Dodge Nitro

Kauneus on katsojan silmässä, tiedetään. Nitroa ei silti luonnehtisi kauniiksi edes auton linjoista vastannut suunnitteluryhmä. Tämä kromikeula on äijälinjaa vetävän Dodgen über-tuote: malli, missä testosteroni todella tiivistyy.

Jättimäisten jenkki-SUVien rinnalla yli 4,5-metrinen Nitro näyttää silti jotenkin pieneltä. On helmikuinen lauantai-ilta, ja Hollywoodin legendaarisen kiinalaisen teatterin edusta aivan täynnä väkeä. Tuntuu kuin koko Los Angelesin asujaimisto olisi päättänyt lähteä liikkeelle yhtä aikaa.

Noin puolen tunnin liikenneruuhkassa seisominen saa tältä erää riittää. Käännämme Nitron keulan kohti etelää ja painamme kaasun pohjaan. 3,7-litrainen V6 kurahtaa kuuluvasti, ja lähes 1 900 kiloa rautaa singahtaa irti autojonosta. Samalla maasto-ominaisuudet joutuvat reissun kovimpaan koetukseensa: rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että Hollywood-kanttarin yli olisi kiivennyt lähes mikä tahansa perusporrasperäkin.

Moottoritie ei ole Nitron kaltaisen maasturin omin elementti, mutta äskeisen tupeksimisen jälkeen vapauden tunne tekee todella hyvää. Ryhmityn vasemmanpuoleiselle kaistalle, joka on varattu hybrideille sekä vähintään kahta henkilöä kuljettaville autoille – amerikkalainen käsitys joukkoliikenteestä – ja nostan nopeuden 80 mailiin tunnissa. Rajoitus olisi viisitoista mailia vähemmän, mutta öisellä freewaylla sitä ei tunnu noudattavan kukaan muukaan. Pukeutumisemmekin sitä paitsi velvoittaa pieneen kurittomuuteen, vaikka ”vankipaidat” eivät luultavasti oikeita lainvartijoita hämäisikään.

Jenkkiautot suunnitellaan suoran tien varalle, joten kilometrit taittuvat Nitron ratissa nopeasti. Tiukemmissa kaistanvaihdoissa on syytä olla tarkkana varsinkin kesken mutkan, sillä oh­jaus ei juuri anna osviittaa pyörien liikkeistä. Pikantin lisänsä tarjoaa amerikkalainen sivupeili, joka pakottaa kurkkimaan olan yli huolella ennen sivuttaissiirtymiä. Peilin katveeseen mahtuu näköjään pitkäakselivälinen Ässä-Mersukin, jos nopeus ja kulma ovat sopivat!

Nitron euroversio ensiesitellään virallisesti maaliskuun lopussa, ja autot saapuvat Suomeen kesän tullen. Ohjaukselta ei liene syytä odottaa silloinkaan ihmeitä, vaikka Nitron rakenteisiin on tiettävästi Eurooppaa varten tehty pientä säätöä. Jousituksen kannalta alustavat tiedot eivät lupaa hyvää, sillä euroversioihin on uumoiltu vakiovarusteeksi jäykempää iskunvaimennusta, ja jo jenkkimallikin tuntui betoniteillä ikävän pintakovalta.

Moottoripuoli vaikuttaisi olevan kunnossa, sillä Suomeen rantautuvat vain Nitron tehokkaimmat voimanlähteet, nelilitrainen bensa-V6 (255 hv) ja 2,8 litran diesel (180 hv). Ajamamme 210-heppainenkin kuutoskone riitti hyvin auton kiidättämiseen parhaimmillaan 16-kaistaisilla moottoriteillä.

Automaatti tulee Eurooppaan viisiportaisena, ja hyvä niin, sillä pienemmässä V6:ssa käytettävä neliportainenkaan ei juurikaan tuntunut syövän Nitron tehoja. Kone reagoi kaasuun välittömästi, ja moottorijarrutus oli säädetty todella vähäiseksi.

Leppoisa tunnelma

Tilapuolella ei ole varsinaista valittamista. Aikuisellakin on suhteellisen väljät oltavat myös takapenkillä. Vain reisituki on selvästi vajavainen, sillä istuin sijaitsee suhteellisen alhaalla. Pään- ja polvitila riittävät 185-senttiselle hyvin. Jenkkiversiossa takapenkin keskipaikalta puuttuu pääntuki. Selkänojia voi halutessaan kallistaa muutaman asteen verran takakenoon. Säilytystilaa tarjotaan yllättävän vähän. Pienten ovilokeroiden lisäksi tarjolla on pari samantasaista muuta avolokeroa, sekä onttorakenteinen suuri keskikyynärnoja. Myös ratin vasemmalla puolella on pieni tavaralokero. Mukitelineitä on amerikkalaiseen tapaan useammallekin colajuomalle. Paperitavaraa voi sijoitella hansikaslokeroon tai kuskinpenkin takaiseen lehtitaskuun.

Ajoasennosta saa kohtalaisen, vaikka ratin säädöt rajoittuvat pelkkään kipillä toimivaan korkeussäätöön. Tunnelma on SUV-tyyliin enemmänkin leppoisa kuin urheilullinen. Kantikas muotoilu helpottaa kulmien arviointia esimerkiksi pysäköintitilanteissa.

Korin vetoisuus on kunnossa myös tavarankuljetuksen näkökulmasta. Kontin lattialevy liukuu ulos helpottamaan kuormausta, ja pohjan alla on lukuisia pikkulokeroita näkösuojaa vaativia tavaroita varten. Heppoiselta näyttävän lattian luvataan kestävän jopa yli 180 kilon kuorman! Takaluukun suunnittelussa ei ole onnistuttu itse kontin lailla, sillä luukku jää avautuessaan sopivasti pohjoismaista keskimittaa edustavan miehen otsan korkeudelle. Epämääräiset vetokahvat eivät nekään tee varsinaista vaikutusta.

Kenties Nitron paras ominaisuus tavarankuljetuksen kannalta on se, että sekä etu- että takamatkustajien selkänojat saa laskettua alas pitkien tavaroiden kuljetusta helpottamaan. Näin syntyvän useamman metrin mittaisen tilan pohja on täysin vaakatasossa.

Aamuyön tunteina saavumme Meksikon rajalle San Diegon ja Tijuanan kaupunkien välimaastoon noin 140 mailin päähän Los Angelesista. Nitron hansikaslokerosta löytyvä lappu kieltää auton viemisen pois USA:sta, joten tyydymme ihailemaan autiota rajavyöhykettä elintasokuilun tavoiteltavammalta puolelta. Toisaalta pieni kansalaistottelemattomuus houkuttaisi: länsimaisesta hyvinvoinnista haaveilevia meksikolaisia kyttäävillä rajavartijoilla riittäisi ihmettelemistä, jos joku yrittäisikin vaihteeksi loikata rajan yli pohjoisesta etelään!

Jani KajanderLehdessä 4/2007