Cadillac BLS 2.0 T 175 hv Elegance AT

Jenkkiauto on perinteisen ajattelutavan mukaan suuri, takavetoinen ja varustettu vähintään kuusisylinterisellä moottorilla. Uusi pikku-Cadillac ei täytä mitään näistä kriteereistä. Ennakkoluulot kannattaakin heittää surutta romukoppaan: BLS on todellisuudessa kolmen merkin (Cadillac, Opel ja Saab) liittoutuman tulos. Jokaiselta merkiltä on niputettu tähän seka-avioliittoon jotakin, ja yhdistelmä vaikuttaa varsin onnistuneelta.

Suunnittelu ja tekniikka

BLS:n perusmoottori on Opelin käsialaa, mutta turbotekniikan lähtöpiste löytyy Saabilta. Kaksilitraisesta ahdetusta moottorista on tarjolla kaksi tehoversiota. Testissä olleessa on tehoa 175 hv, tehokkaampi painos tarjoaa 209 hv.

Suurempi bensiinivoimanlähde on niin ikään ahdettu: 2.8 V6:ssa on tehoa 256 hv, ja vääntöä se tarjoaa 350 Nm. Kolmas moottorivaihtoehto käyttää Cadillacille hieman oudompaa polttoainetta eli dieseliä. 1,9-litrainen yhteispaineruiskutuskone tuottaa 150 hv ja 320 Nm. Vaihteistovaihtoehtoja on kaikissa varusteversioissa kaksi, joko käsivalintainen tai automaatti.

Alustaratkaisut noudattavat samaa kaavaa kuin vuonna 2002 esitellyssä toisen sukupolven Saab 9-3:ssa. Edessä on yksinkertainen ja toimivaksi todettu ratkaisu: L-muotoinen alatukivarsi, joustintuki ja kallistuksenvakain.

Taka-akselilla käytetään monivarsituentaa, joka muodostuu poikittaisista alatukivarsista, kahdesta päällekkäisestä poikittaistuesta sekä pitkittäisistä tukivarsista. Kierrejouset, putki-iskunvaimentimet sekä kallistuksenvakain kuuluvat luonnollisesti tämän erillisjousituksen rakenteeseen.

Cadillacin virta-avaimella ei ole suoraa yhteyttä ohjausakselin lukkoon, vaan virtalukko on sähköinen. Lukko ei kuitenkaan sijaitse saabmaisesti keskikonsolissa, vaan se on lähempänä perinteistä paikkaa kojelaudassa.

BLS:n muotoilu noudattaa Cadillacin nykysuuntausta. Merkki on siis helposti tunnistettavissa, ainakin edestä ja takaa katsottuna. Ilme on saatu yksilölliseksi, ja keulan sekä perän kantikkaat muodot tuovat mieleen suuremmat Caddyt.

Yhteneväisyys Saabiin on valmistuspaikkaa myöten ilmeinen, sillä osat ovat koripeltien muotoja lukuun ottamatta samoja. Kaikki tarjolla olevat moottorit ovat pakokaasuahdettuja.

Tilat ja mukavuus...

Edessä on tilaa riittämiin isollekin miehelle niin sivu- kuin pitkittäissuunnassakin. Etuistuimet ovat varsin mukavat ja antavat kohtuullisen hyvän tuen. Säätöjä on riittävästi, joten ajoasennon saa helposti mieleisekseen.

Lyhyempikään kuljettaja ei moiti oloaan: ainakin hieman päälle 160-senttinen löytää haluamansa asennon. Keskikyynärnojassa on pitkittäissäätö, joten tuesta on iloa muillekin kuin ”normimittaiselle” kuskille.

Testiautossa oli lisävarusteena sähkösäätöiset ja nahkapäällysteiset etuistuimet, joissa on kuljettajan puolella kolme muistipaikkaa. Näin autoa pääsääntöisesti käyttävät saavat säädöt helposti kohdalleen.

Sisätilat menettelevät kahdelle 180-senttiselle peräkkäin istujalle, mutta pidemmän kuljettajan takana polvitila kutistuu niukaksi. Samoin käy, jos keskimittaisempi kuski haluaa istua leppoisan rennossa asennossa.

Takana on korkeussuunnassa tilaa kohtalaisen hyvin, joskin pitkäselkäisellä matkustajalla päälaki osuu kattoverhoiluun. Sivuttaistila on kolmelle täysikasvuiselle hieman tiivis, mutta ahtaudesta ei vielä voi puhua. Varvastilaa jää etuistuinten alle riittävästi. Reisituen puute heikentää mukavuutta.

Kahdelle takamatkustajalle tilaa on luonnollisesti reilummin, ja keskikyynärnojalla asentoon saa lisää rentoutta. Tällöin päätilakaan ei tunnu liian pieneltä, kun istuma-asento asettuu luonnostaan leppoisammaksi. Kyytiin nouseminen on helpompaa kuin sieltä poistuminen: ulos tultaessa jalkoja joutuu asettelemaan oviaukon reunan ja takaistuimen välistä.

Graco Cosmic XTP -turvaistuin mahtuu kyytiin molemmille istuinriveille. Takajalkatilassa on kiitettävän hyvin esillä olevat kiinnikkeet turvaistuimen liinoille.

...Tilat ja mukavuus

Tavaratilan aukko on varsin pieni, kuten lähes kaikissa nykyisissä porrasperissä. Luukku aukeaa kuitenkin riittävän pystyyn, joten siihen ei lyö helposti päätään. Luukun saranointi on perinteistä mallia, mutta tavaroiden murskautumisvaaraa ei ole, sillä kannakkeet painuvat verhoilun sisään.

Emmaljunga Crossway -lastenvaunut mahtuvat pitkittäin konttiin pyörät kiinnitettyinä. Vaunuja poikittain kyytiin nostettaessa pyörät on irrotettava. Takaistuimen selkänojat voi kallistaa eteen kahdessa erisuuruisessa osassa. Laajennus sujuu helposti, sillä selkänojan lukitusvivut on sijoitettu tavaratilan puolelle. Lattia ei muodostu laajennettuna aivan tasaiseksi.

Pikkutavaroille löytyy kiitettävästi säilytyslokeroita. Kannellisen keskikyynärnojan lisäksi kamoja voi sijoitella kojelaudassa oleviin koloihin, ovikoteloihin sekä kookkaaseen hansikaslokeroon. Mukitelineet ovat jenkkityyliin keskikonsolissa. Takamatkustajille ne tulevat esiin istuintyynyn etureunasta keskimmäiseltä paikalta. Telineitä ei siis voi käyttää, jos takapenkillä istuu kolme kyyditettävää.

Vaikka sisustuksessa on paljon samaa kuin Saabissa, kojelaudan ja keskikonsolin muotoilu eroaa ruotsalaismerkistä melkoisesti. Cadillacissa esimerkiksi ajotietokoneen kytkimet on sijoitettu helpommin käytettäviksi ohjauspyörän puolaan. Vakionopeudensäädintä käytetään jenkkityyliin vilkkuviiksen päästä, joskin nappeja on enemmän kuin perinteisesti.

Hallintalaitteet ovat hyvin kuljettajan ulottuvilla, ja moitittavaa löytyy ainoastaan seisontajarruvivusta. Se kannattaisi muotoilla uudelleen – nyt huolimaton käyttäjä litistää sormensa vivun pään ja keskikonsolin väliin.

Jousitus on varsin napakka mutta samalla tarpeeksi pehmeä. Riittävän jämäkkyyden ansiosta meno ei ole vellovaa. Poikittaiset terävät päällystevauriot kylläkin lyövät varsin voimakkaasti läpi. Matalaprofiiliset renkaat antavat lisäjämäkkyyttä mutta kasvattavat melua. Renkaat ovatkin pääasiallinen äänilähde, joskin yli 100 km/h nopeuksissa myös ajoviima kantautuu ohjaamoon. Erityisesti taustapeilien juuresta kuuluu suhinaa etuistuimille.

Etutilat sopivat erikokoisille kuljettajille mainiosti. Takana tilaa on pitkittäissuunnassa varsin niukasti. Tavaratila on pitkä ja riittävän kokoinen. BLS ei ole mikään mukavuuspainotteinen leijuja.

Ajettavuus

BLS:n rengastus on varsin leveä ja matalaprofiilinen, joten uraisilla teillä on odotettavissa melkoista vetelyä. Auto muuttaa jonkin verran kulkusuuntaansa pitkittäisurissa jo tasakaasulla. Voimakkaasti kiihdytettäessä rattia on pideltävä tukevasti, kun 225/45 R 17 -renkaat hakevat omille teilleen. Kevyt ja keskialueella tunnoton ohjaus ei ainakaan rauhoita tilannetta.

Ohjaus antaa kaksijakoista signaalia: mutkatiellä ylitehostus ei haittaa, mutta loivemmin kaarrettaessa keveys kiusaa. Lisäksi kuljettaja ei saa kunnollista tietoa siitä, ovatko pyörät suorassa, sillä ohjauksesta puuttuu kunnollinen keskialue. Ajettavuus sinänsä on moitteeton. Alusta toimii hyvin ja auto säilyttää lievän – eli turvallisen – aliohjautuvuuden kaikissa ajotilanteissa. Korikaan ei kallistele häiritsevästi.

BLS:n varustukseen kuuluu ajonvakautus. Sille ei juuri löydy tehtävää asfaltilla, mutta soralla tilanne on toinen. Irtokivet pyörivät vilkkaasti leveiden renkaiden alla, ja pito menetetään jo varsin alhaisissa nopeuksissa. Periaatteessa BLS etenee tällöinkin aliohjautuvasti, mutta kaasun keventäminen kaarteessa saa perän luistamaan ulkokaarteeseen päin. ESP rauhoittaa luistot sopivalla terhakkuudella, joten hallittavuus säilyy, vaikka nopeutta onkin laskettava.

Ajonvakautusta ei saa kytkettyä päältä yli 60 km/h vauhdissa. Alhaisemmissa nopeuksissa se ja luistonesto ovat kuitenkin poistettavissa. Ratkaisu on hyvä: se helpottaa erittäin huonoissa olosuhteissa liikkeelle pääsyä. ESP ei aktivoidu itsestään yli kuudenkympin vauhdissa kuten joillakin merkeillä, vaan se on kytkettävä itse uudelleen päälle.

Näkyvyys on kaikkiin suuntiin kohtalaisen hyvä, ja peilit ovat riittävän kokoiset. Ainoastaan korkealle kohoava hattuhylly peittää näkyvyyttä suoraan taaksepäin auton lähelle. Oikeanpuoleisen taustapeilin saa käännettyä erillisellä kytkimellä näyttämään lähemmäs auton viereen. Peili palautuu alkuperäiseen asentoonsa, kun ajetaan eteenpäin yli 20 km/h nopeutta.

Teimme ääritilanteita testaavan väistökokeen sekä kuormattuna että kuormaamattomana, ajonvakautuksen kanssa ja ilman. BLS:n rengaspainesuositus pistää alkuun miettimään: renkaissa käytetään samoja paineita niin kuormaamattomana kuin kuormattunakin.

Neljän hengen kuormalla ja 130 kilon lasti tavaratilassa BLS käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti. Ajonvakautus puuttuu peliin sivistyneesti jo ennen luistojen esiintymistä. Ilman järjestelmää tilanne on sama: BLS ei pyörähdä vaan etenee kaistanvaihdossa itsepäisen aliohjaavasti. Nopeuden lisääntyessä liikeradat laajenevat mutta auto pysyy helposti kuljettajan hallinnassa.

Kahden henkilön kuormalla tilanne hieman muuttuu. Matalat renkaat pitävät hyvin rajanopeudelle saakka, mutta pitokynnyksen ylittyessä perä pyrkii sivulle. ESP puuttuu tällöin peliin rajummalla kädellä ja hillitsee jo hiukan alkaneen peräluiston. Ilman ajonvakautusta perä livahtaa sivulle varsin reilusti, mutta auto ei kuitenkaan pyörähdä. Kevyestä ohjauksesta on väistökokeessa enemmän haittaa tyhjällä kuin kuormatulla autolla.

Ylitehostetussa ohjauksessa ei ole kunnollista keskialuetta. Väistökokeessa BLS selviää kuormattuna paremmin kuin kuormaamattomana, joskin kumpikaan tilanne ei helposti johda hallitsemattomaan luistoon.

Suorituskyky

BLS:n kulkupuoli on riittävä, vaikka kiihtyvyys ei tunnukaan raivokkaalta. Auto poistuu paikaltaan pikemminkin arvokkaasti kuin sporttisen repivästi.

Maahantuojan ilmoituksen mukaan auto saavuttaa satasen nopeuden 9,7 sekunnissa. Mittauksissa ylsimme kelpo arvoon: 9,3 s. Vaihteisto vaihtaa pehmeän sivistyneesti, eikä aikaa saa parannettua käsin hämmentämällä.

Sitkeysmittauksia emme pystyneet tekemään, vaikka vaihteistossa on käsinvalintamahdollisuus. Nelonen ei suostu kytkeytymään alle 40 km/h nopeudessa, eikä viitostakaan saa päälle alle kuudenkympin vauhdissa. Lisäksi kaasun pohjaan polkeminen kyseisissä, mittauksissa normaalisti käyttämissämme nopeuksissa saa laatikon vaihtamaan itsestään pienemmälle sekä nelosella että viitosella.

Pykäliä voi vaihdella itse joko keskikonsolin valitsimella tai ohjauspyörän puolilla olevilla vivuilla. Keskikonsolista vaihdetaan pienemmälle liikuttamalla keppiä taaksepäin ja suuremmalle vastaavasti eteenpäin. Olisi luontevampaa, jos homma toimisi toisin päin, sillä jarrutuksissa hidastuvuus painaa kaikkea eteenpäin – myös valitsimella lepäävää kättä.

Ohjauspyörän vipujen miinuspuolena on se, että vaihteet syötetään peukaloilla vipuja eteenpäin liikuttamalla. Etusormilla vetämällä toimivat kytkimet olisivat sujuvammat käyttää. Vaihteisto kylläkin hoitaa pykälien latomisen sivistyneesti, joten käsivalintamahdollisuutta ei juuri tule käytettyä.

Jarruissa on riittävästi tehoa, eikä häipymistä esiinny peräkkäisissä täysjarrutuksissa. Tuntuma säilyy tehokkaassakin hidastuksessa hyvänä. Jarrutus jaetulla kitkalla ei myöskään ole ongelma: ajosuunta säilyy, vaikka toisen puolen renkaat olisivat soralla ja toisen asfaltilla.

Turbomoottori suhahtelee iloisesti vaihtojen yhteydessä. Suorituskyky on vähintään riittävä. Jarrutkin toimivat moitteetta.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Testin keskikulutus 12,3 l/100 km on 3,3 litraa suurempi kuin yhdistetty EU-lukema. Osasyynä on se, että testin aikana moottori joutuu antamaan monissa kokeissa kaikkensa. Ajotapa vaikuttaakin ratkaisevasti automaattivaihteisen BLS:n kulutukseen.

Raskas kaupunkikulutuslenkkimme sai BLS:n viemään 14,7 l/100 km, joten kiihkeätempoisemmassa kiihdyttelyssä polttoainetta kuluu melkoisesti. Myös maantielenkillä automaatti vaatii veronsa, sillä se vaihtelee mäkisessä maastossa kiihdytettäessä varsin hanakasti – joskin pehmeästi – pienemmälle. Tässä vaiheessa käsivalinnalla voisi saavuttaa polttoainesäästöä, kun suurempi pykälä pysyy päällä mäessä kiihdytettäessäkin.

Varaosapaketin hinta nousee tyyriiksi. Tuulilasi asennettuna on kallein yksittäinen varaosa: se maksaa huimat 923 euroa. Osaselityksenä korkeaan hintaan on lasiin liitetty sadetunnistin. Jakohihnan kanssa ei tarvitse hermoilla, sillä nokka-akseleita käytetään ketjulla. BLS:n huoltoväli on 20 000 km, joten kolmen vuoden ja 60 000 kilometrin aikana huoltokäyntejä kertyy kolme. Huoltohinnat ovat varsin kohtuulliset.

Turvatyynyjä on nykyään varsin tavanomaiset kuusi kappaletta: sivu- ja etuturvatyynyt edessä sekä turvaverhot molemmin puolin. Ajonvakautus ja luistonesto kuuluvat luonnollisesti varustukseen.

Myös automaatti-ilmastointi on vakiona. Se toimii auto-asennossakin harvinaisen hyvin, sillä vetoa tai suuria lämpötilaeroja ohjaamon eri osissa ei tunnu. Ilmastoinnin pienet merkkivalot eivät tahdo näkyä aurinkoisella säällä. Suulakkeet takamatkustamoon löytyvät jalkatilan ohella myös keskikonsolin takapäästä.

Keskikonsolin käyttökytkimet ovat ilmastoinnin merkkivaloja lukuun ottamatta selkeät ja radio/cd-soitinkin helppokäyttöinen.

Polttoainetta kuluu kaupunkiajossa melkoisesti. Ajotavalla on erittäin suuri vaikutus kulutukseen. Huoltohinnat ovat kohtalaisen edulliset. Mukavuusvarusteita on riittävästi.

Loppuarvostelu

BLS on kelpo auto, mutta siihen on hieman hankala suhtautua. Joillekin kyseessä on selkeästi Cadillac, toisten mielestä jenkkimerkistä muistuttavat vain embleemit. Ulkomuodoltaan auto on selvä merkkinsä edustaja, ja myös ohjaamoilmeeseen on luotu sopivasti yksilöllisyyttä Saabiin verrattuna.

Moitteeton ajettavuus on BLS:n parasta antia, joskin tunnoton ohjaus kiusaa eräissä olosuhteissa. Etuistuimilla on väljää, mutta takana polvitila käy niukaksi, jos edessä istuu suurikokoisia matkustajia. Moottori ja vaihteisto toimivat sivistyneesti ja takaavat riittävän suorituskyvyn.

+ Ajo-ominaisuudet
+ Etutilat
+ Automaattivaihteisto

– Hinta
– Takaistuintilat
– Ohjaustunto

Testiauton vapaa autoetu 860 e. Dieselin yhteydessä automaattivaihteisto 3 100 e, Elegance-varustelu 3 990 e. 2.0 T:n yhteydessä automaattivaihteisto 2 900 e, Elegance-varustelu 3 150 e. 2.8 T V6:n yhteydessä automaattivaihteisto 3 100 e, Sport Luxury -paketti 6 300 e.

Testiauton lisävarusteet: Exclusive-paketti (nahkaistuimet, 8-suuntaiset säädöt, kuljettajalla 3 muistipaikkaa) 3 990 e. Bose äänentoistojärjestelmä 1 390 e, murtohälyytin 650 e, metalliväri 1 100 e.
Testiauton hinta: 54 520 euroa
Takuu: 3 v/100 000 km. Korilla 6 vuoden puhkiruostumattomuustakuu, maalitakuu 3 v/100 000 km.
Vakuutusmaksut: liikenne 618 e, auto 1 160 ¹⁾
Maahantuoja: Cadillac & Corvette Finland Oy, Ruotsi/Metro-Auto Oy
Valmistaja: Saab Automobile Ab, Trollhättan, Ruotsi

¹⁾ = Tiedot Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 150 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, kun vakuutuksenottajana on 43-vuotias mies. Hinnat pyöristetty lähimpään euroon.

Vertaillen

Audi A4 2.0T FSI Multitronic A

+ Suorituskyky
– Monikäyttöisyys lisävaruste

Saab 9-3 2.0T A Linear

+ Hinta
– Varustelu

Volvo S60 2.5T A

+ Suorituskyky
– Kulutus

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Oskari PenttiLehdessä 7/2006