BMW esitteli vuonna 1994 silloisesta mallisarjasta E36 eli 3-sarjasta 20 cm lyhyemmän version, joka sai lisänimekseen Compact. Lyhennys koski korin peräosaa, auton akseliväli oli sama kuin neliovisessa. Auto oli kolmiovinen luiskaperä.
Vuonna 2001 Compact uudistui. Uusikin malli perustui kolmossarjan sedaniin, nyt malliin E46. Ulkonäkö kuitenkin poikkesi nyt myös keulan osalta sedanista, ja taka-akselisto oli peräisin vanhasta mallista.
Mallisarjan E46 Compact-version menestys oli BMW:lle paha pettymys. Sen valmistus lopetettiin jo vuonna 2004, vain kolmen vuoden jälkeen.
Tilanne analysoitiin nopeasti ja todettiin, että lähestymistapa oli väärä. Compact koettiin kolmossarjan säästömalliksi. Niinpä sen seuraajaksi kehitettiin kokonaan uusi itsenäinen mallisarja. Ykkössarja tuotiin markkinoille vuoden 2004 lopussa, jolloin se korvasi 3-sarjan Compactin..
Ykkössarjalla on kaksi merkittävää kilpailuetua, joilla se kamppailee menestyksekkäästi urheilullisten kompaktiluokan autojen asiakkaista. Ensinnäkin se on ainoa tämän luokan takavetoauto. Se on lisäksi luokassaan ainoa, johon saa suoran kuutosmoottorin.
Takavetoisuuden tulevaisuuden pelasti ajonvakautusjärjestelmien kehittyminen. Tehokas takavetoinen ilman ajonvakautusta on osaamattomissa käsissä niin vaarallinen, että nykyisenä rankan tuotevastuun aikana valmistaja todennäköisesti ennen pitkää joutuisi oikeuteen syytettynä vaarallisen auton tekemisestä.
Ajonvakautus tekee ykkös-Bemarista auton, joka pysyy aloittelevankin kuskin käsissä – kunhan tämä vain pitää sormensa poissa ajonvakautuksen pois kytkevästä napista. Tuo nappi on takavetofaneille tärkeä, sen ansiosta autolla voi myös leikitellä, vaikka se onkin vaarallista.
Ykkösen tekniikka on pitkälle samaa kuin 3-sarjassa. Vain siinä, milloin erilaisia moottoreita on otettu käyttöön, on pieniä ajoituseroja.
Vuonna 2007 BMW uudisti 1-sarjaa kevyellä kasvojenkohotuksella. Mallistoon tuli aiemman neliovisen rinnalle kaksiovinen malli, jonka ovissa ei ole ikkunankehyksiä, toisin kuin neliovisessa. Samalla moottorisarja uudistui.
Merkittävin uudistus koski 118i- ja 120i-malleja, jotka saivat keulalleen suorasuihkutusmoottorin. Sen toimintaa ohjattiin aiemmassakin mallissa käytetyllä Valvetronic-tekniikalla. Kaasuläpän sijaan siinä säädetään moottorin ilmamäärää venttiilien avautumista säätelevällä mekanismilla. Suorasuihkutuksella varustettuun N43B20 -moottorissa Valvetronicia ei kuitenkaan käytetä, Moottorissa on kuitenkin kaksois-VANOS-järjestelmä, joka säätää sekä imu- että pakoventtiilien ajoitusta.
Sama moottori, kaksilitrainen N43B20, on käytössä sekä 118i:ssä että 120i:ssä. Vain tehoissa on eroa 20 kW eli 27 hv. Pienempi eli 116i käyttää perinteistä epäsuoraa suihkutusta, mutta siinä Valvetronic--järjestelmä korvaa kaasuläpän.
Vuonna 2007 BMW otti myös käyttöön Efficient Dynamics -tekniikan, jonka avulla se sai viralliset päästöarvot yllättävän pieniksi. Keinovalikoimaan kuuluvat mm. käynnistys-pysäytysautomatiikka sekä ns. mikrohybriditoiminto, akun latausjännitettä nostetaan moottorijarrutuksen aikana jarrutusenergian talteen ottamiseksi.
Takavetoisuus syö paljon tilaa. Normaalisti ykkös-Bemarin tavaratila olisi aivan olematon, sillä varapyörän tila veisi kohtuuttoman suuren osan tavaratilasta. BMW on kuitenkin jo vuosia sitten jättänyt varapyörän kokonaan pois ja käyttänyt autoissaan tyhjänä ajamista kestäviä run-flat-renkaita.
Suomen BMW-nettisivujen mukaan autossa on edelleen vakiona run-flat-renkaat. Saksan nettisivuilla sen sijaan kerrotaan, että vakiovarusteena on BMW Mobility-Set, joka koostuu kompressorista ja paikka-ainepullosta. Kyseessä siis on sama sarja, josta monet muut valmistajat käyttävät nimitystä Tirefit. Run-flat-renkaat ovat saatavana 260 euron lisähintaan.
Muutos tapahtui Saksassa jo 2009. Syykin on selvä. Run-flat-renkaat ovat kallis ratkaisu, ja niiden ominaisuudet eivät sittenkään aivan vastaa normaalirenkaita. Paikkaussarjan ja vakiorenkaiden käyttö antaa enemmän rengasvaihtoehtoja.
1-sarjan BMW on väärä vaihtoehto sille, joka tarvitsee tilaa. Kaksiovinen on hankala jo ovilukunsa takia, eikä sen tai neliovisenkaan takatiloissa ole hurraamista. Sen sijaan kahdelle hengelle ykkösen tilat riittävät mainiosti.
Varsinkin 120i on hyvinkin sähäkkä liikkumaan, mutta jo perusmalli eli 116i liikkuu sekin mukavan ripeästi.
Tekniikka on tuttua ja periaatteessa laadukasta, mutta ongelmiakin pikku-Bemarista löytyy aivan riittämiin. Saksalaisten katsastusraporttien mukaan ohjauksessa on hyvin usein väljyyttä.
Suomalaiset katsastusmiehet vahvistavat asian ja täsmentävät, että useimmiten väljyyttä löytyy raidetangon päistä. Myös alatukivarsien pallonivelet antavat hyvin usein aiheen katsastuksessa hylkäämiseen. Etupään nivelten mitoituksessa on ilmiselvästi vikaa.
Hakuninmaalla kerrottiin autosta, joka hylättiin pallonivelten väljyyden takia. Autolla oli ajettu 60 000 kilometriä, ja siihen oli jo kerran uusittu nivelet takuuna. Omistaja oli kuulemma raivoissaan ja uhkasi heti vaihtaa merkkiä.
Muilta osin ykkös-BMW on ongelmaton. Ennen kaikkea ruoste pysyttelee hyvin loitolla. Alusta on kauttaaltaan hyvin suojattu muovipaneeleilla, joten ruostetta ei pääse näkemäänkään, mutta peltien pintakäsittely vaikuttaa asiallisesta.
Esimerkkiautomme oli myytävänä Espoon Olarissa Veljekset Laakkonen Oy:llä. Heinäkuussa 2007 työsuhdekäyttöön otetulla 120i:llä oli ajettu 45 000 km. Musta auto oli virheettömän siisti niin päältä kuin sisältäkin. Hintalapussa kerrottiin heinäkuussa katsastetun auton hinnaksi 23 900 euroa, ja toimistokuluja pyydettiin lisäksi 80 euroa.
Alla oli Nokian nastattomat talvirenkaat alumiinivanteilla, ja peräkontissa oli mallina kaksi kesäpyörää, joissa oli puolipitoiset kesärenkaat niin ikään alumiinivanteilla. Sekä kesä- että talvirenkaat olivat oikeaoppisesti run-flat-tyyppiä.
Jo autotohtoriasemalle ajaessamme kiinnitimme huomiota siihen, että auto kampesi hieman oikealle. Tämän huomasi myös autotohtori ja merkitsi sen ensimmäiseksi havainnoksi. Alustasta ei kuitenkaan näkynyt merkkejä suuremmasta vauriosta, itse asiassa alakertakin oli virheetön. Jotakin outoa siellä kuitenkin oli, joten auto kaipaisi pyöräkulmien säätöä.
Talvipyörien asennuksessa oli tapahtunut kömmähdys. Oikea etu- ja vasen takapyörä olivat vaihtaneet paikkaa, ja ne pyörivät väärään suuntaan. Näemmä Hakkapeliitan kyljessä olevan pyörimissuuntanuolen pitäisi olla suurempi, tai se pitäisi maalata huomiovärillä. Pyörimissuunnat eivät kuitenkaan saa voimakasta kampeamista aikaan.
Seuraava ihmettelyn kohde oli päästömittaus. OBD-testin mukaan päästöpuolella asiat olivat kunnossa, mutta pakokaasuanalysaattori oli eri mieltä.
Joutokäynnin päästöarvot olivat aivan kohdallaan. Häkä ja palamattomat hiilivedyt nollissa, lambda tasan 1 ja happipitoisuus 0,07 %. Noin kahteen tuhanteen korotetuilla kierroksilla sen sijaan mittaustulokset menivät omituisiksi. Palamattomien hiilivetyjen määrä hyppäsi 38 ppm:ään, mikä tosin on hyväksyttävä arvo, rajalukema on 100 ppm. Sen sijaan lambda oli peräti 1,4. kun sen pitäisi olla välillä 0,97–1,03. Myös häkä- eli hiilimonoksidilukema 5,8 % ylitti sallitun 5 % rajan.
Päästöt mitattiin neljään kertaan kahdella eri analysaattorilla. Tukimme pakoputken poistoaukon muilta osin varmistaaksemme, ettei suuresta aukosta mitenkään pääse ilmaa takaäänenvaimentimeen. Arvot heittelivät koko ajan, suurimmillaan lambda näytti lukemaa 1,8, ja palamattomien hiilivetyjen määrä oli jopa yli 300 ppm.
Myös käynnissä oli jotakin outoa, moottori aivan selvästi nyki, kun lambda-arvo oli suurimmillaan. Se tosin ei ole mikään ihme, kaikki moottorit eivät suostu edes käymään noin laihalla seoksella. BMW:n suorasuihkutus antaa bensasuihkun lähelle sytytystulppaa, ja kerrostetun syötön periaatteiden mukaisesti rikkaamman seoksen syttyminen saa muualla olevan laihemmankin seoksen palamaan.
Päästöpuolella siis vaikutti olevan jotakin oikein kunnolla pielessä. Auto ei näillä arvoilla olisi mennyt läpi katsastuksessa. Tohtorin kaavakkeeseen tuli siis kolmonen eli korjauksen tarpeessa. Olimme vielä lehden mentyä painoon vahvasti sitä mieltä, että BMW:ssä oli jotakin vikaa.
Lehden mentyä painoon selailin Trafi-AKEn nettisivuja. SIlmiin sattui Ajoneuvo- ja liikennetekniikan tiedote katsastustoimipaikoille numero 4/2010 -23.6.2010. Sieltä löytyi kohdasta maahantuojien tiedotteita kohta BMW-moottoreiden lambda-arvot. Tiedotteen teksti sai aikaan kevyttä manailua:
BMW moottoreiden poikkeavat lambda‐arvot
BMW otti käyttöön maaliskuussa 2007 uuden sukupolven suorasuihkutteiset bensiinimoottorit. Näiden moottoreiden ominaisuutena on laihaseoskäyttö tietyissä ajotilanteisssa ja myös tyhjäkäynnillä.
BMW suorasuihkutteiset laihaseosmoottorit ovat tyypiltään N43 (4‐sylinterinen) ja N53 (6‐sylinterinen). Näiden moottoreiden lambda-arvo vaihtelee välillä 0.7‐4.
Ilman muuta tuon olisi pitänyt tulla mieleen heti, kun oudot lukemat tulivat mittarin näytölle. Oli vain niin, että kenellekään paikalla olleista katsastusmiehistäkään ei tullut asia mieleen. Yksi heistä kuitenkin oli illalla ryhtynyt muistelemaan, että asiasta taisi olla tiedote, ja kurkkasi nettiin. Ja niin siellä olikin. Kun lähetin myöhään illalla sähköpostilla linkin tiedotteeseen, seuraavana aamuna tuli vastaus, jossa katsastaja vahvisti löytäneensä saman tiedon.

Maahantuojien tiedotteet antavat useinkin autoista lisätietoja katsastajille. Tiedoista ei olisi haittaa myöskään autoilijoille, mutta valitettavasti niitä ei ole turhan helppo löytää. Onneksi sentään on olemassa Google. Sen avulla löytyy mm. sivu http://www.ake.fi/AKE/Kumppanit/Katsastusyritykset/Katsastustoiminta/ jonka kautta noihin tietoihin pääsee tutustumaan.
Auton hinnoittelua on hieman vaikea arvioida, sillä samanikäisiä 120i-malleja oli Suomessa tarjolla vain kaksi. Kymmenkunta tuhatta enemmän ajetusta pyydettiin 3 000 euroa vähemmän, mutta autoa näkemättä ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tällaisen auton kohdalla puhutaan kuitenkin käytännössä aina vaihtokaupasta, ja vaihdokista saatava hyvitys yleensä ratkaisee. Suoralla kaupalla hinta varmaan putoaa reilusti. Hintaa arvioitaessa on vielä huomioitava, että myyjä lupaa tälle autolle 24 kuukauden takuun.
Kaupan lähtökohtana tietenkin on, että havaitut viat korjataan ennen kauppoja. Siihen Laakkosella merkkiliikkeenä on hyvät mahdollisuudet.
Avaa tarkastuspöytäkirja klikkaamalla käyräsymbolia!
esim. Honda Civic
Tilaa uutissyöte Tuulilasin aihealueesta.
Kommentit
8 kommenttiaNaurettava kinneri tuo on. Itellä on toyota hilux !
Nyt on toimittajalla mennyt vanos ja valvetronic sekaisin. Uusissa 4-sylinterisissä N43 moottoreissa ei ole valvetronicia, koska suorasuihkutuksen vuoksi sille ei ollut tilaa.
Kaksoisvanos löytyy mutta sillä ei ole korvattu kaasuläppää, toisin kuin tekstissä annetaan ymmärtää. Vanos ei ikinä ole toiminut kaasuläpän korvaajana, vaan sen on tenyt valvetronic.
---
Kiitos huomautuksesta, korjasin juttua. Tuo maininta VANOS-järjestelmästä kaasuläpän korvaajana oli lipsahdus, tarkoitin tietenkin Valvetronicia. Sen sijaan tietoa Valvetronicin puuttumisesta ei ollut helppo löytää. BMW:n nettisivuilta sitä ei ainakaan kovin helposti tiedotteista löytynyt.
Saksalaiselta www.motor-talk.de -keskustelusivustolta tieto sitten löytyi, ja sieltä löytyi myös linkki http://bmwfans.info -sivustolle, josta tuo tieto saatiin varmistetuksi sivustolla olevien varaosakuvastojen avulla. Tässä linkki ko. moottorin venttiilikoneiston varaosakuvaan:
http://tinyurl.com/4edkrbf
Tapio Ketonen
jos on urheiluistuimet, niin takanakin on hyvin tilaa parille aikuiselle jos nostaa istuimet ylös. säätövaraa piisaa. autoon mahtuu tavaraakin reilusti, jos se ei ole leveää.
ennen faceliftiä kävin koeajamassa, aika levoton oli ajaa runfläteillä, mutta 2009-mallinen toimii hyvin moisilla. ilmeisesti tehty jotain. tietty extraleveillä kumeilla saa pilattua
hyvä ajaa, ihan eri luokkaa kuin etuvetoiset, kääntyy pienessä tilassa, kulkee vähällä, halvat ja harvat huollot. ei lastenvaunuille... turva-istuin mahtuu hyvin. kaikki toimii hyvin (tai siis siten kun saksalainen insinööri on halunnut, esim automaatti-ilmastointia ei tartte säätää, toimii kesät talvet erinomaisesti). vakuutusmaksut kovat. runflättejä saa "normaalien hintaan" esim englannista (ei tosin talvirenkaita), ihmiset ei anna tilaa kaistanvaihdossa, mutta eivät ki(u)saa ohituksissa.
Nyt ei aivan selväksi käynyt vieläkään oliko auto kunnossa jos siinä esiintyi käyntihäiriötä/nykimistä mittarin näyttäessä suurempia päästölukemia kun juttu kääntyi vain päästömittauksen poikkeustiedotteen käsittelyyn, oliko auto kunnossa vai ei?
Sinänsä outoa jos tietyllä tekniikalla valmistetut moottorit saavat päästellä erivapaudella muita enemmän saasteita ilmaan.
Laihaseosmoottori polttoainekulujen pienentämiseksi päästöjen suurenemisen uhallakin autossa joka ei ole mikään köyhän miehen peli missään tapauksessa, hieman ristiriitaista.
Nykiminen ilmeni käytettäessä moottoria korotetuilla kierroksilla (n. 2000) päästömittauksen aikana. Ajossa sitä ei esiintynyt. Joten kunnossa oli.
Katsastuksen mittaustilanne on oma erikoistapauksensa. Todellisempi päästömittaus on laboratoriossa dynamometrillä tehtävä tarkkuusmittaus, jossa auton pitää täyttää direktiivin vaatimukset. Katsastus on vain pikainen ja karkea kokeilu, jossa tutkitaan, että auto on päästöjenkin osalta suunnilleen kunnossa.
Huomattavasti tarkemman tiedon auton päästöjen tilasta antaa auton omavalvonta- eli obd-järjestelmä. Jos obd-testeri ilmoittaa, että kaikki on kunnossa, silloin päästöt ovat kohdallaan.
Terveiset mk5 Golf R32 DSG kuskilta. Kaikki pelaa täydellisesti.
Mutta mitä nuo mainitut rajat ylittävät häkä- ja palamattomien hiilivetyjen arvot? Eikö ne merkitse mitään, vaan katsotaan vaan OBD testit?
Tavanomaisia katsastusrajoja määritettäessä on lähdetty siitä, että moottori toimii lambda-arvolla 1. Rajat eivät sovellu erikoistapauksiin, jollainen laihalla seoksella toimiva bensiinimoottori on. Tyyppihyväksyntämittauksissa mitataan kokonaispäästöt koko ajosyklin ajalta, joten hetkelliset päästöarvot voivat aivan vapaasti ylittyä. Näin käykin, jos ilman ja bensiinin seossuhde heittelee noinkin laajoissa rajoissa.
Ratkaisevaa on, jos valmistaja ilmoittaa, että moottorin kuuluukin toimia poikkeavasti. Katsastuksessa pyritään vain toteamaan, että auto ja sen päästöjenvalvonta toimivat valmistajan tarkoittamalla tavalla, jonka on tyyppihyväksynnässä todettu täyttävän lainsäädännön vaatimukset. Normaalitapauksissa, jollaisia useimmat autot ovat, nuo perinteiset arvot eli lambda, CO ja hiilivedyt antavat riittävän kuvan pakokaasujen puhtaudesta. Pakokaasujen happipitoisuus taas normaalitapauksessa paljastaa mahdollisen vuodon pakoputkistossa.
Itse asiassa uusimmissa autoissa pelkkä obd-mittaus riittäisi kertomaan moottorin kunnon. Testerin antama tieto lambdasopeutumasta paljastaa myös, miten paljon lambdasäätö joutuu korjaamaan seossuhdetta. Jos moottori esimerkiksi polttaa voiteluöljyä, tämä arvo menee ensimmäisenä tuntuvasti pieleen.