kärppä ja suorastaan houkuttelee ”urheilumaiseen” ajoon.

Moottori saa kehuja, vaihteistossa puutteita

– Minin hyvän kiihtyvyyden ja rallivoittojen salaisuus on hyvien ajo-ominaisuuksien lisäksi moottorissa, joka pienestä 850 cm3 iskutilavuudestaan huolimatta kehittää 37 hv (SAE) nopeudella 5 500 r/min. Moottorin suurin vääntömomentti on kuitenkin verraten suurella nopeudella, 3 500 r/min., jolloin se on 6,22 kpm.

Vaihteiston toiminta ei saa testissä pelkästään kiitosta, vaan siinä havaittiin puutteitakin:

– Vaihteistosta voi kuitenkin huomauttaa, että vaihdetanko tuntuu tarpeettoman pitkältä, mikä tekee vaihdetangon liikkeet myös pitkiksi. Kun vaihdetanko on lisäksi suhteellisen ohut, se tuntuu myös liian notkealta.

Lippalakki tai baskeri tarpeellisia varusteita

Minin lämmityslaite saa testissä pääosin kiitosta lukuunottamatta säätönuppia, jonka katsotaan toimivan nurinkurisesti. Sisätilojen arvostelussa saavat pääntilat pientä moitetta:

– Väljyyttä puuttuu myös yhteen suuntaan – ylöspäin. Normaalikokoisen miehen on tyydyttävä lippalakkiin tai baskeriin, jos aikoo ajaa Miniä päähine päässä, ja juhliin ajettaessa naisväen korkeat kampaukset ovat epäilemättä suuressa vaarassa.

Tavaratila todetaan pieneksi 160:n litran tilavuuksineen, mutta samalla on huomioitu, että autolla voidaan liikkua myös siten, että tavaratilan kansi on auki, jolloin jopa lastenrattaat sopivat mukaan.

– Tavarat ovat kuitenkin tällöin suojaamattomina, mikä voi olla ikävää kurakelillä, ja lisäksi ne on syytä sitoa tukevasti kiinni.

Ällistyttävän hyvät ajo-ominaisuudet

– Minin hyvistä ajo-ominaisuuksista kuuluu ansio ennen kaikkea täsmälliselle ja auton keveyden vuoksi myös kevyelle hammastanko-ohjaukselle sekä etupyörävetoisuudelle. Sillä ajelee mutkaista soratietä todella mielikseen. Monen mielestä on yllättävää, että Minin tyyppinen pikkuvaunu soveltuu muuallekin kuin asfaltille, mutta totuus on, että hallittavuudessa se kilpailee monen suuremman ja kalliimpaan hintaluokkaan kuuluvan auton kanssa.

Vain pehemeässä hiekassa, liejussa ja paksussa lumessa Minin käsittelyn todetaan olevan hankalaa lähinnä pienen pyöräkoon ansiosta, mutta kaupungissa ovat ominaisuudet taas kohdallaan:

– Kaupunkiajossa Mini on ihanteellisen ketterä, ja sille on suhteellisen helppo löytää pysäköimistilaa. Voi ainakin olla varma siitä, ettei ”lännen rauta” kiilaa pysäköintipaikkaan, josta Mini on juuri lähtenyt.

Ihanteellinen työmatkakulkuneuvo

Yhteenvedoksi Ministä ja sen ominaisuuksista sopinee seuraava lainaus testistä:

-Pitäisin Miniä ihanteellisena työmatkakulkuneuvona, samoin perheenemännän ostosmatka-ajoneuvona, ja tietysti se on sopivasti viritettynä aivan verraton nuoren miehen urheilullisiin tarkoituksiin.

Erkki Raukko
Lehdessä 4/2001