Citroën C3 1.4 SX

Uusien pikkuautojen pullistuvat muodot saavat vanhemmat mallit näyttämään pieniltä. Toyota Yaris oli ensimmäisiä pikkuautoja, joiden kori oli totuttua korkeampi, ja Citroën jatkaa nyt samaa tyylisuuntaa. C3 kuuluu mitoiltaan luokkansa suurimpiin, joskin Honda Jazz on hivenen korkeampi. Myös uusi Ford Fiesta on korkeutta lukuun ottamatta mittavampi. Ovatko tilavaatimukset pikkuautojen kohdalla kenties kiristyneet, vai mistä koon kasvu on saanut alkunsa?

Suunnittelu ja tekniikka

C3:een on tällä hetkellä tarjolla kaksi bensiinikäyttöistä voimanlähdettä: 1,4- ja 1,6-litraiset moottorit. Dieselit saapuvat loppuvuodesta. C3 saa ensimmäisten mallien joukossa keulalleen PSA:n ja Fordin yhteistyön tuloksena syntyneen turboahdetun yhteispaineruiskutusdieselin. 1,4-litraisesta kevytmetallirakenteisesta dieselmoottorista on kaksi versiota. Pienempitehoisessa 68-heppaisessa on kaksi venttiiliä sylinteriä kohden, 90-hevosvoimaisessa taas ahtoilman välijäähdyttimen lisäksi neljä venttiiliä/pytty.

Auto on mallina uusi, mutta osa tekniikasta on tuttua. Testiauton 1,4-litrainen moottori löytyy monesta PSA:n mallista: sama perusmoottori liikuttaa Peugeoteista 206:ta, 307:ää ja Partneria sekä Citroëneista Saxoa, Xsaraa ja Berlingoa.

C3:a varten koneeseen on tehty pikkumuutoksia. Vaijerikäyttöinen kaasuläppä on korvattu sähköisellä ohjauksella, ja tiukempien päästörajoitusten ja tarkemman ohjauksen vuoksi myös moottorinohjauselek-troniikka on uusittu. Uudistuksen yhteydessä moottorin suurin teho on laskenut kilowatin ja vääntömomentti kaksi newtonmetriä, joskin molemmat saavutetaan Saxoon verrattuna 100 r/min alemmalla kierrosluvulla.

Alustaratkaisut ovat muiden pienempien Citroënien tapaan samanlaiset kuin muillakin automerkeillä. Edessä on apurunkoon kiinnitetyt L-muotoiset alatukivarret, joustintuet ja kallistuksenvakain. Takana on yhdysheilurimainen akselisto, jonka poikittaispalkin sisällä on erillinen kallistuksenvakain. Toimiva, kompaktin kokoinen ja yksinkertainen ratkaisu, jonka jousitusgeometrian hallinta on helpompaa kuin usealla tukivarsiparilla toteutetuissa, enemmän tilaa vaativissa ratkaisuissa.

C3:n uusi pohjalevy tulee käyttöön PSA-yhtymän muissakin pikkuautoissa. Piristävästi massasta poikkeava muotoilu seuraa nykyään vallitsevaa tila-automaista suuntaa: korkea auto ilmavalla ohjaamolla. Pyöreät linjat jatkuvat ohjaamossa, ja pehmeät muodot luovat sympaattista ilmettä.

C3 on useimpia kilpailijoitaan korkeampi ja erottuu pirteällä muotoilullaan edukseen. 1,4-litrainen bensiinimoottori on perusrakenteeltaan tuttu Saxosta. Loppuvuodesta tulevat dieselit ovat PSA:n ja Fordin yhteistyön tulos.

Tilat ja mukavuus…

C3 on ulkomitoiltaan segmenttinsä kookkaimpia. Korkea kori tuo ohjaamoon tilantunnetta. Edessä istutaan korkealla, mutta etuistuimilla on silti hyvin pääntilaa. Autoon nouseminen ja sieltä poistuminen on helppoa.

Kuljettajan istuimen pitkittäis- ja korkeussäädöt löytyvät helposti, mutta selkänojan säätövipu jää ikävästi istuinten välisten kyynärnojien taakse piiloon. Etuistuimet yllättävät positiivisesti: ne sopivat kaikenkokoisille. Istuimen miedosti muotoillut reunat eivät paina kookkaampaakaan ihmistä, ja penkki tarjoaa silti pienempikokoisellekin riittävän sivuttaistuen.

Myös takaistuin on varsin korkealla. Oviaukko on riittävän suuri, joten taakse kulkeminen on vaivatonta – kaksi matkustajaa löytää paikkansa kohtuullisen helposti. Kolmannella matkustajalla aikaa menee hieman enemmän, sillä keskitunneli ja etuistuinten takareunat hankaloittavat jalkojen asettelua.

Korkeussuunnassa tilaa on hyvin. Reunapaikalla 180-senttisen matkustajan hiukset hipovat kattoverhoilua, mutta keskipaikalla pääntilaa on enemmän. Sivuttaissuunnassa on kolmelle kohtuullisen hyvin tilaa.

Takatilojen heikkoutena ovat täysikasvuiselle varsin niukat polvitilat. Etuistuinten selkänojissa on syvennykset, joihin jalat on asetettava. Tämä toimii kohtuullisesti, kun takana istuu kaksi. Kolmannen matkustajan kiivetessä kyytiin etuistuinten alareunan muovit nojaavat reunamatkustajien sääriluuhun ja verottavat jalkatilaa. Viiden senttimetrin lisä pituussuunnassa ei tekisi pahaa: takaistuimella olisi silloin jo melko hyvin tilaa.

Reisituki on istumakorkeuden ansiosta hyvä, eikä miedosti muotoiltu istuintyyny paina yhdenkään takamatkustajan pakaroita.

…Tilat ja mukavuus

Pikkutavaroille on varattu hyvin tilaa. Kaikissa ovissa on kotelot, edessä kaksi erikokoista. Kojelaudassa on perinteisen hansikaslokeron lisäksi kannellinen lokero matkustajan puolella. Lisäksi radion alla ja ohjauspyörän vasemmalla puolella on avolokerot ja etumatkustajan istuimen alla vetolaatikko. Takamatkustajia on huomioitu lehtitaskuilla. Keskikonsolissa on lisäksi siirrettävä tuhkakuppi, jonka paikkoja voi pitää mukitelineinä.

Tavaratila on kohtuullisen kokoinen, ja laajentaminen on helppoa. Erikoisuutena on tavaratilan Moduboard-välipohja, jolla laajennetun tilan pohjan saa lähes tasaiseksi. Istuintyynyt eivät kallistu, joten välipohjan käyttö on ainoa konsti saada vaakatasoon kallistettujen selkänojien ja lattiatason välinen porras pienenemään.

Kuljetettavien tavaroiden koko saa korkean lastausaukon ansiosta olla melko suuri. Moduboard pienentää myös nostokynnyksen tavaratilan pohjalta muutamiin sentteihin. Välipohjan alla on mukavasti tilaa – sinne mahtuu piiloon vaikkapa kolme juomakoria.

Hallintalaitteet ovat muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta helposti löydettävissä. Keskikonsolin ikkunannostimien käyttökytkimille vielä yltää, mutta istuinlämmittimien kytkimien sijoituspaikka on outo – säätörullat on sijoitettu istuintyynyjen sivuun oven väliin. Rullien pyörityssuunta pitää opetella, muuten jakkara lämmittää istumalihaksia tahattomasti.

Digitaalinen nopeusmittari on toki selkeälukuinen, mutta tasaisen nopeuden ajaminen on hankalaa. Kaarenmuotoinen viisarinäyttöinen kierroslukumittari vaatii totuttelua: osoittimesta ei näy kuin pikkupätkä kärjestä.

Melutaso on edessä alhaisempi kuin takana. Takana hallitsevin melulähde on takaluukun ja pyöränholvien kautta tuleva kohina. Edessä rengasäänet kuuluvat vielä 80 km/h nopeudessa, minkä jälkeen ajoviiman aiheuttama suhina peittää ne alleen.

Karhealla päällysteellä rengasäänet kuuluvat melko voimakkaina ohjaamoon, mutta kohtuullisen tasaisella pinnalla melu on hyväksyttävällä tasolla. Jousitusmukavuus on pikkuautoksi hyvä. Jousitus on jämäkkä, mutta ei pompottavan kova.

Pullea kori tarjoaa matkustajille hyvin tilaa, ainoastaan takaistuimen polvitilat ovat niukat. Lisäksi suhteellisen suuri istumakorkeus helpottaa autoon nousemista. Moduboard-välipohjan avulla laajennetun tavaratilan pohjasta saa tasaisen ja nostokynnys kontin pohjalta pienenee. Rengasmelu karhealla päällysteellä verottaa mukavuutta.

Ajettavuus

C3:n hammastanko-ohjaus on sähköisesti tehostettu, ja siinä on ajonopeuden mukaan muuttuva tehostussuhteen kolmiportainen jako. Suurimmillaan tehostussuhde on parkkipaikkapyörittelyssä 0–7 km/h nopeuksilla. Seuraava vaihe on 7–152 km/h, ja yli 152 km/h nopeuksilla tehostussuhde on minimissään. Varsinkin alkuun ohjaus tuntuu liian kevyeltä ja ylitehostetulta, mutta pienen totuttelun jälkeen se tuntuu jo istuvan auton luonteeseen.

Ajettavuudessa ei ole ongelmia. Alusta toimii hyvin, ja kevyen ohjauksen ansiosta autoa pyörittää taajamissa mielellään. Moottoritielläkin C3 menee pikkuautoksi vakaasti. Puuskainen sivutuuli muuttaa hieman kulkusuuntaa, mutta ohjauksen korjausliikkeisiin ei ole jatkuvaa tarvetta. Ja silloinkin toimeen tulee hyvin pienillä ohjausliikkeillä.

Irtosoralla perä lähtee sivulle ennen keulaa. Liike on tosin rauhallinen ja helposti hallittavissa. Pienemmillä nopeuksilla meno on yhtä loogista ja rauhallista kuin kestopäällysteelläkin.

Väistökokeessa kallistelu onkin jo normaaliajoa runsaampaa. Kori jää omalle kaistalle palatessa hieman pidemmäksi aikaa kallelleen ja oikenee pienen pompahduksen höystämänä.

Reilummassa nopeudessa perä lähtee hienoiseen sivuluistoon, joka on helppo oikaista vastaohjauksella. Perän liike ei tunnu jatkuvan loputtomiin, vaikka vastaohjauksen kanssa viivytteleekin.

Neljän henkilön kuormalla perän luistoon lähtö on rauhallisempi, mutta vastaavasti kallistelu on runsaampaa ja liikkeet hitaampia. Hallittavuudessa ei kuitenkaan ole ongelmia kummassakaan tilanteessa. Myös ohjaustehostin ehtii mukaan nopeissakin suunnanvaihdoissa.

Ajettavuus on mutkattoman loogista, ja jousitus kantaa kuormankin moitteetta. Irtosoralla perä lähtee pikkuautoille tyypillisesti hieman leijumaan, mutta käytös on rauhallista. Sähköisesti tehostettu ohjaus vaatii alkuun hieman totuttelua.

Suorituskyky

Moottorin ilmoitetut arvot ovat pienemmät kuin kilpailijoiden samankokoisissa moottoreissa. Kiihtyvyys- ja sitkeysmittausten tulos jääkin hieman keskiarvon alapuolelle. Räjähtävää kiihtyvyyttä tärkeämpää on kuitenkin moottorin joustava luonne. Käytännön suorituskyky on hyvä. Moottori jaksaa vääntää mukavasti jo pieniltä kierroksilta, ja vaihtamistarve on vähäinen. Vääntöä on hyvin tarjolla, joten kulkupuoli pysyy kuormattunakin kohtuullisena.

Ohituksissa ja jyrkissä ylämäissä viitosvaihteen harva välitys tulee vastaan. Polveilevassa maastossa kulkevan kulutuslenkkimme suurimmissa mäissä oli vaihdettava pienemmälle, jotta nopeus pysyi tavoitteen mukaisena.

Moottori ei tunnu varsinaisesti ponnettomalta edes viitosvaihteella. Vaa’an toisessa kupissa on kulutus, jota pitkä viitonen maantieajossa pienentää.

Jarruihin jää kaipaamaan parannusta. Normaaliajossa ne tuntuvat varsin hyviltä, mutta täysjarrutuksessa tilanne muuttuu. Kun jarrupoljinta polkaisee tehokkaasti, etupyörät lukkiutuvat sattumanvaraisesti – ja todella pienellä poljinvoimalla.

Jos vasen pyörä piirtää aluksi mustaa raitaa, kuski nostaa jarrupoljinta ja lisää sitten painetta varovasti, lukkoon saattaakin mennä vasemman puolen etupyörä. Takapyörät taas eivät tunnu lukkiutuvan missään tilanteessa ja jarrutusmatka venyy varsin pitkäksi. Toisaalta: kun takajarrut eivät pureudu kovin tehokkaasti, ei kaarrejarrutuskaan tuota ongelmia.

Suorituskykymittauksen tulokset ovat kohtuulliset, mutta mikä tärkeämpää: käytännön suorituskyky on hyvä. Jarrujen toiminta kaipaa parantamista. Etupyörät lukkiutuvat täysjarrutuksessa satunnaisesti jo todella pienellä poljinvoimalla.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Alussa mainittua Saxoon kertyvää reilua hintaeroa selittää myös mukavuus- ja turvavarustelun runsaus. Vakiovarustukseen kuuluu etumatkustajien etu- ja sivuturvatyynyt. Lisäsuojaksi saa vielä 590 eurolla matkustajien päitä suojaavan turvaverhon. Matkustajanpuoleisessa turvatyynyssä on poiskytkentämahdollisuus lastenistuimen sijoittamista varten. Kaikille takamatkustajille on pääntuki ja kolmipisteturvavyö.

Hätäjarrutustehostimella varustettujen ABS-jarrujen hinta on 700 euroa. Tämä saattaa olla miettimisen arvoinen sijoitus täysjarrutustilanteita ajatellen, jotta poljinvoiman annostelun kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.

Oikeanpuoleisen viiksen päähän on sijoitettu äänentoistolaitteiston ohjauskytkimet. Kun järjestelyyn tottuu, se on näppärä ja käyttökelpoinen, koska käsiä ei tarvitse irrottaa ratista radion säätämistä varten.

C3:ssa on muutama tässä kokoluokassa harvinaisempi varuste. Sivupeilit saa käännettyä koria vasten, ja toinen erikoisuus on muista Citroën-malleista tuttu ohjelmoitava ylinopeushälytin.

Äänimerkin käyttäminen tehostuskeinona jollekin tavallisuudesta poikkeavalle tapahtumalle jakaa mielipiteitä. Ainakin C3:ssa kaipaisi muutamaa merkkivaloa mieluummin kuin merkkiääntä. Istuinlämmittimille ei C3:ssa ole merkkiääntä eikä sitä kaipaakaan, mutta käyttökytkimien sijoituksen takia merkkivalolle olisi perusteita. Lasinpesunesteen loppumiselle on ääni muttei valoa, ja ensimmäisillä kerroilla piippaus oudoksuttaa, ennen kuin sen yhdistää pesurin käyttöön.

Vertailulenkin kulutus on kohtuullisen pieni, ja kulutus pysyy kurissa myös sekalaisessa ajossa. Tasaisen nopeuden kulutuksissa harva viitosen välitys säästää polttoainetta. Huoltohinnat ovat keskiarvon kieppeillä. Huoltoväli on melko tavanomaiset 20 000 kilometriä.

Takuu on kulutushyödykkeille vaadittavat kaksi vuotta. Tänä aikana saa ajella niin paljon kuin ehtii, sillä kilometrimääräistä takuurajaa ei ole. Korille myönnetään 12 vuoden puhkiruostumattomuustakuu ja maalipinnalle kolmen vuoden takuu.

C3:n turvavarustelu on hyvä. Autosta löytyy muutama tässä luokassa harvinaisempi pikkuvaruste. Polttoaineenkulutus pysyy kohtuullisena ajotavasta riippumatta.

Loppuarvostelu

C3 on pirteästi muotoiltu ja ajettavuudeltaan hyvä pikkuauto. Moottorin ominaisuudet ovat sopusoinnussa välityssuhteiden kanssa, mikä tekee ajamisen helpoksi. Kilpailijoita pienemmästä tehosta ja ilmoitetuista suoritusarvoista huolimatta käytännön suorituskyky on vääntävän moottorin ansiosta hyvä. Pullea muotoilu luo tilavan vaikutelman. Tilapuoli onkin takaistuimen niukkaa pitkittäistilaa lukuun ottamatta kunnossa.

Oskari Pentti
Lehdessä 6/2002