Corvette C6

Selvin merkki uuden Corvetten tunnistamiseksi ovat kirkaslasin alla sijaitsevat ajovalot. Edellisen kerran Corvette oli ilman luukkuvaloja vuonna 1962.

Veten kori on aiempaa pienempi ja sen mitat ovat nyt muutaman sentin tarkkuudella Porsche 911 Carreran tasoa, samoin paino. Vain akseliväliä Corvettessa on kolmisenkymmentä senttiä enemmän.

Kova peli

Kun 443-senttiseen ja puolitoistatonniseen autoon istutetaan kuusilitrainen veekasi, josta irtoaa 404 hevosvoimaa, on meno sen mukaista. Kaikissa Eurooppaan tuotavissa autoissa on Z51 Performance Pack -alusta, joka on perusversiota jäykempi. Myös kuusilovisen manuaalivaihteiston välityksiä on peukaloitu alimmilla vaihteilla sporttisempaan suuntaan.

Ajossa edelleen lehtijousin varustettu Vette on urheiluautoksi kohtuullisen mukava, ainakaan se ei irrottanut paikkoja suusta. Isotkin kuopat ylitettiin vailla pelkoa auton särkymisestä, mutta mukavuus on jo väärä termi kuvaamaan menoa.

Kun kaasun painaa pohjaan, alkaa konehuoneesta kuulua hevibändin tyyppistä meteliä: raakaa, kovaa ja epätasaista. Mutta on se niin mukavaa – ainakin minun korvilleni. Kiihtyvyys painaa penkkiin kiinni, ja hiukan takertelevasti toimiva vaihteisto kaipaa nopeasti isompaa pykälää.

Mutkiin Vette taipuu yllättävän hyvin, vaikka ohjaus ei ylläkään aivan Porschen tasolle. Mahtavat fillarit, edessä 245/40 ZR 18 ja takana 285/35 ZR 19, pitävät pitkään. Pidon loppuessa perä saa karata jonkin matkaa, ennen kuin luistonesto ja ajonvakautusjärjestelmä ESP kytkeytyvät terävästi päälle.

Lisähupia halutessaan kuski voi poistaa luistoneston ja halutessaan vieläpä ESP:n, mutta silloin olisi parempi olla turvallisesti suljetulla radalla. Tulossa on myös avo-Vette ja 500-heppainen sporttiversio Z06.

Yrjö Lyytikäinen