Ford Fiesta ST

Huhtikuussa Suomessa esiteltävä Fiesta ST on ensimmäinen auto, jonka vuoden 2003 alussa perustettu Ford TeamRS on suunnitellut. RS-tiimin tehtävänä on yhdistää kilpa- ja siviiliautotekniikkaa eli rakentaa ”siviiliautoista” suorituskykyisiä sportteja.

Fiesta ST on Fordin nykyisen, punaisella raidalla varustetun Sports Technologies- eli ”urheiluteknologiabrändin” ensimmäinen tuote. ST-logon punainen sisäosa viittaa Fordin RS-klassikkosarjaan, jonka tunnuksessa olivat urheilulliset raidat.

TeamRS pyrkii tekemään ST:stä synonyymin edulliselle, luotettavalle ja tehokkaalle autolle. ST:n koeajon jälkeen on helppo todeta, että ainakin Fiestan kohdalla tavoitteissa on onnistuttu erinomaisesti.

Pikamaistiaiset jättivät suuhun hyvän maun. Vaikka Fiesta ST on sporttimalli, erilaiset viritykset on toteutettu käyttäjäystävällisellä tavalla – tämä auto on kova olematta kova. Fiesta ST on hyvin varusteltu, arkisen mukava, erinomainen ajettava ja moottoriltaan mainio.

Ahtamaton kaksilitrainen on hieno pakkaus. Focuksessa käytettävästä Duratecista on puristettu viisi lisähevosvoimaa (145:stä 150:een) ST:tä varten rakennetun pakojärjestelmän avulla. Muuttuvapituuksisiin imukanaviin perustuvalla VIS-imujärjestelmällä varustetun moottorin vääntöhuippu on noussut niin ikään viisi yksikköä, 185:stä 190 Nm:iin.

Suuremman moottorin sovittaminen Fiestan konetilaan edellytti paitsi pakosarjan, myös kytkinkotelon uudelleensuunnittelua ja apulaitteiden uudelleensijoittamista. Moottorin ”äänisuunnittelussa” on pitäydytty maltillisella linjalla, sillä sporttiäänet kuuluvat sisään jopa turhan vaimeasti – ulospäin moottorin murina kuuluu selvemmin.

Moottori kiertää hyvin kovemmilla käyntinopeuksilla, mutta laajan vääntöalueen – yli 90 % huippuväännöstä on käytettävissä 2 200–6 150 r/min – ansiosta ST:llä on mahdollista ajaa aivan ”normaalisti”. Koneen ominaisuudet täyttävät hyvin laiskan kepittäjän tarpeet, sillä meno on vaivatonta jopa alle 1 500 r/min käyntinopeudella.

Kun sportin ominaisuuksia pitää käyttää hyödyksi, kaksilitrainen vastaa pyyntöihin siististi ja turhia rykimättä. Vaihteensiirto ei ole kilpa-automainen, vaikka Fiestan viisiportaisen vaihteiston välityssuhteet on muutettu vastaamaan ST:n luonnetta. Laatikko toimii napakasti.

Maukas ajettava

Fiestan alusta mukautui ilman suuria rakennemuutoksia ST:n tarpeisiin. Alustaa ”tuunattaessa” tärkeimmät toimenpiteet olivat jousituksen ja vaimennuksen jämäköittäminen sekä etupään camber-kulman kasvattaminen paremman pidon nimissä. Vastaavasti aurausta pienennettiin ohjauksen parantamiseksi.

Vaikka alustaa on tehty sporttisemmaksi ja madallettu kymmenen milliä, ST ei ole paukkulauta, vaan jousitus on sopivan kova.

Sportti-Fiestan ajokäytös on mainio. Leveistä matalaprofiilirenkaista – rengasvaihtoehdot 195/45 ZR 16 ja 205/40 ZR 17 – huolimatta auto kulki ainakin urattomilla asfalttiteillä vikuroimatta. Perusmallista nopeutettu ohjaus on tarkka ja tunnokas – ST tottelee nöyrästi käskijäänsä.

Pikkukiitäjässä on vauhtivarojensa mukaiset jarrut: edessä on Focus ST170:stä peräisin olevat levyt, ja myös takana on levyjarrut. ESP-ajonvakautus paikkaa tarvittaessa kuljettajan hölmöilyjä. ESP:n pitäisi kuulua ST:n tapaisen auton vakiovarustukseen, mutta Suomessa sen lisähinta on 1 290 euroa.

TeamRS on kehittänyt yhdessä Pirellin kanssa P Zero Nero -rengasmallista ST:hen sopivan version. Kevytmetallivanteet edustavat niin ikään ST-suunnittelua.

Kolmiovinen ST on sisältä ja ulkoa hillityllä tavalla sporttinen – ellei autoa tilaa GT-raidoitettuna. Ilman keskilinjan ylittävää leveää raidoitustakin ST:n erottaa perusmallista muustakin kuin logoista. Etupuskurin alla on ilmanohjain, sivuhelmat ja kylkilistat ovat sporttiset, takapuskurissa on etupuskurin tapaan iso ilmanottoaukko ja katto päättyy spoileriin. Tuuliohjain on enemmän kuin ulkonäköseikka: TeamRS:n mukaan se on säädetty vähentämään ilmanvastusta ja kasvattamaan autoa tiehen painavaa ”downforcea”.

ST-istuimet ovat paitsi tyylikkäät myös mukavat ja tukevat. Edessä on hyvät tilat, mutta myös takaistuin soveltuu aikaihmisten tarpeisiin – pääntilaa on pikkuautoksi reilusti.

ST-linja näkyy ohjaamossa hillitysti metallisina yksityiskohtina. Polkimet ovat metalliset, mutta kytkinkenkä ei mahdu lepopaikalleen polkimen ja lokasuojakotelon välistä.

Fiesta ST:n hinta on erittäin kilpailukykyinen, vaikka 22 900 eurolla ei saakaan ESP:tä – ”täydellisesti” varusteltuna maukas pikkusportti maksaa 24 190 euroa.

Suomeen on luvassa 30–50 ST:tä, mutta maahantuoja on valmis tuplaamaan tilauksensa, sillä autolle povataan kysyntää. ST muodostaa vain pienen osan meikäläisestä Fiesta-kaupasta, mutta se lisää varmasti omalta osaltaan kiinnostusta kolmisen vuotta vanhaan automalliin.

ST:n kanssa samanaikaisesti esitelty Fiesta S muistuttaa ulkoa ja sisältä melkoisesti Fiesta-huippumallia. Kolmiovinen S ei ole TeamRS:n tuotantoa, mutta siitä saisi melko pienellä tuningilla ST:n näköisen. Ässän moottorivaihtoehdot ovat 1,6-litraiset Duratec-bensakone (74 kW (100 hv)/6 000 r/min) ja Duratorq-turbodiesel (66 kW (90 hv)/4 000 r/min).

Fiesta S sijoittuisi hinnaltaan 1.6i Ghian ja ST:n väliin, joten se söisi varsinkin ST:n myyntiä niin paljon, ettei tuonnin aloittaminen ole todennäköistä.

Pekka VirtanenLehdessä 1/2005