TL-verkkotoimitus
Vain voitollinen Fiat kiinnostaa yhteistyökumppaneita
Fiatin johtoon oli kutsuttu vuonna 2004 Sergio Marchionne. Hän johti Agnellien omistamaa sveitsiläistä SGS SA yhtiötä, ja oli nostanut tappioita tuottavan yrityksen kustannuksia leikkaamalla voittoa tuottavaksi. Eikä se ollut ainoa Marchionnen näyttö. Tätä aikaisemmin hän oli kolminkertaistanut sveitsiläisen lääkeaineita valmistavan yrityksen voiton (Lonza drug ingredients). Nyt Marchionnen tehtäväksi annettiin Fiatin koko 2000-luvun ajan jatkuneen kahdeksan miljardin euron tappioputken katkaiseminen.
Fiatin käänne voitolliseksi tapahtui vuonna 2005. Työvoimaa vähennettiin, ja uusien mallien markkinoille tuomista nopeutettiin. Yksi lopullisista avaimista oli Fiat 500. Italialaisen autoteollisuuden retrotuote antoi itsetuntoa koko Italialle. Oireet käännöksestä oli nähty jo uuden Fiat Punton ja Bravon myötä aikaisemmin.
Daimler-Chrysler purettiin, Chrysler ajautui konkurssiin ja uuden yhteistyön mahdollisuudet avautuivat Fiatille
Marchionne ennusti syksyllä 2008, että useat autojen valmistajat joutuisivat vakaviin vaikeuksiin automarkkinoiden jouduttua lamaan. Vain harvat selviytyisivät kriisistä. Ennustamiseen ei tarvittu kovin suurta taitoa, sillä GM. Chrysler ja Ford olivat kaikki syvällä tappioissa. Chrysleriltä olivat rahat loppuneet jo loppukesällä 2008.
USA:n hallitus puuttui tilanteeseen loppuvuonna 2008. Amerikkalaisen autoteollisuuden työpaikat olivat niin merkittävä koko maan talouteen vaikuttava tosiasia, ettei kukaan voinut sallia sen ajautumista totaaliseen romahdukseen. Viimeisiä päiviään USA:n presidenttinä maata johtanut George W. Busch avasi valtion luottohanan konkurssien välttämiseksi USA:n autoteollisuudessa. Uusi presidentti Barak Obama jatkoi rahoitustukea, mutta vaati samalla GM:n ja Chryslerin toiminnan täydellistä uudelleenorganisointia.
Ensimmäisenä konkurssiin ajautui Chrysler. Sitä seurasi General Motors. Sen sijaan Ford, joka oli aloittanut omat saneeraustoimensa jo vuonna 2006, oli huomattavasti paremmassa tilanteessa. Se ilmoittikin, ettei se tarvitse USA:n valtion rahoitustukea.
20 % Chryslerista rahaa käyttämättä
Fiatin pääjohtaja Sergio Marchionne ryhtyi neuvottelemaan Chryslerin kanssa, joka oli päässyt velkasaneeraukseen.
Marchionne halusi välttää virheen, jonka Daimler AG oli tehnyt vuonna 1998 fuuusioituessaan Chryslerin kanssa. Daimlerin tekemä 36 miljardin dollarin sijoitus oli erittäin huono liiketoimi. Kun vuonna 2007 Daimler AG myi osuutensa, se sai Chryslelrista vain 7,4 miljardia dollaria. Eikä finanssikriisi ollut silloin vielä nähtävissä.
Marchionne tavoitteli toimintamallia, jossa suurtuotannon edut mahdollistavat osapuolille tulevaisuuden suurten globaalien autonvalmistajien maailmassa. Fiatin oli päästävä tähän pöytään järkevin panoksin.
Marchionne onnistui tekemään Chryslerin kanssa erittäin kiinnostavan sopimuksen. Fiat sai 20 % Chryslerin osakkeista. Hintana oli se, että Fiat luovuttaa Chryslerille oikeuden käyttää autoissaan Fiatin komponentteja ja sen kehittämää teknologiaa. Rahaa Fiat ei sen sijaan maksanut senttiäkään saamastaan omistusosuudesta. Näin Fiatista tuli toiseksi suurin Chryslerin omistaja. Suurin yksittäinen omistaja on työntekijöiden eläkerahasto, jonka osuus on 55 %.
Fiat integroituu Chryslerin toimintoihin
Marraskuun alkupuolella Chrysler esitteli erittäin laajan suunnitelman yhtiön lähivuosien toiminnasta. Sen kiinnostavimpia kohtia on Chryslerin suunnitelma malliston uusimisesta, kehittämisestä ja tuomisesta markkinoille. Siinä erittäin keskeinen osuus on Fiatilla.
Fiatin panos Chryslerin uusissa malleissa
Marchionne on nyt tilanteessa, jossa hän johtaa sekä Chrysleriä että Fiatia. Hän on molempien yhtiöiden pääjohtaja. Hänen asemansa on erittäin vahva. Fiat tuottaa voittoa. Kummankin yhtiön hallitukset seisovat Marchionnen takana, eikä soraääniä ole.
Fiat halusi myös Opelin
Marchionnen tavoitteet olivat kuitenkin vielä suuremmat. Hän halusi liittää myös GM:n omistaman Opelin uuteen Chrysler-Fiat -allianssiin. Fiat kävi tarjouskilpailua kanadalaisen Magna Internationalin ja belgialaisen RHJ –sijoittajaryhmien kanssa. Mikään ostajakandidaateista ei kuitenkaan saanut Opelia, sillä GM päätti pitää yhtiön itsellään. Fiatin osakkeita tuskin nosti se, että GM-Fiat allianssi oli tullut maksamaan GM:lle melkoisesti.
TL-verkkotoimitus/ JV; tiedot Fiat ja Chrysler
Kommentit
0 kommenttia