Auton kulutustiedot ja virhevastuu

EU-normin mukainen kulutustieto

Autojen valmistajien on ilmastovaikutusten ja EU:n määräysten vuoksi pakko leikata uusien auton hiilidioksidipäästöjä. Se merkitsee polttoaineen kulutuksessa yhä pienempiä lukuja. Niiden oikeellisuus perustuu laboratorio-olosuhteissa saatuihin tietoihin. niin sanottuun EU-normin mukaiseen mittaukseen. 

Kulutustiedoilla on olennainen merkitys. Ne vaikuttavat autoveron määrään ja auton vuotuiseen ajoneuvoveroon. Jos todellinen kulutus on paljon suurempi kuin ilmoitettu, käytöstä aiheutuvat polttoainekulut eivät vastaa luvattua.

Mitä tapahtuu, jos auton ostaja havaitsee, että kulutus eroaa merkittävästi valmistajan antamasta kulutustiedosta?

Oikeustapaus

Viime joulukuussa Saksassa annettiin päätös oikeusjutussa, jossa auton ostaja valitti autonsa yhdistetyn kulutuksen eroavan selvästi siitä tiedosta, jonka valmistaja ja myyjä olivat ilmoittaneet auton yhdistetyn EU-kulutusnormin mukaisena.

Valittaja oli hankkinut esittelyauton, jolla myyntihetkellä oli ajettu 2 000 kilometriä. Ostajalle oli näytetty autoa koskeva esite, jossa yhdistetyn kulutuksen ilmoitettiin olevan 7,6 litraa sadalla. Sama tieto ilmoitettiin myös  saman auton tyyppihyväksyntää koskevissa papereissa.

Ostajan auto kulutti hänen osoittamiensa tietojen perusteella 0,6 litraa enemmän sadalla kuin ilmoitettu kulutuslukema. Poikkeama oli siten 6,6 % valmistajan ilmoittamasta EU-keskikulutuksesta. Ostaja vaati kauppahinnan  alentamista.

Asiaa käsiteltiin oikeudessa. Päätös oli kiinnostava. Oikeus totesi, että mittaustulokseen sisältyy aina epätarkkuutta (noin 2 %) ja virhemarginaali (noin 2 %). Valittajan auton todellinen kulutus erosi tätä enemmän normikulutuksesta. Niinpä ostaja oli oikeutettu hinnan alentamiseen.

Oikeustapauksen perusteluissa todetaan, että kaupan kohteessa oli virhe. Auton todellinen kulutuslukema ei vastannut esitteessä ja tyyppihyväksyntäpapereissa ilmoitettua. Valittajan auton kaupunkikulutus oli 9,2 litraa ja maantiekulutus todistettavasti 6,8 litraa sadalla. Keskikulutus oli siten 7,6 litraa, mikä ylitti selvästi valmistajan ilmoittaman määrän.

Ostettu ajoneuvo oli käytetty. Sillä oli kuitenkin ajettu vain 2 000 kilometriä. Se oli oikeuden arvion mukaan niin vähän, että kulutustietojen ei voida katsoa olennaisesti muuttuneen huonommiksi kuin uudessa autossa. Koska autossa oli virhe, ostajalla oli oikeus kauppahinnan alentamiseen. Mutta kuinka paljon? 

Oikeus arvioi valittajan auton polttoaineen suuremman kulutuksen aiheuttavan auton elinkaaren kuluessa (200 000 km) noin tuhannen litran ylimääräisen kulutuksen. Koska luultavasti tänä aikana myös polttoaineen hinta nousee, odotettavissa oleva lisäkustannus tulee olemaan 1000-1500 euroa.

Ostajan vaatimus oli 10 % suuruinen hinnanalennus eli 2 590 euroa. Oikeus päätyi kuitenkin siihen, että kohtuullinen hinnanalennus on 800 euroa (3 %).

Suomessa harvoin päästään ilmoitettuihin kulutuslukuihin

Tuulilasin testeissä havaitaan tämän tästä, että auton todellinen polttoaineenkulutus eroaa tuntuvasti valmistajan ilmoittamasta yhdistetyn kulutuksen määrästä. Jo useiden vuosien ajan Tuulilasin EkoAuto-vertailussa tämä seikka on ollut yksi huomion kohteista. Niinpä EkoAutoraati on ottanut yhdeksi havainnointikohteeksi ”totuuskertoimen”. Mitä lähempänä keskikulutus on ilmoitettua EU-kulutuslukua, sitä paremmat pisteet auto on tältä osin saanut. Eron kasvaessa auto menettää pisteitä.

Kuka erehdyttää ketä?

Saksassa annettu oikeuden päätös tuskin muodostaa Suomessa muitta mutkitta perustetta, jonka perusteella ostajan kannattaisi esittää vaatimuksia kauppahinnan alentamisesta, vaikka auton polttoaineenkulutus tuntuvasti eroaisi käyttöohjekirjassa tai esitteessä ilmoitetusta.

Sen sijaan saksalaisen oikeusistuimen päätöksen voisi kuvitella johtavan siihen, että autojen valmistajat lisäävät käyttöohjekirjaan informaatiota siitä, millaisissa olosuhteissa keskimääräinen kulutuslukema on saatu. Ainakin myyjät opastettaneen hoitelemaan asia "parhain päin".

Korostamalla eroavuutta olosuhteisiin sekä ajotapoihin, valmistajat voivat pyristellä irti antamastaan yksiselitteisestä auton polttoaineen kulutusta koskevasta tiedosta. Kulutukseen vaikuttavat mm. ajotapa, nopeus, lämpötila, renkaat, tien pinnan vaikutus vierintävastukseen jne. Lisäksi auton erilaiset sähkölaitteet tarvitsevat energiaa, mikä johtaa lisäkulutukseen. Esimerkiksi ilmastointilaite, radio, sumuvalot, istuinlämmittimet, tuulilasinpyyhkijät jne lisäävät niitä käyttäessä kulutusta.

Mutta saksalaisen oikeusistuimen päätökseen sisältyy toinen näkökulma, jota ehkä myös Suomessa arvioidaan. Voisiko verottaja aktivoitua havaitessaan, että auton todellinen kulutus ja ilmoitettu CO2-päästö eivät lähimainkaan vastaa toisiaan?

Jos todellisuudessa kulutus on selkeästi ilmoitettua suurempaa, se merkitsee suurempia CO2-päästöjä. Koska autovero ja ajoneuvovero on sidottu tuohon valmistajan ilmoittamaan päästölukemaan, valtiolta jää saamatta verotuottoja. Ovatko Siis liian pienen CO2-päästöarvon ilmoittaneet erehdyttäneet verottajaa autoveroa määrättäessä?

Ehkäpä mieleen tulee, että verottaja voisi korjata nykyistä autoveron määräävää kaavaa lisäämällä valmistajan EU-keskikulutuksen mukaiseen CO2-päästöön ”totuuslisän” (esimerkiksi 5 %), sillä useasti todellinen kulutus on suurempi kuin ilmoitettu. Näin suoraviivainen "ratkaisu" voisi kuitenkin johtaa siihen, että ilmoitettua kulutusta vastaavaan ja sitä pienempään arvoon pääsevät voisivat syyttää verottajaa syrjivästä verotuksesta.

TL-verkkotoimitus/ JV; tiedot http://www.kfz-betrieb.vogel.de/recht/articles/277270/index2.html

• Keskustelua asiasta: http://www.tuulilasi.fi/keskustelu/auto-ja-verotus/autoveroon-5-korotus