Citroën C3

Citroënia vaivasi 90-luvulla uskalluksen puute: autoissa ei ollut enää edellisten vuosikymmenten kapinahenkeä – muistellaanpa vaikkapa linjakkaita malleja CX, BX tai XM... Muotoiluseikoissa otettiin varman päälle, eikä Sitikoita tahtonut enää erottaa massasta.

Uusi vuosituhat toi uudet tuulet. Tila-auto Picasson ja viime vuonna esitellyn C5:n muodoissa oli pitkästä aikaa Citroënin perinteisiin kuuluvaa kissamaista pehmeyttä. Myös C3:n linjanvedoissa kulmikkaat vedot hävisivät kaareville. Kattolinjasta voi havaita jopa retrohenkeä – ainakin minulle se toi mieleen vanhan kunnon rättisitikan. Silmiin pistää myös korkea, tila-automainen yleisilme.

C3 ei korvaa mitään nykyistä mallia, vaan sijoittuu mallistossa Saxon yläpuolelle. Äkkipäältä olisi loogista, että uusi pikkuauto korvaisi vanhan, mutta suosituimpiin Citroënin malleihin kuuluva Saxo halutaan toistaiseksi pitää tuotannossa.

C3:n alapuolelle esitellään parin vuoden kuluttua samaan pohjalevyyn perustuva kehitetty C2. Viimeistään tämä pikkuinen siirtänee Saxon historiaan. C3:n täysin uudesta pohjalevystä on hyötyä myös PSA-yhtymän sisällä: mm. tulevat pienet Peugeotit pohjautuvat samaan perusrakenteeseen.

Saxoa pulleampi

Jos C3:n mittoja verrataan Saxoon, paisumista on tapahtunut joka suuntaan: pituutta on 13, leveyttä 7,5 ja korkeutta peräti 15 senttiä enemmän. Akselivälikin on 7,5 cm pidempi. Etupyörien tuennassa käytetään tuttuun tapaan joustintukia, takana taas on Citroënin versio yhdysheiluriakselistosta. Nopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostin on energiansäästön nimissä sähkötoiminen – ensimmäistä kertaa PSA-autossa.

Konepellin alta löytyy tuttua tavaraa: kolmesta bensamoottorista kahta pienempää käytetään mm. Saxossa, suurimman voi taas tavata vaikkapa Xsaran keulalta. Pienintä, eli 1,1-litraista peruskonetta ei ainakaan aluksi tuoda Suomeen.

Ainoa kokonaan uusi mylly on 1,4 litran HDi. Fordin kanssa yhteistyönä kehitetty, kevytmetallirakenteinen turboahdettu yhteispaineruiskutusdiesel tulee aluksi tarjolle 8-venttiilisenä, tehokkaampi ahtojäähdytetty 16V-versio on luvassa myöhemmin.

Sisällä pehmeät arvot jatkuvat. Kojelauta on muodokas, ja yksityiskohdat vaikuttavat huolellisesti viimeistellyiltä. Istuimet ovat tämän kokoiseen autoon huomattavan suurikokoiset. Ajoasento onkin kuin luokkaa-paria isommasta autosta: hyvä ja ryhdikäs, ja kahteen suuntaan säätyvän ratin saa oikealle paikalleen.

Kookkaista etuistuimista on haittaakin: paksut selkänojat pienentävät takana istuvien polvitiloja, eikä väljyyttä ole aivan niin paljon kuin voisi kuvitella. Korkea istuma-asento syö lisäksi pääntilaa. Takatiloiltaan C3 ei siis edusta ainakaan luokkansa huippua.

Tavaratila vaikuttaa tavanomaisen kokoiselta ja muotoiselta. Tilan varsinainen jippo on Moduboardiksi ristitty välipohjarakenne. Se koostuu kahdesta kokoontaitettavasta muovilevystä, joiden avulla tilasta tulee kaksitasoinen. Tämä helpottaa erikokoisten tavaroiden kuljettamista.

Välipohjalla on toinenkin merkitys: takapenkin istuinosa on jostain syystä kiinteä, ja laajennetun tilan tasainen lattia jäisi ilman muovilevyjä haaveeksi. Jos levyjä ei tarvita, ne kiinnittyvät takaselkänojaan. Levyjen lukitusmekanismit vaikuttivat hieman heppoisilta.

Ajotuntuma ison auton luokkaa

Lyhyehkössä koeajotilaisuudessa oli ajettavana kolme eri versiota. 1,6-litrainen C3 liikkui vaivattomasti, eikä suorituskyvyssä ollut valittamista. Sen jälkeen ajettu 1.4 HDi ei äkkituntumalta tuntunut kovin ponnekkaalta. Bensamalli oli jousitukseltaan HDi:tä huomattavasti jämäkämpi, mikä johtui ainakin erikokoisista renkaista (185/60 R 15 ja 165/70 R 14).

Moottoriversioista ehkä kiinnostavin, 1,4-litrainen bensakone, ei ollut koeajettavissa kuin perinteisellä automaattivaihteistolla, josta sentään löytyy käsinvalintamahdollisuus. Jo numeroarvoista pystyi päättelemään, että kovin kiivasta menoa ei ollut odotettavissa.
Vaihteiston ja moottorin yhteispeli ei ollut aivan loppuun saakka hiottua, ja muutama nykäyskin säesti menoa. Sähköisesti ohjattu manuaalivaihteisto on tulossa C3:een myöhemmin.

Numeronäyttöinen nopeusmittari toimii kaltaistensa tavalla: kohtuullisen selkeästi, mutta tasaisen nopeuden ylläpito on vaikeaa. Kaareva kierroslukumittari voisi olla selkeämpikin.
Ajotuntuma on kaiken kaikkiaan kuin luokkaa isommasta autosta: vain rengasmelu karkealla pinnalla paljasti alla olevan pikkuauton. Sähköisen ohjaustehostimen tuntuma ei joka tilanteessa vastannut perinteisen järjestelmän antamaa tuntoa – ohjaus tuntui aavistuksen yliherkältä. Varsinaiset testit teemme kuitenkin vasta kotimaan huonommilla teillä.

Suomeen C3:t saadaan huhtikuussa. Aluksi myyntiin tulee neljä mallia, jotka muodostuvat 1,4- ja 1,6-litraisista bensiinikoneista sekä kahdesta varustetasosta (SX ja SX Pack). Loppuvuodesta valikoima laajenee automaatilla ja dieselillä.

Ennakkohinnoiksi on ilmoitettu noin 16–20 000 euroa, eli aivan halvimpaan päähän C3 ei tule sijoittumaan – toisaalta varustelu ei jätä juurikaan moitteille sijaa: jo karvalakkimallista lähtien vakiona ovat ohjaustehostin, sähköikkunat ja –peilit sekä kaukosäätöinen keskuslukitus. Pack-lisää ovat puolestaan manuaalinen ilmastointi ja vakionopeuden säädin.

Myös turvallisuutta on ajateltu: kaikissa malleissa on vakiona kaksi etu- ja sivuturvatyynyä, turvaverhot jäävät lisävarustelistalle. Muista turvavarusteista mainittakoon nopeudenrajoitin, jarrutuksessa automaattisesti syttyvät hätävilkut sekä kojelaudasta kytkettävät takaovien lapsilukot. ABS-jarrut hätäjarrutustehostimella ovat vakiona muissa paitsi 1.4 SX -perusmallissa.

Maahantuojan myyntitavoite on tälle vuodelle 500 autoa, ja vuoden 2003 lopussa Suomen teillä pitäisi liikkuman vielä 1 200 C3:sta lisää.

faktat

Mitat mm pituus 3 850, leveys 1 667, korkeus 1 519, akseliväli 2 460. Tavaratila 305 l (VDA).

Jussi Saarinen
Lehdessä 4/2002