Fiat Panda 1.2 4X4

Mä vaihdan Ferrarin Fiatiin”, kuuluvat erään laulun sanat. Ajettuani koko päivän Ferrari 612 Scaglietilla saavun iltapäivällä Pisan lentoasemalle. Ferrari jatkaa matkaansa kohti Maranelloa, minä puolestani tunnin verran kohti etelää, paikkaan jossa Fiat Panda 4x4 esitellään illalla kansainväliselle lehdistölle.

Nelivetoinen Panda muistuttaa läheisesti kaksivetoista sisartaan. Ulkoisesti näkyvin muutos on korkeuden kasvu reilulla viidellä sentillä. Renkaan yläpinnasta lokasuojan kaareen on melkoinen matka, maavaraa on nyt 160–165 mm mallista riippuen. Malleja on tarjolla kaksi, perus- ja climbing-versio. Jälkimmäinen näyttää enemmän maastokelpoiselta – fiiliksen luovat mustat etu- ja takapään puskurin suojat, lokasuojan kaaret, korkeat ovilistat sekä perus-Pandaa leveämmät renkaat. Perusversiosta on näiden lisäksi pudotettu pois mm. kattokaiteet ja korinväriset puskurit.

Tekniikka on nelivetoisuutta lukuun ottamatta etuvetoversiosta tuttua. Moottoriksi tarjotaan aluksi 1,2-litraista bensakonetta ja myöhemmin tuotantoon tulee myös 1,3-litrainen dieselversio. Pysäytyksestä huolehtivat ABS-järjestelmällä varustetut levyjarrut, edessä jäähdytettyinä. Alustaa on etuvetoisesta jämäköitetty, ja takatuenta on muuttunut yhdysheiluriakselistosta erillistuennaksi. Sisältä auto on säilynyt täysin ennallaan.

Normaalissa ajotilanteessa Panda on etuvetoinen (98 % vedosta etupyörillä). Kun etupyörät menettävät pitoaan, takapyörille siirretään vetoa kardaanin jatkeena olevan viskokytkimen välityksellä. Poikittaisia lukkoja tai alennusvaihteita ei Pandasta löydy: tekniikasta on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaista – toimivuuden ja taloudellisuuden ehdoilla. Tehtaan miehet lupaavat Pandan mäennousukyvyksi noin 50 %. Climbing-version lähestymis-, ylitys- ja jättökulmat ovat järjestyksessä 24º, 24º ja 42º. Pandaan ei toistaiseksi saa ajonvakautusta, sillä sitä ei ole saatu toimimaan yhdessä viskokytkimen kanssa. Asiaa tutkitaan.

Seuraavana aamuna lähdemme liikkeelle ajopareittain, ja kollega hyppää ratin Pandan taakse. Kyydissä ensimmäinen havainto alustasta on sen pintakovuus. Lisäksi normaalia karkeampikuvioiset kumit välittävät tien epätasaisuudet ja äänet selvästi ohjaamoon. Pienen tasaisen osuuden jälkeen musta-keltainen Pandojen letka kaartaa mutkaista serpentiinitietä ylös kukkulalle. Vaihdamme kuljettajaa.

Ohjaustunto on hyvä – parempi kuin vakio-Pandassa. Korikaan ei kallistele yhtä paljon, ja mutkaisella tiellä ketterää autoa on kiva käsitellä. Maastoversioon voisi laittaa enemmän tukea tarjoavat istuimet, nyt sitä ei ole juuri ollenkaan. Tehon puute on ilmeinen, sillä ylöspäin mentäessä on vaihdekeppiä käsiteltävä taajaan. Sopivaa vaihdetta ei oikeastaan ole olemassakaan.

Siirrymme varsinaiseen tulikokeeseen. Sademetsämäisessä ympäristössä kiemurtelevalla radalla vastaan tulee kiviröykkyjä, jyrkkiä nousuja ja laskuja, vesilammikoita sekä kuramonttuja. Toteamme maasto-ominaisuudet kelpoisiksi, ja tehon puutteelliseksi. Vähänkään jyrkemmässä mäessä pikkuinen hyytyy ykköstä suuremmalla vaihteella. Ykkösellä kipuaminen hoituu kivuttomasti, tiheän perävälityksen vuoksi ensimmäisen vaihteen kokonaisvälitys on hyvin lyhyt.

Pandalla ei uskaltaisi lähteä kahlaamaan kovin syvälle rapakkoon. Toisaalta: eihän se varsinainen maastoauto olekaan, mutta pärjää pienessä offroad-menossa hyvin.

Lasse LääperiLehdessä 10/2004