Citroën C3 - kuukauden käytetty auto

Ensimmäiset C3:t rekisteröitiin Suomeen huhtikuussa 2002. Kauppa lähti hyvin käyntiin, ja vuoden loppuun mennessä saatiin kilpiin 762 autoa. Vuonna 2003 ylitettiin 1 500 myydyn C3:n raja, ja senkin jälkeen vuosimyynti on ollut tuhannen auton tuntumassa.

Moottorivalikoima on ollut niukka, valinnanvaraa on riittänyt 1,4- ja 1,6-litraisen bensamoottorin verran. Pienempi vaihtoehto on ylivoimaisesti suositumpi, sillä viime vuoden loppuun mennessä ostetuista Cee-kolmosista 88 % oli 1,4-litraisia. Ilmeisesti C4-mallin tulo vei loputkin 1,6-litraisen C3:n ostajat, sillä vuonna 2005 vain 4 % valitsi isomman moottorin. Dieselit eivät ole kuuluneet Suomen myyntiohjelmaan missään vaiheessa.

C3 esiteltiin Saxon tilalle joustavasti. Citroënilla on usein tapana, että vanha malli jää vielä joksikin aikaa tuotantoon uuden rinnalle, ja näin tapahtui myös tällä kertaa. Saxon halvimmat mallit saivat jäädä odottelemaan C2:n tuloa. Puolta numeroa pienemmän C2:n esittelyn jälkeen Saxo sai vaipua pikkuhiljaa historian hämärään ainakin Suomen osalta.

Tuulilasin testaajat näkivät kesäkuussa 2003 C3:n muotoilussa yhtymäkohtia vanhaan kunnon Rättäriin eli 2CV:hen. Samanlaista pyöreyttä löytyy keulan ja matkustamon muodoista ainakin sivulta katsottuna. Aaltopeltiä ei sentään ole käytetty.

Tekniikkansa osalta C3 on paljon perinteisempi kuin Rättisitikka aikanaan. Moottori, samoin kuin muu tekniikka, jaetaan vastaavien Peugeot-mallien kanssa. Vain pyöreät muodot ovat täysin Citroënin käsialaa. Esimerkiksi kuuluisa kaasunestejousitus löytyy nykyisin vain arvokkaammista Citroën-malleista eli C5:stä ja C6:sta. Muiden alustatekniikka perustuu PSA-yhtymän yhteistuotantoon.

Hyvässä kunnossa

Lainasimme esimerkkiautoksemme Vehon Vantaan Koivuhaan liikkeestä runsaat 53 000 kilometriä ajetun C3 1.4 SX Packin. Pack-varustelu nosti kesällä 2003 auton hintaa 2 300 eurolla. Ilmastoinnin lisähinta perusmalliin oli tuolloin 800 euroa, mutta laitteen kuulumista Pack-varusteluun ei ole varmaa tietoa. Tässä autossa ilmastointi joka tapauksessa oli.

Pikkuauton toiset pyörät eivät yleensä sovi tavaratilaan, ja esimerkkiautonkin pyörät löytyivät liikkeen hyllystä. Kesäpyörissä oli pintaa jäljellä nelisen milliä, joten niillä pääsee ensi kesänä alkuun. Syyssateille joutunee hankkimaan uudet renkaat, ainakin jos kesän aikana kertyy kilometrejä.

Siistin oloinen auto ei käytännössä uutta hävennyt. Kyljissä ei ollut kolhuja eikä keulassa kiveniskemiä. Sisältäkin C3 oli hienossa kunnossa.

Auton historia selvisi mukana olleista papereista. C3:mme oli ensiksi ostanut autovuokraamo Interrent. Sen hallussa auto oli ollut vain runsaat kolme kuukautta, minkä jälkeen sen oli hankkinut helsinkiläinen naishenkilö. Tämä oli omistanut auton kuluvan vuoden lokakuulle asti.

Auto oli vuokraamoaikanaan ollut todella runsaassa käytössä, sillä jo lokakuussa se oli ollut huollossa, ja mittarissa oli tuolloin ollut hyvän matkaa yli 15 000 kilometriä. Vauhdikkaan alun jälkeen kilometrejä oli kertynyt rauhallisempaan tahtiin, kar­keasti laskien hieman yli 12 000 km vuodessa.

Autotohtorin tarkastus ei muuttanut käsitystämme C3:sta. Auto oli asiantuntijankin mielestä hienossa kunnossa. Pöytäkirjaan tuli kuitenkin kaksi kolmosta eli merkintää kohteista, jotka vaatisivat välitöntä korjausta. Akun napojen puhdistus ja suojavoiteen suihkaisu olivat edellisessä huollossa jääneet tekemättä, ja nyt ainakin plusnavassa oli hieman hapettumaa.

Toinen kolmonen tuli oikeassa ajovaloumpiossa olleesta kosteudesta. Kosteus on syytä poistaa umpiosta kuivattamalla se ensi tilassa. Yhtä tärkeätä on selvittää, mistä se on päässyt sisään. Kosteus himmentää heijastimen aikaa myöten, ja edessä on umpion ennenaikainen uusiminen.

Etujarrut saivat pienen moitteen, sillä jarruvoimissa oli hieman eroa. Tämä on varsin yleinen ongelma pitkään seisseissä vaihtoautoissa, ja se todennäköisesti poistuu muutamalla tehojarrutuksella.

Citroënin alustan ruosteenesto on yhtä vähäistä kuin useimpien muidenkin pikkuautojen, käytännössä olematonta. Tästä huolimatta korin rakenteissa ei näkynyt vielä lainkaan ruostetta. Koska tilanne on näin hyvä, tehoaisi nyt tehty ruosteenestokäsittely kuin uuteen autoon.

Ruostetta alakerrassa toki näkyi, paksuimpana kerroksena moottorin öljypohjassa. Se kaipaisi pikimmiten esimerkiksi teräsharjaa. Ruosteet pitäisi raapia pois ja pinta maalata uudelleen. Kerros ruosteenestoainetta varmistaisi, että öljyt pysyvät sisäpuolella jatkossakin.

Myös etupalkin hitsaussaumoissa oli hieman ruosteen alkua. Sekin asettuisi suoja-ainekäsittelyllä. Takimmainen äänenvaimennin oli vahvasti ruostunut, mutta ehkä se vielä pari vuotta kestää. Moottorissa tai voimansiirrossa ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä öljyvuodoista, ja vetoniveletkin olivat hyvässä kunnossa.

Arvonalennus hidasta

Auton hintalappuun oli kirjoitettu isolla hinnaksi 12 250 euroa. Pienemmällä tekstillä kerrottiin, että lisäksi pitäisi maksaa toimistokuluja 100 euroa. Pyydetty hinta oli auton vuosimallin ja ajomäärän perusteella arvioituna keskimääräisellä tasolla. Sen sijaan auton kunto oli kolmivuotiaaksi erinomainen. Talvirenkaiden hyvä kunto ja yleinen siisteys olivat plussaa.

Merkittävin miinus oli lohkolämmittimen puuttuminen. Sen asentaminen tulee kalliimmaksi kuin syksyllä edessä oleva kesärenkaiden uusiminen. Myös umpion kosteusongelmien selvittäminen teettää töitä, ja tavallinen autoilija joutuu hankkimaan tähän ammattimiehen apua.

Pyyntihinta on 20 % eli viidenneksen halvempi kuin uudessa autossa. Pieni ja edullinen auto menettää arvoaan kalliimpia hitaammin, joten hinta on lähellä oikeaa. Lohkolämmittimen puuttuminen ja öljypohjan ruoste saattaisivat kuitenkin olla perusteita, joiden avulla suorassa kaupassa hintaa voisi saada laskemaan muutamalla satasella.

Tapio KetonenLehdessä 12/2006