Fiat Grande Punto

Aloitetaan nimestä. Legendaaristen 127-, Uno- ja Punto-mallien seuraaja on nyt Grande Punto. Aluksi nimi herätti pientä tirskumista. Autoon tutustumisen jälkeen selvisi kuitenkin, että nimelle on monia syitä. Ensinnäkin uusi Punto on oikeasti pikkuautoluokassa iso peli – yli nelimetrisenä selvästi edeltäjäänsä isompi. Toiseksi se on täysin uusi auto.

Torino 5. syyskuuta. Tulevien talviolympialaisten areena on sekaisin jo yli viisi kuukautta ennen päätapahtumaa. Fiatin kotikaupungin ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Konsernin karismaattinen johtaja Luca di Montezemolo vetää Palavela-taitoluisteluareenan lavalla omaa show’taan. Estradille on patistettu myös Michael Schumacher, joka taitaa liikkua siviilissä muilla autoilla kuin Fiateilla. No, ovathan Ferrari ja Maserati sentään läheistä sukua.

Noin 850 toimittajalle pidetyn iltashow’n sanoma on selvä: Fiatin edustajat uskovat tuotteeseensa ja sen tuomaan nousuun yhtiötä pitkään kiusanneesta taloudellisesta ahdingosta. Tämä pitää vain todistaa muille. Siksi esiin taiotaan mahtipontisen esityksen päätteeksi uusi Punto. Ei savua ilman tulta. Toimittajien aplodit kertovat ainakin siitä, että show oli hyvä – ja myös siitä, että Fiatilla on oma paikkansa monen sydämessä.

Seuraava aamu. Grande Punto seisoo Palavela-areenan parkkipaikalla. Auto näyttää hyvältä ilman valokeilaakin.

Punertavan auton ympäri kiertäminen kunnioitettavan etäisyyden päästä rauhoittaa. Giugiaro on yhdessä Fiatin muotoiluosaston kanssa onnistunut erinomaisesti. Punto on pikkuautoksi harvinaisen kaunis. Yleensähän pienemmät pelit ovat pikemminkin veikeän, jännittävän ja persoonallisen näköisiä. Kauneus on varattu suurempien autojen isommille linjoille. Grande Puntossa on kuitenkin jotain veistoksellista.

Kun kuvat uutukaisesta levisivät ensimmäistä kertaa maailmalle, oli hauska lukea kollegoiden ensikommentteja. Useimpien huomio kiinnittyi auton keulaan, jota verrattiin Aston Martinin, Jaguarin ja Maseratin ilmeeseen. Jälkimmäinen yhteys lienee selvä – Coupé ja Spyder ovat Giugiarolta, Quattroporte puolestaan Pininfarinan käsialaa.

Laatu paranemassa

Istuminen Puntoon tyydyttää: ulkomuotojen pirteys jatkuu ohjaamossa. Verhoiluilme on raikas. Huomio kiinnittyy myös ulkoväriä matkivaan muoviin, joka koristaa kojelautaa.

Virtalukossa roikkuva nahkainen avaimenperä saa hymyn huulille. Vaaleaan nahkaan on liimattu Italian lippu. Siinä missä italialaisuus on vaatealalla aina muotia, on saapasmaan karisma nostattanut autoissa kaksijakoisia tunteita. Omaperäisyys on viehättänyt mutta laatu ja laatuvaikutelma eivät. Ja vaikka viime vuosina omaperäisyys on vähentynyt, laatuvaikutelma ei ole vastaavasti noussut. Siksi kai Fiat on jäänyt eräänlaiseen tyhjiöön. Kotimaassa on riittänyt ottajia, mutta ulkomailla suosio on hiipunut. Muutoksen tuulet ovat kuitenkin aistittavissa.

Kuten jo Alfa Romeo 159:n ensikoeajossa (TL 7/05) totesin, italialaisten laatu paranee vauhdilla ainakin vaikutelman osalta. Sama on nähtävissä Punton ohjaamossa. Muoviosien laatu miellyttää, ja kokonaisuus on tasapainoisen oloinen.

Myös tilapuoli pitää tyytyväisenä. Keskikokoisen kuskin taakse mahtuu vielä toinen samanmittainen aikuinen. Tavaratilakin on tässä kokoluokassa 275-litraisena riittävä. Ratti säätyy sekä etäisyys- että korkeussuunnassa, mikä avittaa ajoasennon löytymistä. Fiatia ei tarvitse ajaa apina-asennossa. Hallintalaitteet ovat hyvin kuskin ympärillä. Kokonaisuutta leimaa selkeys.

Ensitutustumiseen valitsemamme auto on kolmiovinen. Se ei enää pahemmin erotu viisiovisesta. Ennenhän kolmiluukkuinen oli muotoiltu sporttisemmaksi ja 5-ovisen rooli oli näyttää perheautomaiselta. Toki vähäovisempi on nytkin menevämmän näköinen.

Kahdesta bensamoottorista (1.2 ja 1.4) isompi on uusi. Dieselit ovat vanhoja tuttuja. Pienimmät ovat 1,3-litraisia (75 ja 90 hv) ja isommat 1,9-litraisia (120 ja 130 hv).

Koeajoon valitsemme kahdeksanventtiilisen 1.4:n. Se on kompromissi: suorituskyvystä on hieman kulutuksen kustannuksella tingitty. Jos on kiire, kaasupedaalia saa polkea todella määrätietoisesti ennen kuin auto liikkuu ripeämmin. Suurin teho, 77 hevosvoimaa, saavutetaan kierrosluvulla 6 000. Maksimivääntö (115 Nm) ei nostata urheilullista mielikuvaa. Vaakakupin toisessa päässä on 6,1 litran EU-keskikulutus sataa kilometriä kohden.

Bensakoneiden ja pienempien dieselien jatkeena on viisivaihteinen manuaali, kun 1,9 litran nakuissa vaihteisto on kuusipykäläinen.

Liian kevyttä ohjausta

Ohjaustuntuma on uuden Punton ehkäpä heikoin kohta. Ohjauksessa ei sinänsä ole moittimista, mutta liiallinen keveys jättää kuskin epätietoiseksi. Asia vain korostuu kaupunkiajoon tarkoitetussa city-asennossa. Myös vaihdekeppi on kevyt käyttää, mikä tuo ajamiseen helppoutta. Pieni jämäkkyys miellyttäisi kuitenkin tässäkin enemmän.

Ensivaikutelma autosta on hiljainen ja jämäkkä. Varsinkin melutasosta jää positiivinen vaikutelma. Moottorin pörinät eivät nouse liiaksi häiritsemään radiosta soivan italopopin soundeja.

Torinon mukulakivikaduilla tunnelma jämäkkyydestä korostuu. Korin jäykkyys vaikuttaa olevan kohdallaan. Tämä lupaa hyvää myös uutta Opel Corsaa ajatellen, sillä se jakaa paljon Punton perustekniikasta. Tämä on perua Fiatin ja GM:n lyhyestä ja myrskyisästä suhteesta.

Kaupungin ulkopuolella menoa leimaa sama eleettömyys kuin kaupungissa. Ohjaustunto paranee vauhdin kasvaessa, mutta ajaminen ei vieläkään herätä suuria tunteita.

Sporttisempaa menoa kaipaavat joutuvat odottelemaan. Ensi vuonna esiteltävä 16-venttiilinen 1,4-litrainen bensakone sekä varsinkin 1,9-litraisesta dieselistä esiteltävä 150-heppainen versio nostattanevat jo ajohaluja. Myöhemmin mallisto täydentyy vielä 1,6 litran bensakoneella.

Ristiriitaiset tunnelmat

Koska EuroNCAP:n törmäystestien tekotapa ei ole salaisuus, autotehtaat pystyvät simuloimaan niitä. Näiden kokeiden perusteella Fiat odottaa Grande Punton saavuttavan viiden tähden tuloksen. Tämä olisi pikkuautolta erinomainen suoritus. Jalankulkijasuojankin odotetaan saavuttavan tyydyttävät kolme tähteä.

Turvallisuus riippuu kuitenkin varustetasosta. ESP on hankittava osaan versioista lisähintaan – kuten myös sivuturvatyynyt ja turvaverhot. Myös kuskin polvien suojaksi on saatavissa tyyny. Korin turvarakenteet tulevat sentään aina autokaupasta mukaan.

Varusteet ja mallistot selviävät Suomen kohdalta vasta myöhemmin syksyllä hintaneuvottelujen edetessä. Suomeen Grande Punto laivataan ensi vuoden alkupuolella. Molempien bensamoottorien voi veikata kuuluvan tuontiohjelmaan. Lisäksi maahantuojalla on kiinnostusta 1.3 dieseliä kohtaan.

Ensivaikutelma autosta on hyvä mutta samalla hieman ristiriitainen. Auto on kovin erilainen kuin edeltäjänsä. Toisaalta se on hyvä, sillä tämä edesauttaa myyntiä Italian ulkopuolella. Toisaalta jäin kaipaamaan hieman voimakkaampaa italialaista kädenjälkeä. Nyt tuo persoonallisuus jää auton ulkopuolelle – lähinnä keulahymyn varaan.

Vesa EskolaLehdessä 10/2005