Fiat Linea

Fiatilla ei ole vähään aikaan ollut alemman keskiluokan sedania. Linean myötä merkki pyrkii samoille apajille kuin esimerkiksi Ford Focus, Mazda 3 ja Toyota Corolla.

Auto muotoiltiin selvästi italialaisen näköiseksi, mutta valmistuksesta vastaa Fiatin turkkilainen yhteistyökumppani Tofas A.S., joka on valmistanut lisenssillä Fiatin eri malleja jo vuodesta 1971. Turkissa tehdään Linean ohella mm. Albeaa ja Doblòa. Tuotannon päästyä kunnolla vauhtiin vuosittain valmistuu 60 000 Lineaa. Myöhemmin autoa ruvetaan tekemään myös Brasiliassa, Intiassa, Kiinassa ja Venäjällä.

Voimanlähdevalikoima koostuu kahdesta bensiinimoottorista ja yhdestä dieselistä. Bensaa polttava 1,4-litrainen kahdeksanventtiilinen on vapaasti hengittävä. Hieman myöhemmin myyntiin tulee samankokoinen, 16-venttiilinen turboahdettu pakkaus. Ahdetun dieselin tilavuudeksi kirjataan 1,3 litraa.

Kaikkien jatkeena on viisiportainen manuaalivaihteisto. Ennen pitkää dieselin yhteyteen saa halutessaan kuusiportaisen automatisoidun manuaalilaatikon.

Alustarakenteet ovat yksinkertaiset ja koetellut: edessä joustintuet, takana yhdysheiluriakselisto. Bravosta ja monesta nykyautosta poiketen ohjaustehostin ei ole sähköinen, vaan perinteinen hydraulinen.

Ajettavina olivat terävämpi bensakone sekä diesel. Tuulilasi valitsi ensin mainitun, josta tulee Suomessa ehdottomasti suositumpi. Pieni taloudellinen diesel olisi monelle järkivalinta, mutta älytön verokohtelumme ei suosi sellaista – ainakaan toistaiseksi.

Ratti säätyy sekä korkeus- että etäisyyssuunnassa. Kun lisäksi kuskinistuinta voi siirrellä korkeussuunnassa, ei hyvän ajoasennon löytäminen ole ongelma. Selkänojan kaltevuus säätyy portaattomasti. Vasen jalka saa luontevan asennon lokasuojaan muotoillun tuen ansiosta.

Hallintalaitteet toimivat kevyesti, mutta kauneusvirheenä voi pitää vaihdekepin epämääräisiä liikkeitä. Toivottavasti ongelma koskee vain esisarjan autoja. Lisäksi jarru ja kaasu ovat niin lähekkäin, että ainakin leveälestinen kenkä osuu herkästi molempiin.

Kuormauksen kynnys

Koeajolenkin perusteella Linean ohjaus on suorastaan loistava verrattuna Bravon tai Grande Punton ohjauksiin. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan ole ihan huippua. Tuntoa voisi olla enemmänkin. Kuoppaisilla turkkilaisteillä jousitus hoiti tehtävänsä tyylikkäästi.

Vaikka tekniset tiedot kertovat niin tehoa kuin vääntöäkin löytyvän mukavasti, takapuolituntuma ei vahvistanut tätä. Vaihdekeppiä ei toki tarvinnut hämmentää joka mutkassa, mutta kiihdytyksissä kaasua joutui painamaan huomattavan paljon ennen kuin mitään havaittavaa tapahtui.

Käynti taakse sujuu melko vaivattomasti. Varvastilat ovat mainiot ja polvitilakin riittää, ellei edessä istu pitkiä ihmisiä. Pääntilaa ei ole kovin runsaasti. Kahdelle takatilat menettelevät, mutta kolmas ei viihdy pitkää matkaa. Ulos tultaessa jalkaa joutuu nostamaan melkoisesti.

Takaluukussa ei ole minkäänlaista avausnappia, vaan luukku avataan joko kojelaudasta tai avaimen napista. Tuttu tilanne Fiatin muistakin malleista. Luukkua kannattelevat nivelsaranat ja kaasupumput.

Kuormauskynnys on turhan korkea ja tilan pohja huomattavasti kynnystä alempana, jolloin ainakin raskaiden esineiden poistaminen käy kuntoilusta. Tavarat voi sitoa kiinnityslenkkeihin. Tila laajennetaan kaatamalla istuinosa ja selkänoja kahdessa erilevyisessä osassa. Laajennuksen pohja asettuu vaateriin.

Kolmea varustelutasoa kutsutaan nimillä Active, Dynamic ja Emotion. Suomeen tulevat todennäköisesti kaksi ensin mainittua. Eivät kuitenkaan aivan sellaisinaan, sillä meille tuotaviin autoihin asennetaan ainakin lämmitettävät etuistuimet.

ABS-jarrut ja neljä turvatyynyä ovat aina mukana. Turvaverhot ja ajonvakautus jäänevät lisävarusteiksi. Mukavuusvarustelu sisältää mm. sähköikkunat edessä, ajotietokoneen ja ilmastoinnin.

Hintoja ei ole vielä julkistettu. Voisi kuitenkin veikkailla, että ne alkavat noin 18 000 eurosta.

Roland WeckströmLehdessä 8/2007