Chevrolet Alero 2.4

Suunnittelu ja tekniikka

Aleroa mainostetaan lauseella: ”Amerikkalainen muotoilu. Eurooppalainen koko ja hinta.”. Sivuprofiililtaan Chevy on kuitenkin melkein kuin mikä tahansa pientä ilmanvastuskerrointa tavoitteleva automalli. Massiivinen ja pitkälle ulottuva takapuskuri sekä taaksepäin melko voimakkaasti nouseva ikkunalinja antavat vinkin ei-eurooppalaisesta autosta.

Vaikka Aleron muoto on melko lähellä Luminan, ja miksei Berettankin muotoja, on merkin tunnistaminen pikaisella silmäyksellä vaikeaa. Chevroletin logoa ei löydy autosta mistään. Keulamerkin paikalla komeilee tyylitelty A, josta nopealla vilkaisulla tulee mieleen Hyundain logo. Takaapäin tunnistaminen on helpompaa peräpellissä komeilevan Chevrolet-tekstin ansiosta.

2,4-litrainen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla ja neliventtiilitekniikalla toteutettu perusmoottori tarjoaa tehoa 104 kilowattia. Moottorissa on kaksi tasapainotusakselia massavoimien aiheuttamien värinöiden eliminoimiseksi. Platinakärkiset sytytystulpat on sijoitettu keskelle palotilan kantta. Niiden vaihtoväli on 160 000 kilometriä.

Hydramatic 4T40E -vaihteisto on neliportainen ja elektronisesti ohjattu. Vaihtamiseen ja sen nopeuteen vaikuttaa ajonopeus, moottorin kierrosluku ja kaasuläpän asentomuutos. Hydramaticin vapaakytkinasento sallii tarvittaessa Aleron hinaamisen, vaikka vetäviä pyöriä ei nostetakaan ilmaan. Hinausmatka on rajattu 90 kilometriin.

Aleron vakiovarustukseen kuuluu luistonestojärjestelmä ETS (Enhanced Traction System). Halutessaan sen saa pois käytöstä keskikonsolissa sijaitsevalla kytkimellä. Järjestelmä saa tiedon mahdollisesta vetävien pyörien luistosta ABS-järjestelmän antureilta. Nelisylinterisen moottorin tehot riittävät helposti sytyttämään ETS:n merkkivalon kaarteissa kiihdytettäessä.

Aleroon on tarjolla kaksi bensiinimoottoria: 2,4-litrainen rivinelonen ja 3,4-litrainen V6. Molempien jatkoksi tulee neliportainen automaattivaihteisto. Auton merkin tunnistaminen on nopealla silmäyksellä vaikeaa, sillä etumaskissa Chevrolet-logon paikalla komeilee tyylitelty A.

Suorituskyky

Ajatus rivinelosesta jenkkiauton keulalla tuntuu melkeinpä pilalta. Kyllä jenkissä pitäisi olla V8, ja vähintäänkin kuutonen. Päässä vilahtaa pelko tehottomasta moposta, jolla ei kunnolla kerkiä liikennevirran mukaan. Aleron 2,4-litrainen nelonen yllättää kuitenkin positiivisesti.

Kiihdytys 0–100 km/h taittuu kahden hengen kuormalla 9,7 sekunnissa, mikä on lähes sekunnin valmistajan ilmoitusta (10,6 s) nopeammin.

Normaaliajossa kiihtyvyys ei tunnu näin reippaalta. Täyskaasukiihdytyksessäkin vaihteisto vaihtaa pehmeästi suuremmalle eikä voimakasta nykäystä tunnu. Kun keula ei lisäksi tunnu nousevan lainkaan, meno tuntuu melkeinpä vaisulta, vaikka se ei sitä todellisuudessa olekaan.

Lukkiutumaton jarrujärjestelmä huolehtii pysäyttämisestä eleettömän tuntuisesti. Jarrut eivät ole ylitehostetut: poljinvoimasta voi päätellä jarrutuksen tehokkuuden. Niinpä ABS-järjestelmä ei joudu normaalitilanteissa työskentelemään tahattomasti.

Jarrut eivät ole ylitehostetut. Lukkiutumisenestojärjestelmä on vakiovaruste. 2,4-litrainen nelonen kuljettaa Aleroa riittävällä ripeydellä ja automaattivaihteisto vaihtaa pehmeästi.

Ajettavuus

Vaikka Aleron alusta onkin viritetty mukavaksi, sen ohjausta ei ole tehostettu tunnottomaksi. Ohjauspyörän kehältä tuntee helposti kumpaan suuntaa pyöriä on käännetty. Jousitus ja iskunvaimennus on eurooppalaisen mittapuun mukaan hivenen löysä, ja kaarteessa olevat töyssyt keinuttavat koria. Keinuminen ei kuitenkaan ole läheskään niin voimakasta kuin perinteisissä jenkkiautoissa.

Peruskäytökseltään neutraali Alero käyttäytyy samalla tavalla niin soralla kuin kestopäällysteelläkin. Iskunvaimennuksen ja jousituksen pehmeys tulee esille soratien ”nimismiehen kiharalla”. Pyörät pomppivat eri tahtiin, ja auto luistaa ulkokaarteeseen, kun jousituksen ominaistaajuus löytyy. Tutina ja kolina on melkoinen.

Puuskainen tuuli tarttuu koriin melko voimakkaasti, ja kuljettajalle tulee tunne ohjaustarpeesta. Jonkun matkaa tuulisella kelillä ajettuaan huomaa, ettei ohjauspyörästä tarvitse kääntää tuulenpuuskan takia. Suunta säilyy, vaikka kori kallistuukin.

Normaaleissa kulumisurissa suuntavakavuus on hyvä ja matkanteko on huolettoman helppoa. Teräväreunaiset pitkittäisurat vetäisevät ohjausta ja kulkusuunta muuttuu melko äkkinäisesti.

Väistökokeen Alero selvittää kohtuullisesti. Ohjaus on tarkka ja ohjaustunto säilyy. Jousituksen pehmeyden takia kori velloo nopeassa kaistanvaihdossa ja samalla pitkä perä niittää keiloja. Väistökokeessa rajanopeutta lähestyttäessä Alero käyttäytyy aavistuksen yliohjaavasti. Luisto on kuitenkin helposti hallittavissa. Pitkän korin liikkeet ovat rauhallisia eikä äkkitilannetta synny. Kolme metriä leveän keilakujan keilaväli ei yksinkertaisesti riitä pienessä sivuluistossa etenevälle 4,7 metriselle jenkkiautolle.

Aleron jousitus on eurooppalaisen mittapuun mukaan pehmeä ja mukava. Kaarteessa olevat töyssyt keinuttavat koria jonkin verran. Ohjaus on tarkka ja sen tunto säilyy. Alero on helppo, vaivaton ja ennen kaikkea mukava ajaa.

Mukavuus ja tilat

Kuljettajan työympäristö on moitteeton. Sähköisten ikkunanostimien ja -peilien kytkimet on sijoitettu parhaalle paikalle, ovipaneeliin. Ajoasennon saa kohtuullisen helposti haluamakseen. Testiautossa oli lisävarusteena sähkösäätöinen kuljettajan istuin.

Istuintyynyn kaltevuus- ja korkeussäätö sekä istuimen pitkittäissäätö ovat portaattomasti sähköllä säädettäviä, mutta selkänojan kaltevuussäätö on mekaaninen ja porrastettu.

Leveän oviaukon ja matalan keskitunnelin ansiosta kulkeminen takaistuimelle on vaivatonta. Takaistuin on muotoiltu selkeästi kahdelle. Keskimmäisellä paikalla ei viihdy pitkään, sillä istuintyyny on koholla ja lähes kivikova. Kahdelle tarkoitetuista tiloista kielii myös se, että vain reunapaikoilla on kolmipisteturvavyöt ja selkänojaan integroidut pääntuet. Kolmen matkustajan kuormalla reunimmaisten päät hipovat C-pilaria, mutta kahdelle tilaa on hyvin.

Testiautossa oli ns. B-sarjan varustus, joten siinä oli nahkaverhoilu. Istuma-asento takana tuntuu aluksi ryhdikkäältä, mutta pitemmällä matkalla nahkaistuimella valuu helposti eteenpäin puolimakaavaan asentoon.

Pienet irtotavarat saa pysymään paikallaan tavaratilassa kuormaverkon avulla, mutta painavien ja suurempien tavaroiden kiinnittämiseen ei kuormalenkkejä löydy.

Takapuskuri on massiivinen ja matka puskurin takareunasta tavaratilan takareunaan on pitkä, joten kontin etureunaan valuneita tavaroita kurotellessaan sotkee helposti housunsa. Tavaratilan kansi on verhoilematon, eikä siitä löydy sisäpuolista kahvaa sulkemisen helpottamiseksi.

Säilytyslokeroita Alerossa on riittävästi. Etuovissa on ovilokerot, keskikyynärnojan sisään voi sijoittaa pikkutavaroita samoin kuin hansikaslokeroon. Lapsiperheiden kannalta kätevät lehtitaskut löytyvät molemmin puolin etuistuimen selkänojasta. Koska kyseessä on amerikkalainen auto, on siinä oltava mukitelineet: etupenkkiläisille on yksi ja takapenkkiläisille kaksi.

Takaistuin on selkeästi kahdelle muotoiltu. Tila riittää kahdelle, mutta keskimmäinen matkustaja joutuu istumaan korkealla ja kovalla istuintyynyllä. Pikkutavaroille on hyvin säilytyspaikkoja.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Hintaan nähden Alerossa on paljon vakiovarusteita. Vaihteensiirron ja jarrujen lukitus on hyvin tarpeellinen varuste. Se estää vaihteenvalitsimen siirtämisen pois P-asennosta, jos jarrupoljin ei ole alaspainettuna. Automaattivaihteinen autohan lähtee heti liikkeelle, kun vaihde kytkeytyy.

Alerossa on moottoriöljyn vaihtovälin ilmaisin. Se kertoo ennalta määrätystä huoltotaulukosta poikkeavan moottoriöljyjen vaihtotarpeen. Huoltoilmaisin saattaa kehottaa vaihtamaan moottoriöljyt 5 000–12 500 kilometrin ajon jälkeen. Ajoitus riippuu ajotavasta. Varsinainen huoltoväli on kuitenkin 15 000 kilometriä, ja viimeistään silloin öljyt pitää vaihtaa, vaikkei ilmaisin inahtaisikaan.

Ohjaamossa on sekä jenkki- että europiirteitä. Yleisilme on amerikkalainen, mutta jotkut hallintalaitteet toimivat eurooppalaisten tottumusten mukaisesti. Vakionopeussäätimen painikkeet on sijoitettu ohjauspyörän keskiöön ja ohjauspylväässä on kaksi viikseä. Toinen lasinpesurille ja toinen suuntavilkuille. Monista jenkeistä tuttu todellinen monitoimiviiksi siis puuttuu.

Valoautomatiikka toimii moitteetta, mutta sen logiikka on toisenlainen kuin suomalaisten ajovalopakkomääräysten. Aleron ajovalot syttyvät automaattisesti hämärän tullessa, kuten esimerkiksi tunneliin ajettaessa ja sammuvat jälleen, kun ajovaloja ei tarvita näkemiseen. Valoissa on lisäksi ”saattotoiminta” eli lähivalot jäävät pimeällä palamaan muutamaksi kymmeneksi sekunniksi auton sammuttamisen jälkeen. Toukokuun tuotannosta lähtien valoautomatiikka muutetaan vastaamaan valojen käyttöpakon vaatimuksia.

Vaikka sivupeilit ovat sähkösäätöiset ei niissä ole lämmitystä. Myös istuinlämmittimet puuttuvat. Suomessa lämmitettävät peilit ja istuinlämmittimet olisivat hyvä varuste.

Keskuslukituksen saa ohjelmoitua toimimaan neljällä eri tavalla. Halutessaan ovet saa lukkiutumaan automaattisesti, kun vaihteen kytkee päälle ja lukituksen avautumaan kun sytytysvirta katkaistaan. Vaihtoehtoisesti kaiken automatiikan lukituksesta saa pois ja lukot tottelevat vain ovipaneelin nappia.

Vetoautoksi Aleroa ei kannata ostaa, sillä sallittu perävaunupaino on nolla kiloa!

Aleron takuu kestää kolme vuotta/100 000 kilometriä. Vaikka kori on galvanoitua terästä, sille myönnetään vain kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu.

Alerossa on amerikkalaiseen tapaan runsaasti varusteita. Jostain kumman syystä Alerolla ei saa vetää jarrutonta eikä jarrullistakaan peräkärryä.

Loppuarvostelu

Alerossa on sopivasti amerikkalaista mukavuutta ja varustelua. Ohjausta ja jarruja ei kuitenkaan ole mukavuuden nimissä tehostettu tunnottomiksi. Alerolla ei kannata intoutua sporttiseen kanttailuun, vaikka moottorissa tehoa riittääkin, sillä siihen alusta on liian pehmeä. Alero tarjoaa neljälle hengelle mukavaa ja leppoisaa matkantekoa, mutta kolmas takapenkkiläinen kärsii kovasta takaistuimesta ja pääntuen puutteesta.

Oskari Pentti
Lehdessä 6/1999