Citroën C3 Pluriel

Plurielin perusidea on nerokas: yhdestä autosta syntyy viisi eri versiota katon ja perän rakenteita muokkaamalla. Ihailin Plurielin monipuolista kattorakennelmaa Geneven autonäyttelyssä. Samalla pohdin, ovatkohan ranskalaisinsinöörit sotkeutuneet omaan näppäryyteensä: hieno katto teoriassa mutta täysi hässäkkä käytännössä?

Totuus paljastuu koeajolla. Kun kyseessä on avoauto, tarvitaan lisäksi myös lämpöä. Sitäkin saatiin: Andalusian iltapäiväaurinko paistoi täydeltä terältä, kun kävimme Citikan uuden kirpun kimppuun toukokuun lopulla.

Tutkin kattorakenteita hetken kollegani kanssa, mutta nostimme pian kädet pystyyn: liikaa mahdollisuuksia, apua paikalle! Saimme pikakurssin katon käyttöön, mutta ohjeita tuli siihen tahtiin, että valtaosa unohtui saman tien.

Niinpä pyysimme paikallista Pepeä taikomaan Saloonista Cabrioletin. Homma käynnistyy taustapeilin tienoilla olevasta kiertokytkimestä, jolla ohjataan sähköllä liikkuvaa pehmeää kattoa. Ehdin tajuta, että katto ajetaan aluksi moottorilla taka-asentoon. Tätä versiota kutsutaan muuten Panoramic Salooniksi.

Kun katto oli kelattu sisään, Pepe teki nopeassa tahdissa joukon temppuja, joiden mukana en oikein pysynyt. Kattopaketti taittui joka tapauksessa tavaratilan puolelle. Lopuksi Pepe iski takapenkin ja tavaratilan väliin eräänlaisen hattuhyllyn, ja Cabrio oli valmis!

Ajonautintoa

Olimme valinneet ensimmäiseksi uhriksemme perusmallin, joka tarkoittaa 1,4-litraista moottoria ja viisivaihteista manuaalia. Lippis päähän, aurinkorasvaa nenään ja ei kun pöristelemään.

Pluriel tuntui heti ensimetreiltä alkaen hauskalta keksinnöltä. Näkyvyys ulos on erinomainen. Ratin takana istutaan korkeammalla kuin monissa muissa pikkuautoissa. Lisäksi iso tuulilasi ja B-pilarin puuttuminen korostavat kaikin puolin ilmavaa tunnelmaa.

Citroën oli vetänyt koeajoreitin uhkarohkeasti melko kuoppaiselle tielle. Röykkyinen pinta paljasti armotta korin tärinätaipumukset. Pluriel vapisee kuten lähes kaikki avoautot.

Kori ei kuitenkaan taivu banaanin lailla kaarteissa kuten joissakin avokkaissa. Näissä vehkeissä rattia on käännettävä kaarteen loppua kohden lisää, vaikka tien kaartosäde pysyy samana tai jopa loivenee.

Plurielin matkustamo on yllättävän suojaisa. Tuulilasi, kaaret ja auton perä on muotoiltu oivallisesti: etupenkeillä on mukava matkustaa jopa kahdeksankympin vauhdissa. Takana ilma pyörteilee luonnollisesti enemmän. Kaupunkinopeuksissa sivuikkunat voi laskea huoletta alas. Tällöin tunnelma avartuu entisestään, mutta veto ei lisäänny kiusallisen paljon.

Moottorikatsaus

1,4-litrainen moottori kuljettaa C3-umpimallia kohtuullisen vaivattomasti. Plurielissa konetta joutuu piiskaamaan selvästi rajummin, sillä monitoimikatto jäykisteineen on lihottanut Plurielia noin 130 kilon verran. Plurielissa käytetään samaa pohjalevyä ja perustekniikkaa kuin C3:ssa, mutta sisaruksissa ei ole yhtään yhteistä muotoiluosaa.

Seuraavana päivänä otimme ajoon 1,6-litraisen version. Isomman moottorin jatkeena on Citroënin SensoDriveksi kutsuma automatisoitu käsivalintainen vaihteisto.

Viisipykäläistä laatikkoa voi käyttää joko lattiakepillä tai ohjauspyörän taakse ripustetuilla palikoilla. SensoDriven toiminnasta on kerrottu perusteellisesti helmikuun Tuulilasissa.

Kävimme katon kimppuun edellispäivän oppien turvin, mutta päädyimme jälleen umpikujaan. Saimme rätin rullalle ja takakontin auki, mutta sitten menikin sormi suuhun. Pepe II tuli hätiin, ja pian olimme taas avomoodissa.

Tietokonepelin tuntua

Päätimme testata Cabrion nyt puoliraakana eli ilman takahyllyä. Lähinnä halusimme selvittää, lisääkö hyllyn puuttuminen vetoa.

Vastaus kysymykseen tuli nopeasti: ei lisää! Myönteinen ensivaikutelma vahvistui koeajon aikana, sillä reitillä oli jopa pikku pätkä moottoritietä. Satasen vauhdissa pyörteily lisääntyy aika lailla, mutta matkustaminen ei ole millään muotoa tuskallista.

35 lisähevosvoimaa muuttavat Plurielin luonnetta selvästi – päristely vaihtuu pöristelyyn. Ei Pluriel 1.6 suinkaan mikään sportti ole, mutta se kiihtyy iloisesti, vaikkei kaasua painaisikaan aina pohjaan.

SensoDrive-vaihteisto tuo ajoon hauskan lisämausteen. Miellyin hetken arpomisen jälkeen F1-tyyppisten rattikapuloiden käyttöön. Oikeanpuoleisella ladotaan pykäliä ylöspäin ja vasemmalla alaspäin.

Koska kytkinpoljinta ei ole, menossa on hiukan tietokonepelin henkeä. Tiukassa vaihdossa sähköaivo polkaisee jopa oikeaoppisesti välikaasua! Jos ei halua vaihtaa itse, laatikko muuttuu napin painalluksella täysin automaattiseksi.

Kolme vaihtoehtoa

Puolentoista tunnin lenkin päätteeksi kurvasimme varikolle ja tilasimme Pepen jälleen paikalle. Nyt halusimme kaaret irti. Ne painavat 12 kiloa kappale. Kaarien lukituksen vapauttamiseen ei tarvita sormia kummempia työkaluja. Jokin säilytyspaikka sen sijaan on oltava, sillä autossa jättimäisille kaarille ei luonnollisestikaan ole sijaa.

Ilman kaaria Pluriel näyttää varsin tyylikkäältä. Kaarien poisto muuttaa myös auton luonnetta. Ratin takana tuntee olevansa kuin luontoretkellä: turha kiire unohtuu, ja huomio kiinnittyy lintujen sirkutukseen ja maaseudun tuoksuihin.

Roadster-moodia voi suositella vain takuuaurinkoon, sillä toistaiseksi Plurieliin ei ole saatavana tavaratilaan mahtuvaa pikapressua.

Entäs ne kaksi muuta versiota: Saloon ja Pick-up? Pakko myöntää, että molemmat jäivät kokeilematta. Hölmöläisen hommaa ajaa helteessä umpiautolla, vai mitä? Esitteen mukaan katto kestää konepesun, joten Plurielia voi käyttää vaikka ympäri vuoden.

Avolavaversio sopii kukkien kuljetukseen, mutta heinäpaalit ja sementtisäkit kannattaa ehkä sittenkin rahdata jollain työhevosella – vaikka Plurielin takaluukku kestääkin jopa sadan kilon kuorman.

Plurielin myynti alkoi Suomessa ennen juhannusta. 1,4-litraisen omistajaksi pääsee 22 600 eurolla, ja 1.6 SensoDrive maksaa 24 400 euroa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Fordin uusi pikkuavokas Streetka maksaa peräti 29 900 euroa.

Lauri Larmela
Lehdessä 6/2003