Chrysler Neon

Chrysler Neon syntyi vuosikymmen sitten tarpeeseen luoda kiinnostava automalli, joka pystyisi kilpailemaan USA:ssa edullisten tuontiautojen kanssa. Jo hyvissä ajoin etukäteen julkisuuteen tuotu Neon oli etenkin tuohon aikaan amerikkalaiseksi poikkeava ja moderni. Kun myynti alkoi, markkinamenestyskin oli hyvä.

Myös Suomessa Neon on menestynyt hyvin. Parhaana myyntivuotena vuonna 2000 rekisteröitiin yli tuhat Neonia – saavutus, johon muut amerikkalaiset eivät ole yltäneet.

Neonin menestyksen eväät olivat yksinkertaiset: vetävä muotoilu, riittävät tilat, hyvä suorituskyky ja edullinen hinta. Suomessa listaan voisi vielä lisätä amerikkalaisuuden, vaikkei auto perinteisiin jenkkirautoihin tykästynyttä kovin paljon houkuttelekaan.

Vähän moitittavaa

Eräs menestystekijä Neonissa on pirteä moottori. Kaksilitraisessa on tehoa mukavasti, joten auto liikkuu ripeästi. Suuri osa autoista on varustettu automaattivaihteistolla, koska lisähinta on ollut pieni. Jossakin vaiheessa automaatin sai jopa samalla hinnalla kuin manuaalin.

Automaatti teki Neonista tavallista laiskemman, koska laatikko oli vain kolmivaihteinen. Vuosi 2001 toi neljännen vaihteen, ja tilanne parani. Auton kori uudistui vuodeksi 2000. Linjat säilyivät samanlaisina, mutta keula ja perä muuttivat ilmiasuaan selvästi. Myös korin rakenne uudistui eli käytännössä jäykistyi. Merkittävin muutos tapahtui auton oville. Vuosimalliin 1999 saakka ovissa näet ei ollut ikkunakehyksiä.

Neonin ominaisuudet eivät saaneet pelkkää kiitosta. Monessa samankokoisessa autossa on paremmat sisätilat. Myös moottorin ääni on turhan karkea, eikä se vuonna 1997 tehdyssä uudistuksessa vaimentunut riittävästi. Valmistaja muutti venttiilikopan ja öljypohjan rakennetta nimenomaan liian voimakkaan melun vaimentamiseksi.

Tavaratilakin voisi olla tilavampi, mutta se toki riittää. Kuplamainen korin muotoilu tuo etenkin etuovien yläkehykset turhan alas, mikä hankaloittaa isokokoisten ihmisten kiipeämistä kyytiin.

Neon on aito jenkki myös varustelultaan. Ajovalopesimiä ei ole, ei liioin ajovaloautomatiikkaa eikä vakiovarusteisia istuinlämmittimiä. Keskuslukitus sentään toimii eurooppalaistapaan.

Malliyksilömme löytyi Autokeskus Oy:n Tikkurilan myymälästä. Toukokuussa 2000 käyttöön otetulla autolla oli ajettu 82 000 km. Auto oli varustetasoa SE, siis sitä vaatimattomampaa. Alla olivat alumiinivanteet, ja hintalappuun oli merkitty 14 900 euroa plus toimituskulut 70 e.

Lappuun oli kirjoitettu sanat Todella hieno. Ja kieltämättä sanoille oli katetta. Auto oli erittäin siistissä kunnossa. ”Ei tällä ole käyty Jumbossa ostoksilla”, oli Autotohtorin arvio, kun emme löytäneet auton kyljistä mainittavia merkkejä naapuriautojen ovien tekemistä kolhuista.

Myös sisustus oli erittäin siisti, vaikka kilometrejä oli reilunlaisesti. Mutta ehkä siinä olikin siisteyden salaisuus. Kun ajetaan paljon, paikkoja kuluttava liikenne sisään ja ulos autosta jää vähäisemmäksi.

Auto oli katsastettu vain muutama päivä aikaisemmin, joten periaatteessa moitittavaa ei olisi pitänyt löytyä. Tarkastus meni kuitenkin Suomen Autokatsastus Oy:n sisäiseksi laadunvalvonnaksi, sillä tohtori havaitsi, että vasen ajovalo oli suunnattu liian ylös. Katsastuksen tarkastuskortti ei ollut mukana, joten saattaa olla, että asiasta on huomautettu. Hylkäämistä ei tuolla perusteella sentään tule.

Myös takajarrut saivat hieman moitteita. Oikea takapyörä jarrutti selvästi heikommin, eroa oli peräti 27 %. Katsastusohjeet sallivat 30 prosentin eron, mutta noin suuri ero on merkki siitä, että korjaustarvetta on.

Mutta siinä ne varsinaiset moitteet olivatkin. Tosin jäähdytysnesteen pakkaskesto –30 °C oli tämänkin talven pakkasiin liian pieni, mutta syyshuoltoon on vielä aikaa.

Käsittämättömiä aukkoja

Ensimmäistä kertaa uudehkoja käytettyjä tutkiessamme maininta ”kahdet renkaat” tarkoitti kirjaimellisesti vain kaksia renkaita. Neonissa oli nimittäin vain yhdet vanteet. On käsittämätöntä, minne auton alkuperäiset peltivanteet ovat joutuneet. Harva alumiinivanteita myyvä kauppiaskaan ottaa niitä vaihdossa. Ilmeisesti edellinen omistaja on joko heittänyt vanteet roskiin tai lahjoittanut kierrätykseen.

Sinänsä Neonin kesärenkailla ei ollut juuri mitään virkaa. Eturenkaina palvelleissa oli pintaa jäljellä enää pari milliä. Talvirenkaat eivät olleet juuri paremmassa kunnossa. Urasyvyyttä oli vähimmillään 3,5 mm, joten kuluttamisvaraa talvirenkailta vaadittuun 3 milliin oli perin vähän. Rengaskauppa siis saa Neonin ostajasta tänä vuonna asiakkaan kahdelle rengaskerralle.

Hyvästä kunnosta huolimatta Neonin alusta näytti huolestuttavalta. On käsittämätöntä, että kynnyskoteloissa on ilmireikiä, joista kura pääsee esteettä kotelorakenteeseen. Helman sisäpuolella oli kummallakin puolella tällaiset reiät. Pelti lienee loppunut kesken.

Myös rakenteiden ruosteenestokäsittely on olematonta. Joihinkin koteloihin pääsee sormin tunnustelemaan tilannetta, eikä niissä tunnu olevan lainkaan pehmeää suoja-ainetta. Pohjamaali oli vielä pitänyt paikat moitteettomina, mutta kovin pitkään se ei onnistu.

Neon pitäisi viedä kipin kapin ruosteenestokäsittelyyn. Ennen käsittelyä koteloissa olevat reiät pitäisi tukkia vaikkapa tiivistysmassalla.

Auton pyyntihinta 14 900 euroa on arviomme mukaan hieman yläkantissa. Vuoden 2000 Neoneja on tulossa runsaasti vaihtoon, ja koska uusien kysyntä on laimentunut, auton haluttavuus ei ole kovin korkealla tasolla.

Tosin autokaupan luonteeseen kuuluu, että hinnassa on tinkimisvaraa. Pakolliset rengasostokset huomioon ottaen arvelisimme, että auto lähtisi suorassa kaupassa ostajan matkaan 13 000–13 500 eurolla.

Tapio Ketonen
Lehdessä 4/2003