Corvette Z06

Z06 esiteltiin lehdistölle Etelä-Ranskassa Paul Ricardin radalla. Paikan valinta kutkutti jo etukäteen: mitään mopoluokan laitetta ei tällaisella areenalla esiteltäisi.

Marseilles’n lentokentälle on pystytetty esittelyä varten kymmenen auton näyttävä varikko lippuineen ja logoineen. Lyhyen tietoiskun jälkeen on autovalinnan paikka, ja saan alle hopeanharmaan yksilön. Kakkoskuskiksi asettuu saksalainen kollega.

Sähköinen avainkortti löytyy kojelaudan päältä. Avaimettomassa systeemissä korttia ei tarvitse työntää minnekään, joten sujautan sen talteen keskikonsolin lokeroon. Käynnistysnapin painallus herättää veekasin henkiin. Miehekäs hörhötys kirkastaa pilvisen päivän.

Valitsemme vaihtoehtoisista reiteistä mieleisen, ja suuntaamme kohti tunnin matkan päässä sijaitsevaa moottorirataa. Pelkääjän paikalla istuva sakemanni vaikuttaa kokeneelta kartanlukijalta: eksymme heti lentokentän ulkopuolella. Matka jatkuu kohti pohjoista väärää tietä pitkin. Arvelen harhautuksen olevan tahallisen – näin saisimme ajaa enemmän kapeilla vuoristoteillä.

Tiet kapenevat kapenemistaan, ja auto tuntuu vastaavasti levenevän. Muuten meno maistuu: ohjaus vaikuttaa tarkalta, vaikka maantienopeuksilla ilmenikin lievää tunnottomuutta. Alusta on jäykkä, joten huonopintaisella tiellä kuoppia saa varoa.

Z06 on GM:n tehokkain tuotantomalli. Käsin koottua, kevytmetalliseen lohkoon perustuvaa kasia kutsutaan nimellä LS7. Sylinteriputket on prässätty lohkoon, ja männät ovat kevyet ja helmattomat. Koneessa käytetään 41-millisiä natriumtäytteisiä pakoventtiilejä. 56-milliset imuventtiilit ovat titaania, samoin kuin työntötangot.

Suorat imukanavat on optimoitu nopeaan ilmanvirtaukseen: näin on saavutettu hyvä alavääntö ja korkea yläkierrosluku. Pakokaasut poistuvat 4-1 pakosarjojen ja katalysaattorien kautta mahtavan kokoisiin vaimentimiin. Niissä käytetään alipainetoimista ulostuloventtiiliä, joka kontrolloi pakoäänien tasoa osakuormalla, mutta avautuu täysin kaasu pohjassa.

Korirakenne on käsin hitsattua alumiinia, ja auto on muutenkin koottu lähes kokonaan käsityönä. Moottori on kiinnitetty koriin magnesiumista valetulla apurungolla. Myös ohjausakselin kannatinkonsoli ja katto ovat magnesiumvalua. Matkustamon lattia on lujitemuovinen sandwich-rakenne, jonka ydinaineena on käytetty balsaa. Keveyden lisäksi rakenne vaimentaa hyvin melua ja värinöitä.

Kaksi polttoainetankkia on sijoitettu matkustamon välilaipion taakse ja akku tavaratilan puolelle. Lokasuojat ja konepeitto on tehty erittäin kevyestä hiilikuitukomposiitista. Hidastuvuudesta vastaavat isot jäähdytetyt levyt ja jättimäiset jarrusatulat.

Vetää sanattomaksi

Ensimmäisen päivän olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, sillä tihkusade on kastellut radan liukkaaksi. Ulosajon hillitsemiseksi varoalueet on päällystetty suuren kitkan omaavalla sinisellä asfaltilla. Ajokierroksia on kolme vuoroa kohti.

Ohjelma on aikataulusta myöhässä, ja ajovuoroa odotellessa sade ja hyytävä kylmyys hiipii horkkana ytimiin. Lopulta pääsen ratin taakse, ja ajokouluttaja antaa viimeiset varoitukset. Avomallinen kypärä ottaa kiinni kattoon, mutta kuskinpukista löytyvät sopivat sähkösäädöt oikeaoppista ajoasentoa varten.

Ensimmäinen kierros menee rataa harjoitellessa. Samalla kouluttaja kertoo oikeat ajolinjat ja jarrutuskohdat. Rata on normaalia lyhyempi ja hidastettu shikaaneilla, ja lähtö/maalisuora ajetaan varikon kautta.

Ekan rundin loputtua huomaan, etten ole oppinut radasta mitään, joten lähden toiselle kierrokselle ummikkona. Onneksi luistonesto ja ajonvakautus on kytketty päälle. Halutessaan ne voi ottaa pois vaihdekonsolissa olevasta napista.

Lyhyt lähtökiihdytys avaa äänenvaimentimien venttiilit selälleen: korviin kantautuu oikeaoppisen karheaa jylinää. Käännän varovasti sisään jyrkkään oikeaan ja kiihdytän ulos vasempaan reunaan, joka tulee liian nopeasti vastaan. Kaarre menee läpi aika kulmikkaasti. Kohta on edessä toinen shikaanin hidastama oikea mutka, jonka otan varovaisemmin.

Sitten aukeaa takasuora. Pahaksi onneksi siihen on tehty vasemmalle menevä koukkaus ja peräkkäisiä hidasteita. Suora osuus on kahden loivan mutkan päässä, ja painan kaasua enemmän kuin laki sallii. Corvette lähtee lapasesta kuin ohjus. Isken kytkimen ja jarrun pohjaan. Luisto loppuu hieman ennen metallikaidetta.

Kouluttaja on vähäsanainen, ja viimeisen kierroksen ajan hän on jo täysin ääneti.

Uusi yritys on vuorossa seuraavana päivänä, joka alkaa lämpimänä ja aurinkoisena. Eiliset sadekelin renkaat on vaihdettu leveämpiin läskeihin, ja itsetuntokin on kohentunut. Saan saman auton kuin edellisenä päivänä. Myös kouluttaja on sama.

Ensimmäinen kierros lähtee rennosti liikkeelle, ja selvitän edellispäivän pahan paikan oikeilla ajolinjoilla vauhdikkaasti. Kiihdytän nelosella lyhyen suoran päähän, ja vilkaisu tuulilasiin heijastettuun nopeusmittariin kertoo nopeutta olevan lähes 250 km/h. Oikea kaarre on pitkä ja nopea, ajo sujuu ja aurinko paistaa.

Kolmannen kierroksen jälkeen kouluttaja pyytää jatkamaan. Tuntuu tänään pitäneen kyydistä eilistä enemmän…

Rata-ajon jälkeen on aika palata lentokentälle. Matka taittuu viime vuonna esitellyn kuusilitraisen Convertiblen puikoissa. Tällä kertaa osumme tavoitteeseen eksymättä, ja lentokin on aikataulussa. Olisin kyllä mielelläni vaihtanut lennon Corvetteen!

Kimmo KienanenLehdessä 3/2006