BMW 116i

Ykkössarja tuo BMW:n entistä alempaan luokkaan ja lähemmäs tavallisia autonkäyttäjiä – ainakin hinnoittelunsa puolesta. Uutuus puhuttelee ostajia ajettavuudellaan ja muotoilullaan. Etenkin viimeksi mainittu on herättänyt automaailmassa runsaasti keskustelua.

Edeltäjän eli 3-sarjan Compactin huono puoli oli se, että autoa sai vain kolmiovisena. Ykkönen sen sijaan on aina viisiovinen. Akseliväleissä kaksikolla on eroa Compactin hyväksi 6,5 senttiä. Kokonaispituudessa ero kutistuu kolmeen ja puoleen senttiin.

Vertailimme viime numerossa (TL 11/04) malliston kalliimpaa bensavaihtoehtoa eli 120i:tä kilpailijoihinsa. Nyt valitsimme testiautoksi perusversion eli 116i:n, jonka 1,6-litrainen moottori on BMW-mallistossa uutuus.

Suunnittelu ja tekniikka

Viime vuosina BMW:n pienin moottori on ollut Compactin 1,8-litrainen Valvetronic. Siinä ei ollut kaasuläppää, vaan polttoaine/ilmaseoksen annostelu hoidettiin muuttuvalla imuventtiilien nousulla. Moottorissa oli lisäksi imu- ja pakoventtiilien muuttuva ajoitus. BMW käyttää järjestelmästä nimeä Double-Vanos.

Testiauton moottori on jatkokehitelmä Välimeren maissa myynnissä olleesta 1,6-litraisesta N40-koneesta. Ykkössarjassa voimanlähde tottelee koodinimeä N45. Siinä käytetään perinteistä kaasuläppää, eikä venttiilien nousu ole säätyvä. Tässäkin moottorissa on nokka-akseleiden päässä ajoitusta muuttavat mekanismit. Double-Vanos -järjestelmällä venttiilien ajoitusta voidaan muuttaa 60 kammenastetta. Myös imusarjan pituus on muuttuva.

Uudessa 1,6-litraisessa on tehoa yhtä paljon kuin 3-sarjan 1,8-litraisessa moottorissa, mutta vääntöä 25 newtonmetriä vähemmän. 1-sarjaan on lisäksi tarjolla kaksilitrainen 150-heppainen bensiinimoottori sekä kaksi dieseliä, molemmat niin ikään kaksilitraisia. Voimattomampi eli 118d sijoittuu tehoiltaan bensiinimoottoreiden väliin, ja malliston tehokkain on 163-hevosvoimainen 120d.

Uutuus on merkille tyypillisesti takavetoinen, vaikka tämän kokoluokan kilpailijat ovat järjestään etuvetoisia. Raideväli on likimain sama kuin 3-sarjassa sekä edessä että takana. Moottori on sijoitettu varsin taakse etuakselilinjaan verrattuna. Paino on saatu siirrettyä melko tasan akseleiden välille – esimerkiksi akku on sijoitettu tavaratilan alle.

Ykkössarja korvaa kolmiovisen 3-sarjan Compactin. Pienin BMW on isoveljiensä tapaan takavetoinen. Testiauton 1,6-litrainen moottori on uusi tuttavuus.

Tilat ja mukavuus

Pikku-BMW:n etutiloissa ei ole suuremmin moitittavaa. Korkeahko kardaanitunneli tiivistää tunnelmaa, mutta tilaa on kookkaammallekin riittävästi.

Vertailussamme ollut 120i oli varustettu urheilullisilla istuimilla, jotka eivät sopineet kunnolla suurempikokoiselle kuljettajalle. Testiautoon tuo varuste ei ollut onneksi löytänyt tietään. Perushintaan sisältyvät istuimet sopivat paremmin kookkaammalle, sillä istuinten toppaukset eivät paina kylkiä ja reisiä.

Perusistuinten ainoa miinus on varsin niukka muotoilu, ja myös parempaa ristiseläntukea jää kaipaamaan. Pitkillä matkoilla alaselkä puutuu, ja istuma-asentoa on vaihdeltava. Sähkösäätöisen ristiseläntuen saa molempiin istuimiin 430 euron lisähintaan.

Takaistuin on mitoitettu selkeästi kahdelle, ja heillekin tilaa löytyy niukasti. Kolme matkustajaa ahtautuu kyytiin vain vaivoin. 180-senttinen ei mahdu kunnolla samankokoisen kuljettajan taakse, sillä polvitila kutistuu niukaksi.

Myös takapenkin muotoilu kielii siitä, että istuin on tarkoitettu kahdelle. Selkänojan laidat painavat kolmen matkustajan kuormalla reunapaikkalaisia melkoisesti vinoon. Takavedon mukanaan tuoma korkea kardaanitunneli vaikeuttaa huomattavasti keskipaikalle kapuamista. Keskitunneli ei toki esiinny pelkästään takavetoisissa – onhan se hyväksi havaittu konsti lisätä rakenteiden jäykkyyttä.

Tavaratila on auton käyttötarkoitusta ajatellen riittävän kokoinen. Laajennus onnistuu helposti kippaamalla selkänojat nurin. Kontti olisi kooltaan varsin vaatimaton, jos sinne olisi yritetty sijoittaa akun lisäksi varapyörä. Sitä ei 1-sarjassa kuitenkaan ole, vaan alla pyörivät ”puhkeamattomat” Run Flat -renkaat. Puhkeamattomuus on siinä mielessä väärä termi, että renkaat saattavat rikkoutua kuten tavallisetkin. Ero on siinä, että Run Flateilla voidaan ajaa puhjenneinakin – tietyin rajoituksin. Yleisesti ohjeena on, että nopeus on pidettävä alle 80 km/h ja matkaa saa taittaa korkeintaan 100 kilometriä.

Hallintalaitteiden sijoittelun ainoa erikoisuus on ”virtalukko”. Avaimen virkaa toimittaa kortti, joka työnnetään kojelaudassa olevaan aukkoon. Käynnistäminen ja sammuttaminen hoidetaan painonapilla. Starttaus vaatii kytkinpolkimen pohjaan painamisen, joten autoa ei saa vahingossa loikkaamaan liikkeelle.

Ratkaisu on nykyään käytössä useammallakin merkillä, poistaahan se rattiakselilla perinteisesti sijaitsevan ohjauslukon. Tämä taas pienentää jalkojen vammautumisriskiä kolari-tilanteissa.

Viiksikytkinten käyttö vaatii totuttelua: ne palautuvat ”opelmaisesti” takaisin alkuasentoonsa, kun haluttu toiminto on kytkeytynyt. Vipujen asennosta ei siis voi päätellä, mikä toiminto esimerkiksi pyyhkimille on kytketty. Takalasinpyyhintä käytettäessä vivun asento kuitenkin muuttuu selkeästi, ja vipu myös jää etuasentoon. Vaihtaminen kauko- ja lähivalojen välillä vaatii niin ikään tottumista. Kaukovalot kytketään painamalla viikseä eteenpäin, mutta lähivaloille vaihdetaan viikseä taaksepäin vetäisemällä.

Myös kytkinpolkimen pitkäliikkeisyys saa moitteita. Pakkilukko antaa periksi varsin kevyellä voimalla: ykköstä huolimattomasti kytkettäessä saattaa peruutusvaihde livahtaa päälle.

Istuinten muotoilun ohella myös alustan kovuus verottaa hieman mukavuutta. Suuremmat poikkiraidat ja töyssyt hytkäyttävät koria melkoisesti. Alusta on jämäkkä, muttei kuitenkaan kivikova. Mukavuutta hakeva vierastanee silti 1-sarjalaista. Rengasäänet ovat hyväkuntoisella tiellä varsin alhaiset, mutta karheammat kohdat nostavat melutasoa tuntuvasti.

Pikku-BMW on selvästi suunnattu kahdelle hengelle. Neliovisuus toki helpottaa takaistuimelle menoa, mutta tilaa on varsin niukasti. Etuistuimilla olo on sopivan urheilullinen.

Ajettavuus

Perusversio on kokonaisuudessaan parempi ajettava kuin vertailussamme ollut, urheilualustalla varustettu yksilö. Heikompi kitka yhdessä töyssyjen kanssa ei saa aikaan yhtä suuria sivuheilahteluja. Hyväpintaisella kestopäällysteellä 116i on maukkaan oloinen ajettava, eikä ajonvakautus joudu työskentelemään, kunhan nopeuden pitää järkevänä. Hiekkatiellä takavetoisuus, ja sen myötä varsin herkäksi säädetty ajonvakautus, muistuttavat kuljettajaa mittariston merkkivaloa vilkuttelemalla.

Matka-ajossa kiusaavin piirre on auton taipumus luikerrella urissa. Suunta muuttuu melko herkästi, mutta toisaalta tämä myös tuntuu selvästi ohjauksessa. Ohjaustuntoa ja -vastetta voikin kehua hyväksi. Pienillä nopeuksilla ohjaus ei palauta kunnolla, mutta tämä tuntuu nykyään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kyseinen parkkipaikkapyörittelyssä vaivaava ominaisuus ei sitä paitsi ole kovin suuri miinus. Myös aivan äärilaitaan käännetyn ohjauksen joutuu palauttamaan aluksi käsin.

Kesärenkailla ajettavuus on ongelmaton, ja ajonvakautus puuttuu peliin vasta kuljettajan hölmöilyn myötä. Talvikäyttöä ajatellen 1-sarjan ongelmana on Run Flat -rengastus. Kokeilimme autoa nastallisilla Goodyear Ultra Grip 500 EMT -talvirenkailla, joita ei enää onneksi saa 1-sarjalaisen alle – ainakaan merkkiorganisaation kautta. Ajettavuus muuttui nimittäin kerrasta, eikä autoa ollut uskoa samaksi yksilöksi.

Kyseinen rengas ei sovellu BMW:n alle alkuunkaan. Ajonvakautus on kummissaan renkaiden velttojen sivujen kanssa: järjestelmä jarruttaa menoa normaalissa kiihdytyksessä vielä kolmosvaihteellakin, vaikka erityisen tehokkaasta autosta ei voikaan puhua. Kiihdytyksiä saa helpotettua kytkemällä luistoneston päältä, mutta muuten ajettavuuteen ei löydy parannuskeinoja. Kaistanvaihdossa perä myöhästelee reilusti, ja kuljettajalle välittyy tunne auton pyörähtämisestä, vaikkei näin todellisuudessa käykään.

Soittokierros rengasvalmistajille selvitti, ettei nastallisia Run Flat -renkaita löydy muilta kuin Goodyearilta. Talvikäytössä on siis tyydyttävä suuremman eli H-nopeusluokan keskieurooppalaistyyppiseen kitkarenkaaseen. Niiden pito lumella ja jäällä on huomattavasti Pohjoismaisiin oloihin tarkoitettuja nastattomia renkaita heikompi.

Kokeilimme 1-sarjalaista myös mainitunkaltaisin kitkarenkain, eikä ajokäytöksessä ollut juuri eroa kesärenkaisiin verrattuna.

Väistökokeen 116i suorittaa ajonvakautuksen avustuksella ongelmitta niin kuormattuna kuin tyhjänäkin. Keilakujan läpäisy sujuu tunnokkaan ja tarkan ohjauksen ansiosta helposti – tosin ajonvakautus jarruttaa melkoisesti menoa. Järjestelmä sallii pienillä ja rauhallisilla ohjauspyörän liikkeillä lievän yliohjaavan luiston, ennen kuin oikaisee ajolinjan jarruttamalla. Hätäisemmin käännettäessä vauhti loppuu alkuunsa jo ennen luistojen alkamista.

Ilman ajonvakautusta perä pyrkii auttamattomasti sivulle, ja vastaohjauksen myöhästyminen saa auton pyörähtämään.

Alusta toimii moitteetta erilaissa ajotilanteissa ja vaihtelevilla kuormilla. Mutkatiellä ajaminen on merkille tyypillisesti urheilullista. Onnistunut ohjaus helpottaa hallintaa.

Suorituskyky

Pikku-BMW:n 1,6-litrainen voimanlähde vaikuttaa hieman kierroskonemaiselta: paras puhti alkaa vajaasta neljästä tuhannesta. Moottori jaksaa kuitenkin vetää kohtuullisen hyvin jo 2 000 r/min alapuolelta. Vaihteiden välityssuhteet ovat sopivat, joten ajaminen on vaivatonta – kunhan ei yritä poistua kadunkulmista vilauksessa.

Emme yltäneet mittauksissa valmistajan ilmoittamaan kiihtyvyysarvoon. Alkumetrit takavetoinen loikkaa terhakkaasti, mutta sen jälkeen moottori tuntuu hieman nyykähtävän ennen kuin kierrokset kohoavat lähemmäs neljäätuhatta. Vaihteet kytkeytyvät helposti päälle, vaikka vaihdekepin liikkeet ovat varsin pitkät.

Sitkeysmittausten tulokset ovat kohtuullisen hyviä, joskin moni yhtä painava ja samankokoisella moottorilla varustettu auto pesee 1-sarjalaisen. Moottori vetää alakierroksillakin nöyrän tuntuisesti, mutta terävin potku puuttuu.

Vauhti hidastuu tehokkaasti, eikä useampi peräkkäinenkään täysjarrutus saa jarruja menettämään tehoaan. Jarrutus tuntuu alkavan pehmeästi ja tehottoman tuntuisesti. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä mittarit kertovat hidastuvuuden olevan alusta asti hyvää tasoa. Jarrutus toinen pyöräpari heikommalla kitkalla ei myöskään tuota ongelmia. Elektroninen jarrupainejako huolehtii yhdessä ajonvakautuksen kanssa kulkusuunnan säilymisestä.

Moottori ei takaa räjähtävää suorituskykyä, vaikka kiihtyvyys onkin kohtalaisen hyvä 1 300-kiloiselle autolle. Jarrut eivät tuota pettymystä: ne kestävät useampiakin täysjarrutuksia tehoaan menettämättä.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Perusversio on kohtuullisen järkevästi hinnoiteltu, mutta varusteet nostavat hintaa reilusti. Eikä tässä tarvitse vielä kaipailla mitään erikoishienouksia. Testiauton lisävarusteena ollut Advantage-paketti sisältää myös sellaisia varusteita, joita ei välttämättä tarvita – mutta jotka tulevat tarpeellisemman varusteen kylkiäisenä. Esimerkiksi lämmitettävät sivupeilit kulkevat yhdessä sumuvalojen kanssa. Samassa paketissa saa tosin myös lämmitettävät tuulilasinpesurin suuttimet.

Testiauton kulutus poikkesi melkoisesti ilmoitetuista normituloksista. Osittain tämä saattoi johtua heikohkosti alakierroksilla vääntävästä moottorista, mikä aiheutti vaihtamistarvetta mäkisillä osuuksilla.

BMW:llä ei ole kiinteää huoltotaulukkoa, vaan huollon tarve määritetään ajotavan ja käytön mukaan. Öljynvaihtoon vaikuttavat polttoaineen kulutus sekä öljymääräanturin antama tieto. Järjestelmä on ajotapaan sopeutuva, ja tyypillinen vaihtoväli on 20 000–40 000 km tai kaksi vuotta. Sisäilmansuodatin menee vaihtoon useamman tiedon perusteella: laskentaan vaikuttavat sadetunnistimen tieto, ulkolämpötila, käytetty puhaltimen nopeus sekä sisäilmankierron käyttömäärä. Jarrupaloissa on kulumisanturit, joiden perusteella vaihdon ajankohta lasketaan.

Ainoat pelkästään matka- tai aikaperusteiset huollot ovat sytytystulppien ja jarrunesteen vaihto sekä yleistarkastus. Tulpat vaihdetaan 100 000 kilometrin välein. Yleistarkastus, joka sisältää ajoturvallisuuteen vaikuttavien toimintojen sekä korroosion tarkastuksen, tehdään 60 000 kilometrin välein. Jarruneste uusitaan kerran kahdessa vuodessa.

Turvavarusteita on perusversiossakin kattavasti. Turvatyynyjä on kuusi kappaletta – vain sivutyynyjä taakse ei ole saatavana. Turvavöissä ei ole korkeussäätöä edes etuistuimilla, eikä aktiivisia pääntukia ole yhdelläkään istumapaikalla.

Ilmastointi ei kuulu vakiovarustukseen, vaan on 1 500 euron hintainen lisuke. Automaattisessa ilmastoinnissa on näppärä taukolämmitystoiminto, jolla saa ohjaamoon ajon jälkeen lämmintä ilmaa, vaikka moottori olisi sammuksissa. Ehtona on toki se, että jäähdytysnesteen lämpötila on riittävä ja akussa tarpeeksi jännitettä.

Tuulilasin yläreunassa olevaa mötikkää luulee helposti sadetunnistimeksi. Kyseessä on kuitenkin huurretunnistin, joka tulee ilmastoinnin mukana. Lasinpyyhkimiä ohjataan perinteiseen tapaan säädettävällä tihkulla.

Sähkötoimiset lasinnostimet takaoviin maksavat 590 euroa. Ksenonvalojen perushinta on 840 euroa, mutta EU-direktiivien mukaan ne on varustettava pesureilla. Tällöin ksenonien hinnaksi tulee 1 250 euroa.

Turvavarusteita on kattavasti: vain sivuturvatyynyjä taakse ei ole saatavana. Mukavuusvarustelussa on auton hinta huomioon ottaen muutamia kummallisuuksia, kuten ilmastoinnin puute.

Loppuarvostelu

Linjakkaan näköistä 1-sarjalaista ei ole tarkoitettu perheautoksi: pikku-BMW on omimmillaan kahdelle hengelle. Auto on helposti tunnistettavissa suurempien sisariensa sukulaiseksi.

Takavetoisuus on harvinaista herkkua tässä kokoluokassa. 1-sarjalaisen kilpailijoiden määritteleminen on vaikeaa. Tällaista autoa ei hankita vertailemalla numeroarvoja ja hintaa, sillä siinä 1-sarjalainen olisi varsin heikoilla. Hankintapäätös tehdään muilla perusteilla.

Talviautoilu jättää pienen kysymysmerkin: kuinka takavetoinen auto tulee toimeen suuremman nopeusluokan nastattomilla talvirenkailla? Onneksi 1-sarjalaisessa sentään on lähes kaikki mahdolliset talviajoa helpottavat varusteet.

Automaattivaihteiston lisähinta 120i ja 120d -malleihin 3 200 euroa.

Testiauton lisävarusteet: Advantage-paketti (etumatkustajan istuimen korkeussäätö, automaattinen ilmastointi, sumuvalot, lämmitettävät peilit sekä lämmitettävät tuulilasinpesurien suuttimet) 1 500 e, kevytmetallivanteet 960 e, metalliväri 990 e.
Testiauton hinta: 31 520 euroa
Takuu: kaksi vuotta ilman kilometrirajoitusta. Maalitakuu kaksi vuotta, korilla 12 vuoiden puhkiruostumattomuustakuu.
Vakuutusmaksuluokat: liikenne 23, auto 10 (tiedot Pohjola).
Maahantuoja: Oy BMW Suomi Ab, Vantaa
Valmistaja: Bayerische Motoren Werke AG, Regensburg, Saksa

Vertaillen

Alfa Romeo 147 2.0 Distinctive 5-ov.

+ Ajettavuus
+ Urheilullisuus
– Näkyvyys
– Jousitusmukavuus

Audi A3 1.6 Sportback Attraction

+ Ajettavuus
+ Tilat
– Suorituskyky
– Mukavuusvarustelu

Mazda 3 2.0 HB GT

+ Varustelu
+ Suorituskyky
– Imago
– Rengasmelu

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Oskari PenttiLehdessä 12/2004