Chrysler PT Cruiser Touring A4

Suunnittelu ja tekniikka

PT Cruiser on positiivinen poikkeus harmaassa automassassa –hienoa, että valmistajat uskaltavat kokeilla radikaalimpaa muotoilua. Veikeästä hymynherkistäjästä on tarjolla kolme eri varusteversiota: Classic, Touring ja Limited.

Tekniikkapuolelta kaikista löytyvät samat osat. Ainoa voimanlähde on kaksilitrainen bensiinimoottori. Vaihteistoksi on valittavissa joko viisivaihteinen käsivalintainen tai nelilovinen automaatti.

Testissä oli Touring-versio. Kalliimman Limited-version erottaa ulkoisesti kromatuista kevytmetallivanteista ja tummennetuista takaikkunoista. Huokeimmasta Classic-versiosta puuttuvat kattokaiteet, sumuvalot ja kevytmetallivanteet. Lisäksi pyöräkoko on 15 tuumaa, tuuman pienempi kuin kalliimmissa malleissa.

Perusmoottori on tuttu Neonista. Sylinterilohko on periaatteessa sama, mutta sen yläpuoliset osat ovat uutta. Jakopää on tietenkin uusi, sillä moottorissa on nyt kaksi nokka-akselia. Tehoa PT:n moottorissa on 104 kW, kun Neonista sitä löytyy 98 kW. Samoin vääntömomenttia on lisätty 177 Nm:stä 188 Newtonmetriin.

Vaikka PT:n voimanlähde perustuukin Neoniin, neliportainen automaattivaihteisto on tuttu Stratuksesta ja Voyagerista. Neonin automaatti on kolmilovinen.

PT:n etupyöränripustukset muodostuvat L-muotoisista alatukivarsista ja joustintuista Neonin tapaan. Takapyöränripustukset eroavat toisistaan. Neonissa on pitkittäistuet ja poikittaiset tukivarsiparit, kun PT:ssä pitkittäistuet on yhdistetty poikittaispalkilla. Watts-tuki ottaa vastaan akselistoon kohdistuvat poikittaiset voimat. USA:ssa PT Cruiseria valmistetaan 2,4-litraisella V6-moottorilla. Huhun mukaan Suomen moottorivalikoima täydentyisi jossain vaiheessa 1,6-litraisella bensanelosella ja dieselmoottorilla.

PT Cruiserin moottori perustuu Neonin kaksilitraiseen neloseen, mutta PT:ssä siitä on kutitettu enemmän sekä tehoa että vääntöä ja siinä on kaksi nokka-akselia. Vaihteistoiksi on valittavissa joko nelilovinen automaatti tai viisivaihteinen manuaali.

Suorituskyky

PT Cruiserin kiihtyvyys on tasaisen rauhallista. Liikkeellelähdön ensi metrit tuntuvat tavallista raskaammilta, alkumatka on varsin tukkoisen tuntuista. Meno paranee hiukan, kun kierrokset kohoavat yli 4 000:een.

Painavalle, 1 500 kilogrammaiselle automaattivaihteiselle autolle mitattu 13,4 sekunnin kiihtyvyys 0–100 km/h on kuitenkin kohtuullinen. Jotain menosta kuitenkin puuttuu; vauhdikkaan ulkonäön kaveriksi toivoisi ruudikasta suorituskykyä.

Käsivalintainen vaihteisto paikannee puutetta, mutta mukavuudenhalu taitaa viedä voiton automaattivaihteistolle. Lukkiutumattomat jarrut toimivat varsin elkeettömästi ja pysäyttävät auton tehokkaasti. Kaikissa nurkissa on levyjarrut, eikä jarrujen häipyminen tuota ongelmaa useammassakaan peräkkäisessä täysjarrutuksessa satasen nopeudesta.

Kaarrejarrutuksen kanssa ei ole ongelmia. Soralla perä ehtii jarrutuksen aluksi hiukan heilahtaa sivulle mutta rauhoittuu saman tien.

Nelosen pitkä välityssuhde kiusaa hivenen vaihtelevassa maastossa, varsinkin, kun automatiikka lopsauttaa kolmosen verraten herkästi päälle vielä 120 km/h nopeudella loivemmissakin ylämäissä.

Automaattivaihteisto tarjoaa ajamisen helppoutta mutta verottaa suorituskykyä. Kiihtyvyys on riittävä, tosin ulkonäköön sopivaa ruudikkuutta jää kaipaamaan.

Ajettavuus

PT:n alusta on eurooppalaisen jämäkkä. Amerikkalainen perusmukavuuteen tähtäävä pehmeys on tosin ollut poistuva suuntaus Eurooppaan tuleville malleille jo jonkin aikaa. Kestopäällysteellä PT:n perusajettavuus on neutraali.

Korkeasta korista huolimatta PT ei kallistele kaarteissa juuri lainkaan. Jämäkän jousituksen ansiosta PT:llä saattaakin intoutua ajelemaan mutkaisilla teillä melko reippaasti. Ajohaluja hillitsee vain moottorin voiman puute, sillä kiihdytyksissä ohjaamoon voimakkaana kantautuvat korkeat moottoriäänet latistavat tunnelmaa.

Soratiellä PT muuttuu yliohjaavaksi, kun pito takapyörillä loppuu ennen etupyöriä. Paksummalla irtosorakerroksella takapää lähtee melko herkästi leijumaan laajoissa kaarissa. Saman tilanteen aiheuttaa soratien kaarteessa oleva töyssy. Tämä onkin häiritsevin piirre muuten neutraalissa käytöksessä.

Nopeassa väistössä perä tarjoutuu sivulle hivenen pompahtavasti mutta on kuitenkin hallittavissa. Luisto oikenee hetken kuluttua, kunhan kuski malttaa mielensä. Auton kuormaaminen rauhoittaa tilannetta. Ohjaus on varsin nopea eikä ohjausta ole ylitehostettu, vaan ohjaustunto on kohtuullinen. Ohjauksen keskialueelle jää kaipaamaan lisätarkkuutta.

Pitkittäisurat muuttavat PT:n suuntaa, varsinkin kiihdytettäessä. Muuten suuntavakavuus on hyvä, sivutuuli ei juuri vaikuta kulkusuuntaan.

Jousitus on eurooppalaisen jämäkkä ja ajettavuus kestopäällysteellä on neutraali, soralla takapää lähtee herkästi laajoihin luistoihin. Korkeasta korista huolimatta sivutuuli ei juuri vaikuta kulkusuuntaan, pitkittäisurissa tulee pieniä suunnanvaihteluita.

Mukavuus ja tilat

Mukulakiveyksellä jousitus tuntuu ensi alkuun siltä, että suuremmat poikittaiset raidat jysähtäisivät voimakkaasti – mutta ei. Jousituksen mukavuus ei kärsi poikkiraidoista eikä epätasaisuuksista. Jousitus on jämäkän ja kovan rajalla. Silti se on riittävän pehmeä eikä ajaminen ole nyökkivää.

Ajomelu on mukavuutta verottava tekijä, suurin osa melusta tulee rengasäänistä. Voimakkaasti kiihdytettäessä moottorin äänet hautaavat alleen lähes kaiken muun melun. Tila-autoille tyypillisesti äänet kaikuvat melkoisesti ohjaamossa.

Ohjaamossa on reilusti tilaa niin edessä kuin takanakin. Istuintyynyt ovat korkealla ja istuma-asento sen mukainen. Tiloissa ja asennossa ei ole moittimista, päinvastoin. Huonompijalkainenkin matkustaja pääsee korkeasta oviaukosta helposti kyytiin. Kuljettajan istuimessa on sähköinen korkeussäätö, joten lyhyempikin kuljettaja näkee autosta riittävän hyvin ulos.

Sähköisten ikkunannostimien käyttökytkimien sijoittelu on ainoa asia, joka kiusaa hallintalaitteiden sijoittelussa. Etuikkunoiden nostinten käyttökytkimet löytyvät vielä kohtuullisen helposti keskeltä kojelautaa, mutta takaikkunoiden kytkimiä joutuu kurottelemaan. Ne on sijoitettu takamatkustamon jalkatilaan keskikonsolin päähän. Takamatkustajille ne ovat liian matalalla, ja etuistuimilta niitä joutuu haparoimaan kädellään.

Edessä tilaa on luonnollisesti riittävästi, mutta ei tila takanakaan kesken lopu. Polvitilaa on tarpeeksi, ja korkea kori takaa pääntilan riittävyyden. Korin omaleimaisesta muotoilusta huolimatta tilaa on sivuttaissuunnassakin kolmelle matkustajalle reilusti. Ulkoapäin arvioitaessa lokasuojien pullistusten ja leveän – astinlautaa muistuttavan – kynnyskotelon olettaa verottavan tilaa sivuttaissuunnassa.

Tilojen muunneltavuus on tila-automaisen hyvää. 65/35-suhteessa kallistettavat takaistuimet on myös helppo irrottaa vaikkapa tallin nurkkaan. Istuimissa on alla pienet kumipyörät, joiden varassa niitä on kevyt liikutella. Oikeanpuoleisen etuistuimen selkänojan saa kallistettua eteenpäin pöytätasoksi tai helpottamaan pitkien tavaroiden sijoittelua. Etuistuin kallistettuna tavaratilaan saa aseteltua 2,4-metrisiä tavaroita.

Hattuhyllyn voi asettaa viiteen eri asentoon tilantarpeen ja käyttötarkoituksen mukaan. Kahden eri korkeuden lisäksi sen voi asettaa takaselkänojia vasten, jos tavaratilalle halutaan lisää korkeutta. Hyllyn kääntöpuoli on verhoilematon, ja sillä voi suojata tavaratilan pohjan likaisia tavaroita kuljetettassa. Tavaratila avattuna hyllyä voi halutessaan käyttää apupöytänä vaikkapa piknikillä. Hattuhylly kestää 45 kilon kuorman, joten myös välitasojen käyttö on mahdollista, vaikka tavarat painaisivatkin jonkin verran.

Tilojen muunneltavuus on hyvä. Takaistuimet irrotettuna tavaratilan pohja on tasainen ja kuljetettavat tavarat saa sidottua paikoilleen kahdeksaan kuormansidontakoukkuun. Ikkunannostinten kytkimet on sijoiteltu hiukan oudosti niiden käyttömukavuutta ajatellen.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

PT:n tilankäytössä on ideaa, mutta hinnassa joutuu maksamaan myös muodoista. Muotoilu on kuitenkin siinä määrin onnistunut, ettei pikkulisä säikäytä.

Varaosapaketille kertyy hintaa keskivertoa enemmän, samoin kuin huolloille. Huoltoväli on 12 000 kilometriä. Tasaisen nopeuden kulutukset ovat kohtuullisia, mutta vaihtelevassa ajossa polttoainetta kuluu jo reilummin automaattivaihteiston ja pitkien välitysten aiheuttaman tiheämmän vaihtamistarpeen takia. Myös suurehko otsapinta-ala lisää kulutusta kovemmissa nopeuksissa.

Vakiovarustukseen kuuluu kaksi etu- ja sivuturvatyynyä, lukkiutumattomat jarrut, pääntuet ja kolmipisteturvavyöt kaikille autossa matkustaville.

Mukavuusvarusteitakin on ehkä amerikkalaisen mittapuun mukaan niukasti, mutta eurooppalaisiin ja japanilaisiin autoihin tottuneelle niitä on jo halvimmassa versiossa reilusti. Käsikäyttöinen ilmastointilaite kuuluu kaikkien versioiden vakiovarustukseen, samoin sähkökäyttöiset ikkunannostimet.

Luistonesto ja ABS-jarrut kuuluvat vakiovarustukseen kaikissa varusteversioissa. Automaattivaihteistossa on turvatoiminto, joka mahdollistaa valitsimen siirtämisen P-asennosta vain jarrupoljinta painettaessa.

Varustelu on varsin runsas, mutta auton hauskoista muodoista joutuu maksamaan hivenen lisää. Varaosapaketti maksaa keskiarvoa enemmän, samoin kuin huollot.

Loppuarvostelu

PT Cruiser ei ole pelkästään muodoiltaan kiinnostava, vaan myös sen tilankäyttö on hyvää. Matkustamossa on mainiosti tilaa viidelle täysikokoiselle ihmiselle, ja mahtuupa kyytiin vielä tavaroitakin. Tilojen muunneltavuus on hyvä.

Takaistuimet saa irrotettua helposti ja siirrettyä vaikka tallin nurkkaan. Varsinaisia kilpailijoita samaan ryhmään on vaikea löytää. PT:n ostajat hakevatkin autoltaan myös muuta kuin kulkuvälineen kahden pisteen välille.

Oskari Pentti
Lehdessä 8/2000