Ford Focus, Honda Civic, Opel Astra, Peugeot 307, Suzuki Liana ja Toyota Corolla

Corollan useimpien korimallien myynti alkoi tammikuussa 2002, vain neliovisen sedanin tuloa saadaan odottaa maaliskuuhun. Niinpä otimme tammikuun lopulla käynnistyneeseen vertailuun viisiovisen version. Toinen mielenkiintoinen uutuus olisi ollut Fiat Stilo, mutta valitettavasti sen maahantulo viivästyi sen verran, että se ei tällä kerralla ehtinyt mukaan.

Corollan jälkeen porukan toiseksi tuorein tulokas on Liana, joka saapui Suomeen viime syksynä. 307:n myynti alkoi viime kesänä, Civic ilmestyi kauppoihin toukokuussa. Focus ja nykyinen Astra ovat vuodelta 1998. Tämän vuoden Focukseen tehtiin kasvojenkohotus.

Kuten aina, pyrimme nytkin mahdollisimman pieneen hintahajontaan. Tällä kerralla halvimman ja kalleimman listahinnoissa on runsaan tuhannen euron ero. Yhteistä kaikille on moottorin iskutilavuus, sen sijaan varusteissa on poikkeamia.

Focuksen varusteluna on Ambiente, joka on neljästä vaihtoehdosta toiseksi halvin. Civicin varustetaso on sidoksissa moottorin kokoon: 1,6-litraisen kahdesta vaihtoehdosta LS on halvempi. Elegance on Astran kallein varustus.

307:ssä on valittavana neljä eri kirjainyhdistelmää, joista XR on edullisin. Lianassa on kaksi tasoa, joista runsaampi vain automaattivaihteiston tai nelivedon yhteydessä. Vertailussa ollut Toyota sattui olemaan Linea Terraa kalliimpi Linea Sol, mutta kun niiden ainoat erot ovat varusteissa, käsittelemme autoa Linea Terrana.

Etutilat ja hallintalaitteet

Etuistuinten pituussäätövarat riittävät muissa paitsi Suzukissa, jossa kookas kuljettaja joutuu istumaan polvet hieman koukussa. Kaikkien ohjauspyörä säätyy korkeussuunnassa. Pitkittäissäätö on vain Fordissa, Opelissa ja Peugeotissa. Jostain syystä japanilaismerkkien valmistajat eivät tunnu oivaltaneen etäisyyssäädön tärkeyttä.

Focuksen istuimen muotoilua pidettiin turhan laimeana. Lisäksi pitkät kuskit toivoivat reilumpaa reisitukea. Tuolin korkeutta säädellään veivillä, valitettavasti säätö vaikuttaa vain istuintyynyyn selkänojan pysyessä paikallaan. Selkänojan kaltevuus muuttuu portaattomasti. Muuten erinomaista ergonomiaa himmentää hieman oikean viiksikytkimen totutusta poikkeava logiikka. Siihenkin tosin tottuu.

Takasumuvalon merkkivalo loistaa kytkimen vieressä piilossa katseelta. Tuikkua ei onneksi voi kytkeä vahingossa, sillä se syttyy kytkintä vetämällä. Takalasin lämmittimen kytkimessä hieman piilossa oleva merkkivalo ei haittaa, sillä laitteessa on ajastin.

Hondassa on tila-automainen, avara tunnelma. Tukevan istuimen korkeutta voi säädellä, ja vasemmalle jalalle on erinomainen tuki. Selkänojan kaltevuussäätö toimii harmittavasti portaittain. Herkästi toimivan vaihdevivun sijoitus kojelautaan mahdollistaa helpon läpikulun. Takasumuvalon merkkivalo loistaa oikeaoppisesti mittaristossa. Takalasin lämmittimestä puuttuu ajastin, joten sähkösyöppö voi jäädä pitkäksi ajaksi turhaan päälle. Jostain syystä peilien lämmitykselle on oma kytkimensä, sekin ilman ajastinta.

Opelin istuinta nostetaan ja lasketaan räikkämäisellä vivulla. Kaiken kaikkiaan ergonomia on korkeatasoinen. Ristiseläntuki puuttuu, mutta riittävän tukeva istuin ei sitä välttämättä kaipaakaan. Radion näyttö on erillään itse laitteesta. Ruudussa näkyy myös päivämäärä, kellonaika ja ulkolämpötila. Takalasin lämmitin on ajastettu.

Peugeotin isoista ja tukevista istuimista on pakko pitää. Pieni miinus kirjataan portaallisesta selkänojien kaltevuussäädöstä, onneksi porrastus on tiheä. Nopeusmittarin jako parittomiin kymppeihin vaatii totuttelua. Lisähintaan saatavasta radiosta erillään oleva taajuusnäyttö sisältää myös ulkolämpömittarin ja päivyrin. Opelin tapaan takalasin lämmitys kytkeytyy pois tietyn ajan kuluttua.

Suzukissa on tila-auton tunnelmaa. Portaallisesta selkänojan kaltevuussäädöstä huolimatta ajoasennon saa hyväksi. Istuimessa ei ole varsinaista korkeussäätöä, vain kaltevuutta muutteleva pyörä. Digitaalinen mittaristo on toki näyttävä, mutta luettavuudeltaan se jää kirkkaasti analogiselle serkulleen. Takasumuvalon ja takalasin lämmittimen merkkivalot on jätetty kytkinten yhteyteen, eikä jälkimmäisessä ole ajastinta.

Toyotan tukevasta istuimesta pidettiin, mutta pitkiä ihmisiä vaivasi ratin etäisyyssäädön puute. Kun polkimet ovat sopivalla etäisyydellä, ratti jää liian kauas. Jos taas ratin mallaa optimaaliseen kohtaan, jalat jäävät koukkuun. Lyhyemmät kuskit eivät huomautelleet asiasta. Yksi testaajista valitti myös sitä, että vaihdekeppi osuu jalkaan ykkösellä ja kakkosella. Istuimessa on kunnollinen räikällinen korkeussäätö ja samantyyppinen selkänojan kaltevuussäätö. Jos hiuksia halotaan, niin selkänojan säätö on portaallinen, mutta erittäin tiheän jaon vuoksi homma hoituu käytännössä portaattomasti. Ergonomiassa ei ole moitteita. Merkkivalot sijaitsevat näkyvillä paikoilla, ja takalasin lämmitin on ajastettu.

Honda edelleen luokan tilavin

Takatilat on arvioitu perinteiseen tapaan kolmen matkustajan miehityksellä. Etuistuimet säädettiin keskimittaisen kuljettajan mukaan.

Kahdella takamatkustajalla on mukavat oltavat jokaisessa.

Totesimme, että yhdenkään takapenkki ei tarjoa täydellisen mukavia tiloja kolmelle – etenkin hartiatila on tilavimmissakin kortilla.

Honda vaikutti jo alkuun porukan suurimmalta – totta: testiryhmällä oli Civicissä kaikkein väljimmät oltavat. Sekä pää- että polvitilat ovat ryhmän parhaat, ja leveyttäkin riittää. Varpaille on runsaasti tilaa, kun keskitunnelin puutteen vuoksi jalat saa luontevaan asentoon. Huomautuksia tuli istuimen niukasta reisituesta. Ulostulo on helppoa, joskin päätä joutuu hieman varomaan.

Myös Peugeotissa ryhmä istui mukavasti. Ranskalaisen pää- ja polvitilat ovat aavistuksen Hondaa niukemmat. Varvastilassa ei ole ongelmia. Keskipaikka arvosteltiin Hondan vastaavaa mukavammaksi. Reunoilla sitä vastoin kaartuva istuinosa painaa reisiä. Ulostulossa ei tarvitse kumarrella, mutta kengänkärjet osuvat herkästi keskipilariin tai oviverhoiluun.

Toyotan takatilat ovat aavistuksen Peugeotia ja Hondaa kapeammat. Myös pääntila on hivenen Pösöä niukempi, sen sijaan polvitiloissa ei ole eroa. Varpaille on täälläkin hyvin tilaa. Corollan pisteitä nostaa hyvä istuma-asento ja reisituki. Myös keskipaikka on mukava. Ulos tultaessa joutuu kumartamaan hiukan.

Ford on kahden edellisen kanssa jokseenkin samaa tasoa. Ryhdikäs istuma-asento miellytti, mutta pää ottaa reunoilla edellisiä herkemmin kattoon. Leveystilaa on yhtä paljon kuin Corollassa. Myös Focuksesta poistuttaessa pää kopsahtaa herkästi oviaukon reunaan.

Opel ja Suzuki arvosteltiin ahtaimmiksi. Astran takapenkki on kapea, kolmella on jo vaikeuksia istua aloillaan. Pääntilaa on reunoillakin riittävästi, mutta polvet ottavat herkästi etuselkänojiin kiinni. Matalan istuimen vuoksi reisituki on heikko, ja varvastilakin voisi olla väljempi. Esiin käännettävä kyynärtuki painaa keskimatkustajan selkää.

Tila-automaisen Lianan polvitilat riittävät, eikä pääntiloissakaan ole valittamista. Istuimen reisituki on sen sijaan valitettavan heikko. Sinänsä yllättävää, sillä penkki on korkea ja ryhdikäs. Sisätilat ovat yhtä kapeat kuin Astrassa. Varvastiloissa on paljonkin toivomisen varaa: etenkään keskipaikan matkustaja ei tahdo saada jalkojaan asettumaan. Ulostulo on ryhmän helpointa, sillä oviaukko ei kaarru muiden tapaan yläreunastaan. Lianassa on porukan ainoana takaselkänojan kaltevuussäätö.

Fordiin ja Toyotaan vähiten koreja

Kaikkien tavaratila on siististi verhoiltu ja valaistu. Luukut saa suljetuksi puhtain käsin sisäkahvan ansiosta. Kahdessa erilevyisessä osassa kaatuva takaselkänoja ilahduttaa jokaisen käyttäjää, ja myös istuintyynyt kippaavat pystyyn. Lianan nostokynnys on mukavan matala, muissa kynnys on turhan korkea, vaikka luukut aukeavatkin puskurin tasosta. Vain Astrassa on suksiluukku.

Civiciin, Astraan, 307:ään ja Lianaan mahtui kahdeksan koria, Focukseen ja Corollaan seitsemän. Opelin ja Peugeotin luukut nousevat muita korkeammalle.

Civicin tavaratilasta löytyy neljä kiinnityslenkkiä. Pohjalevyn alla olevan tilapäiskäyttöön tarkoitetun varapyörän ympärille mahtuu jonkin verran pikkutavaraa. Laajennetun tilan pohja asettuu aivan vaakatasoon.

Astran ruuman pohja on kymmenisen senttiä kynnystä alempana, minkäänlaisia kiinnityslenkkejä ei ole. Istuintyyny nousee harmillisesti yhdessä osassa pystyyn, jolloin laajennusta tarvittaessa menetetään kaikki takapaikat. Laajennuksen pohja jää aavistuksen kallelleen. Jos tyynyä ei kellistä, nojat jäävät todella viistoon asentoon. Pääntukien irrottaminen on hankalaa, sillä hommaan tarvitaan molemmat kädet. Tilan vasemmassa reunassa on pikkulokero. Pohjalevyn alla pilkottaa täysikokoinen varapyörä.

307:n ruuman molemmissa reunoissa näkyy laari. Niihin voi sijoittaa vaikka lasinpesunestepullon. Tavaroiden kiinnittämiseksi on peräti kuusi lenkkiä, mutta niiden rakenne ei oikein herätä luottamusta. Laajennuksen pohja kaatuu jokseenkin vaateriin. Nojia kaadettaessa pääntukia ei tarvitse irrottaa, ne vain painetaan ala-asentoonsa. Täälläkin on täysikokoinen varapyörä.

Lianan luukkua kannattelevat pumput kiinnittyvät aukon sisäpuolelle, jolloin ne nipistävät isojen esineiden kuormaamisessa kriittisiä senttejä. Täysikokoinen varapyörä täyttää poteronsa niin tarkasti, että ympärille ei mahdu pikkukamaa. Kiinnityslenkkejä ei ole lainkaan. Tila on harmittavasti niin matala, että koreja kahteen kerrokseen ladottaessa hattuhylly ei enää asetu oikeaan asentoon. Muutaman sentin korotus tekisi terää. Tila laajentuu kiitettävästi aivan vaakatasoon. Tavaratilan oikeassa reunassa komeilee pieni laari.

Focuksessa neljä pohjaan hitsattua teräslangan pätkää toimivat kiinnityslenkkeinä. Valmistajalle halpa ja yksinkertainen ratkaisu, mutta käytön kannalta arveluttava viritelmä. Aiemmin moittimamme yksiosainen istuintyyny on nyt korvattu kunnollisella kahdessa osassa kippaavalla tyynyllä. Laajennus menee aivan vaakatasoon. Varapyörä on tilapäinen.

Toyotasta löytyy neljä kiinnityslenkkiä. Laajennus toimii niin kuin pitääkin: pohja menee aivan vaakatasoon, eikä nojien ja varsinaisen lattian väliin jää minkäänlaista kynnystä. Täysikokoisen varapyörän ympärille mahtuu pikkukamaa.

Kaikkien sisätiloista löytyy runsaasti pikkutavaratilaa. Hondassa on vain yksi lehtitasku, muissa kaksi.

Laatuvaikutelma

Laatuvaikutelmalla ei välttämättä ole mitään tekemistä lopullisen kestävyyden kanssa. Silti kaikki valmistajat pyrkivät suhteellisen edullisissakin autoissa mahdollisimman hyvään ensivaikutelmaan. Hennot kytkimet ja nappulat, halvanoloiset muoviosat sekä huonosti sovitetut verhoilupaneelit eivät luonnollisestikaan herätä asiakaskokelaan luottamusta.

Ford, Opel, Peugeot ja Toyota antoivat itsestään positiivisimman kuvan. Tosin Astran kojelaudan keskikonsolin ja vaihdekepin nupin koristeena oleva puujäljitelmä herättää lähinnä sääliä.

Toyotan valmistaja kertoo kiinnittäneensä laatuvaikutelmaan erityistä huomiota. Tämän huomaa myös käytännössä: kaikkien osien väliset raot ovat erittäin pienet, ja rakenteiden tukevuus tuo mieleen huomattavasti kalliimmat autot.

Hondassa ja Suzukissa on joitakin halvannäköisiä muoviosia. Hondan vaihdekepin suojakumin irtoaminen näyttää olevan tyyppivika, sillä niin viimekesäisessä vertailuautossa (TL 8/01) kuin Kestotesti-Civicissämmekin on ollut samoja ongelmia.

Värit ovat makuasioita. Silti testiryhmä oli varsin yksimielinen siitä, että hiirenharmaa sisustus vaikuttaa ankealta. Sellainen oli tällä kertaa Peugeotissa. XR-varustetason toinen vaihtoehto on sinertävä.

Japanilaismerkeistä vain Liana on aito Kaukoidän tuote. Civicit ja Corollat tulevat Englannista. Focukset kootaan Saksassa ja 307:t Ranskassa. Viisioviset Astrat tulevat tällä hetkellä Belgiasta. Sinänsä valmistusmaalla ei enää ole samanlaista vaikutusta työn laatuun kuin joskus takavuosina. Kukin valmistaja asettaa tietyt laatukriteerit, joiden tulee täyttyä kaikissa tehtaissa.

Ajettavuus

Tilasimme autot nastarenkain. Vaikka nastattomat ovat meluttomammat ja mukavammat, suurin osa suomalaisista luottaa edelleen piikkeihin, sillä varsinkin jäisellä pinnalla ne ovat lyömättömät.

Kestopäällysteellä koko joukolla on taipumus jäädä itsekseen kaartamaan pienen ohjausliikkeen jälkeen. Lievimpänä ilmiö esiintyy Opelissa ja Peugeotissa, selvimmin Hondassa ja Suzukissa. Kokemusten mukaan ilmiö voidaan panna – ainakin suurimmaksi osaksi – talvirenkaiden piikkiin.

Maantiellä kirposi kommentteja Hondan yliherkästä ohjauksesta ja Suzukin kovasta ja pompottavasta jousituksesta. Peugeotia puolestaan kiiteltiin siitä, että siinä on ison auton tuntua.

Talvisin varsinaisia väistökokeita ei tehdä, vaan ne korvataan ajamalla vauhdikkaasti sekä kahden hengen että täydellä kuormalla mäkisellä ja mutkaisella pikkutiellä. Täällä saadaan tietoa jousituksen toiminnasta sekä kuormatun ja kuormaamattoman auton käytöseroista.

Opel on kuormalla neutraali ja rauhallinen tiettyyn rajaan saakka. Kun vauhtia lisätään, perä lipeää laajaan luistoon, joka tosin on helposti oikaistavissa. Jousitus vierastaa pieniä, tiheässä olevia teräviä kuoppia eli ns. nimismiehenkiharaa. Isoissa heitoissa se toimii tyylikkäämmin. Ilman kuormaa mukavuus paranee huomattavasti. Nytkin perä lipsahti muutaman kerran irti.

Toyotassa on kuormattuna opelmaisia piirteitä, joskin mukavuus on parempi. Toyota menee rauhallisesti, kunnes vauhdin kasvaessa perä irtoaa luistoon, joka tosin jää pienemmäksi kuin Astrassa. Ilman kuormaa Corollan jousitus on edelleen tehtäviensä tasalla. Perän saa halutessaan lievään luisuun. Ohjaustuntuma jää aavistuksen Opelista.

Fordin keula pysyy hyvin tiessä kiinni, perä sen sijaan lähtee mielellään irti. Kokenut kuljettaja käyttää toki yliohjautuvuutta hyödykseen. Mainiolla, tunnokkaalla ohjauksella luistojen oikaisu sujuu helposti. Jousitus selvittää hommansa ongelmitta niin kuormalla kuin ilmankin.

Peugeot on kuormattuna erittäin rauhallinen. Vauhdin kasvaessa keula puskee hiukan. Jousitus rymistää ikävästi terävissä kuopissa. Ilman kuormaa käytös muuttuu dramaattisesti: perä lähtee salakavalasti laajoihin luisuihin. Onneksi oikaisu sujuu helposti. Nyt jousitusmukavuus on sitä, mihin ranskalaisissa on totuttu.

Suzuki on kuormattuna positiivinen yllätys, vaikka etu- ja takajousitus tuntuvat olevan ikään kuin eri paria: kova keula ja pehmeä perä. Auto aliohjaa johdonmukaisesti, ja lopulta perä irtoaa rauhallisesti. Hallinnassa ei ole ongelmia. Ohjaus palauttaa pontevasti, ei kuitenkaan aivan keskelle saakka. Ilman kuormaa jousitus käy ravistavaksi ja epämukavaksi. Peruskäytös ei juuri muutu, vaan hallinta säilyy helppona. Vertailussa olleen Lianan talvirenkaat olivat kokoa 165/65 R 14, vaikka virallinen koko on 185/65 R 14. Tämän vuoksi mittarivirhe muuttui hurjaksi. Ajettavuuteen seikalla ei ole näin talvella negatiivista vaikutusta: leveä rengas on levottomampi.

Hondan kevyt ja keskialueella tunnoton ohjaus kipsaaantuu nopeissa liikkeissä. Kuormattuna ikävintä on se, että kuski ei milloinkaan tiedä, kumpi pää seuraavassa mutkassa lipeää. Jousitus ryskää ilkeästi. Ilman kuormaa Civic on vielä levottomampi: auto huojuu ja heiluu koko ajan. Nyt jousitus toimii sentään paremmin.

Kaupunkiajossa kaikki ovat sinänsä vaivattomia, sillä hallintalaitteet toimivat pehmeästi. Hondan terhakka kaasu ja kevyt kytkin tekevät liikkeellelähdöistä helposti aiottua vauhdikkaampia. Näkyvyydestä tulee muutama huomautus: Peugeotin ristiin huitovat tuulilasinpyyhkimet jättävät leveän likavanan lasin reunoihin, lisäksi taustapeilit saisivat olla suuremmat. Myös Toyotan lasinpyyhkimien puhdistama alue koettiin riittämättömäksi. Suzukin kookkaat taustapeilit ansaitsevat erityisen kiitoksen.

Suzukin kääntöympyrä on joukon pienin, Hondan suurin. Näiden kahden ero on yli metrin. Hondan ohjaus on nopein, 2,8 kierrosta laidasta laitaan. Toyotassa ratti kiertyy 3,5 kierrosta. Muut ovat siltä väliltä.

Suorituskyky

Hyvä sitkeys on monin verroin tärkeämpi ominaisuus kuin huima kiihtyvyys paikaltaan. Viimeksi mainitulla on arvoa lähinnä kuppilakeskusteluissa. Siksi sitkeyden painoarvo pisteissä on suurempi.

Nastojen säästämiseksi lähdimme liikkeelle varovasti ja mittaukset aloitettiin lukemasta 30 km/h. Kokemuksesta tiedämme, minkä verran tämän luokan autoilta kuluu paikaltaan kolmenkympin nopeuteen. Arvot ovat siten osin laskennallisia.

Kovin kiihtyjä on Toyota, josta Hondan ohella irtoaa eniten tehoa. Silti Peugeot kiilasi kaksikon väliin. Ford pääsi lähelle Hondan arvoja. Suzuki ja Opel jäivät mainitussa järjestyksessä peränpitäjiksi.

Ainoastaan 307 alitti tehtaan arvot, muut jäivät ilmoitetuista lukemista.

Nelosen sitkeyskokeessa Astra ja 307 pysäyttivät kellot ensimmäisinä. Myös Civic selvitti homman alle 16 sekunnissa. Liana ja Corolla pääsivät alle 17 sekunnin, Focus ylitti mainitun lukeman.

Viitosella Civic ja Astra pesivät koko muun joukon. Corolla paransi osakkeitaan kirimällä kolmanneksi. Suzuki saavutti neljännen sijan. 307 jäi japanilaiselle lähes sekunnin ja hännille jäänyt Focus ranskalaiselle runsaat kolme sekuntia. Yksikään ei sentään ylittänyt viitosvaihteella 30:a sekuntia, jota pidetään todellisen nahjustelun rajana.

Mukavuus ja varustelu

Melumittauksissa uskomme mittarin lisäksi myös korviimme. Vaikka mittari olisi kuinka edistyksellinen, se ei osaa kertoa melun sävystä yhtään mitään. Hiljaisinta kyytiä tarjoavat Corolla ja Astra. Kummankin rengasäänet kuuluvat vain vaimeina sisään. Japanilaisen kone alkaa huutaa 120 km/h nopeudessa.

307 pääsee lähelle kärkikaksikkoa. Nastojen rapina alkaa selvänä noin 80 km/h nopeudessa. Lianan desibelit oikeuttavat neljänteen sijaan, vaikka subjektiivisesti se vaikuttaa meluisammalta. Noin satasen nopeudessa alkaa kuulua rasittava, ylös ja alas pumppaava renkaiden jollotus, joka peittää jopa koneen äänet.

Eniten desibelejä lähtee Focuksesta ja Civicistä. Ensin mainitussa rengasäänet alkavat kantautua sisään jo kuudenkympin vauhdissa, ja moottori aloittaa selvän konserttinsa sadassakahdessakympissä. Japanilaisessa rengasäänet alkavat jokseenkin samoissa nopeuksissa, mutta koneen pauhu alkaa jo satasessa.

Yhdenkään varustelua ei voi moittia köyhäksi. Opel keräsi eniten rasteja varustelistaan, Suzuki vähiten.

Lämmityslaitteiden tehoja emme päässeet mittaamaan lauhojen säiden takia. Kaikkien moottorit lämpenevät nopeasti, ja takajalkatilojen lämmityskanavatkin on muistettu laittaa jokaiseen. Käsikäyttöinen ilmastointilaite on vakiona Hondassa ja Opelissa. Muihin viilentimen joutuu hankkimaan lisähintaan.

Suzukia lukuun ottamatta kaikissa on ajovaloautomatiikka. Sen puute on erityisen harmillinen, kun meillä on ajovalopakko taajamia myöten.

Valojen pesimet puuttuvat Suzukista ja Toyotasta, vaikka ne esisarjan Corollassamme olivatkin. Varsinaisiin myyntiautoihin niitä ei valitettavasti saa edes rahalla. Hondan, Opelin ja Peugeotin ajovalojen pesimet ruikkivat aina, jolloin kallista pesunestettä kuluu hukkaan. Ford kastelee lamput vain varsinaisessa valoasennossa.

Tuulilasin pesu-pyyhintäautomatiikka on onneksi koko joukossa. Tihkuasentoa voi säätää Toyotassa, Peugeotissa se säätyy ajonopeuden mukaan. Kertapyyhkäisymahdollisuus puuttuu Suzukista. Peugeot kertoo ajajalleen öljyn mahdollisesta vähenemisestä.

Takalasinpyyhin ja -pesin sisältyy jokaisen hintaan. Fordissa, Hondassa, Opelissa ja Peugeotissa pyyhin toimii jaksoittain, jolloin lasin naarmuuntuminen pysyy kurissa. Suzukissa pyyhin hankaa koko ajan, ja Toyotassa voi valita jaksoittaisen tai jatkuvan liikkeen.

Istuinlämmittimistä tai niiden kytkimistä heltisi muutama kommentti. Civicissä napit sijaitsevat päällekkäin käsijarrukahvan juuressa. Kestää kotvan, ennen kuin oppii, kumpi niistä vaikuttaa kuskin puolelle. Astrassa on peräti viisi lämmitystehoa, mikä tuntuu jo melkoiselta liioittelulta. 307:n tuolit alkavat kuumeta niiden etukulmiin piilotetuista napeista. Corollassa kummankin etuistuimen grillit on säästösyistä kytketty yhteen nappiin.

Toyotan ajaja voi seurata ajotietokoneesta vaikkapa kulutusta. Radio/ cd-soitin koristaa Fordin, Hondan, Opelin ja Toyotan kojelautaa. Focuksen ratin alla on kätevä radion säätöviiksi.

Sisävalojen viivekytkin puuttuu Suzukista. Fordin ainoa tuikku on katon etuosassa, jolloin taakse tulijat joutuvat kiinnittämään vyönsä hämärässä. Muissa sisävalo on joko keskellä kattoa tai valopisteitä on useampia.

Opelin ja Suzukin etu- ja takamatkustajat voivat avata ja sulkea sivuikkunat napin painalluksella, muissa takana istuvat saavat veivata. Kaikkien kytkinryhmät ovat hyvin käsillä kuskin ovessa. Taustapeilit säätyvät sähköisesti kaikissa, mutta jostain syystä Lianan kuvastimista puuttuu lämmitys. Mainitusta japanilaisesta puuttuu myös kello ja keskuslukituksen kauko-ohjaus.

Turvallisuus

Kaikissa on ilahduttavasti yleistyvään tapaan lukkiutumattomat jarrut. Talvisten kelien vuoksi emme voineet mitata niitä, mutta erilaisten kokeiden perusteella ongelmia ei esiintynyt yhdessäkään. Hondassa ja Peugeotissa on jarruassistentti eli hätätehostuksen avustus, joka tunnistaa nopean polkimen painalluksen ja nostaa silloin paineen huippuunsa, vaikka kuski ei osaisi painaa poljinta riittävän kovaa.

Jokaisessa on vähintään neljä turvatyynyä, Peugeotissa lisäksi turvaverhot suojaamassa matkustajien päitä lasinsiruilta ja iskuilta. Lianaa lukuun ottamatta kaikissa on takana kolme pääntukea ja kolme rullavyötä. Viimeksi mainitun puutteita ei voi korjata edes lisähintaan.

Ohituskiihtyvyys on osa turvallisuutta. 80–120 km/h sujuu ripeimmin Toyotalla. Peugeot, Ford ja Honda eivät jää paljoa. Kaikki selviävät hommasta alle yhdeksän sekunnin. Opel viipyy etapilla 9,5 sekuntia ja Suzuki 10,5 sekuntia.

Kustannukset

Vertailun kulutuslenkki käsitti perinteiseen tapaan kaikentyyppisiä teitä runsaat tuhat kilometriä. Suorituskykymittaukset tehtiin vasta lenkin jälkeen, joten kulutuslukemat perustuvat lähes yksinomaan matka-ajoon. Toisena ajopäivänä lunta tuli taivaan täydeltä, eli raskas keli lisäsi kulutusta jonkin verran.

Ford selvitti sadan kilometrin taipaleen 6,9 litralla. Honda ja Opel halusivat tasan seitsemän litraa ja Toyota desin enemmän. Peugeotilla oli ruokahalua 7,6 litran edestä Suzukin vaatiessa vielä kaksi desiä enemmän.

Toyotan liikennevakuutus on halvin, muut ovat luokkaa tai kahta kalliimpia. Arvokkain autovakuutus on Hondassa ja Peugeotissa, edullisin Opelissa. Kun molemmat vakuutusmaksut ynnätään, hintaero on runsaat 280 euroa. Fordin varaosapaketti on ylivoimaisesti edullisin, Suzukin puolestaan kallein.

Huoltohinnat on kysytty maahantuojilta olettaen, että autoilla ajetaan kolmessa vuodessa 60 000 km. Hinnat ovat pääkaupunkiseudulta, muualla työtunnit ovat edullisempia. Näistä pakollisista menoista Hondan ja Peugeotin käyttäjät selviävät pienimmillä kuluilla, alle 500 eurolla. Suzukin hoitoon uppoaa 850 euroa.

Kaikki autot pitäisi huoltaa vähintään kerran vuodessa, mikäli ajomäärä jää vähäiseksi. Astra ja 307 osaavat kertoa itse huollontarpeensa. Suzukin ja Toyotan matkaperusteinen huoltoväli on 15 000 km. Ford ja Honda käyvät pajalla 20 000 kilometrin välein. Opel ja Peugeot pääsevät 30 000 kilometriin paljon ajavien käytössä. Peugeotiin tehdään 10 000 km:n tai puolen vuoden kuluttua käyttöönotosta ilmainen huolto. Suzukiin ja Toyotaan voi teettää tuhannen kilometrin jälkeen vapaaehtoisen ensihuollon. Maksullisena se jäänee useimmilta tekemättä.

Japanilaismerkit myöntävät autoilleen kolmen vuoden tai 100 000 kilometrin takuun. Eurooppalaisten takuu kattaa nykyään kaksi vuotta. Hondalla on vain kuuden vuoden takuu puhkiruostumista vastaan. Muut lupaavat kaksitoista vuotta.

Suzukissa ja Toyotassa ei ole ns. lisäkatetta, joka turvaa matkan jatkumisen auton piiputtaessa. Fordiin sen voi ostaa kolmeksi vuodeksi. Hondassa on kolmen vuoden mittainen Euroturva, joka korvaa hinauskulut sekä majoituksen tai matkaliput, ellei autoa heti saada kuntoon. Opelissa vastaava turva kattaa kaksi vuotta, ja siihen voi ostaa lisävuosia.

Peugeotissa oli puolestaan tarjolla jatkoturvaa takuun päätyttyä (kaksi vuotta tai 100 000 km), mutta kun Peugeotin takuu piteni 1.3. alkaen kaksivuotiseksi, tämä käyttöturva poistui.

Loppuarvostelu

Kisassa käytiin erittäin tiukka vääntö Opelin ja Toyotan välillä, ja loppujen lopuksi eroa syntyi vaivaisen pisteen verran. Peugeot jätettiin pronssille viiden pisteen päähän voittajasta. Neljännestä sijasta Ford ja Honda kamppailivat hyvin tasaväkisesti ensin mainitun napatessa pisteen enemmän. Suzuki jäi voittajasta 17 pisteen päähän.

1. Opel
Hinta 21 250 euroa

Astra ei herätä voimakkaita tunteita puolesta tai vastaan. Tasainen kokonaisuus näyttää olevan menestyksen avain. Ajettavuus on helppo ja turvallinen kaikissa oloissa. Saksalainen keräsi varustelutaulukkoon eniten merkintöjä. Takatilat ovat tässä joukossa vaatimattomat. Tavaratila riittää useimmille, mutta laajennettavuudessa on muutama kömmähdys.

Kiihtyvyyttä ei voi kehua, sitkeyttä kylläkin. Kulutus on toiseksi pienin. Vakuutusmaksuissa Astran omistaja säästää, vastaavasti huollattaminen on keskihintaista.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 440 euroa.
Auton hinta 21 690 euroa.

2. Toyota
Hinta 20 810 euroa

Corolla on kehittynyt huimasti, eroa edeltäjään on kuin yöllä ja päivällä. Ajettavuus ei ole hassumpi, ja tilatkin katsottiin riittäviksi. Ajoasento ei tyydytä varsinkaan pitkiä ihmisiä, joten suunnittelijoilla on vielä työsarkaa edessään. Jo perusmallin varustelu on runsas ajotietokoneineen ja radioineen. Pirteä suorituskyky ja alhainen melutaso ilahduttavat.

Huollattaminen on toiseksi kalleinta, samoin varaosapaketin hinnoittelu. Vakuutusmaksuissa saa hieman kompensaatiota: ne ovat toiseksi halvimmat.

Vertailuauto Linea Terraa kalliimpi Linea Sol. Esisarjan yksilön varustelu ei täysin vastaa myöhemmin tulevien autojen tasoa.

3. Peugeot
Hinta 21 000 euroa

Korkeuden ansiosta sisällä on avara tunne. Isot etuistuimet ovat kuin luokkaa suuremmasta autosta. Takatilat ovat aavistuksen niukemmat kuin Hondassa. Maantiellä Peugeotilla ajelee mielikseen, vauhdikas ajo pikkutiellä ilman kuormaa tuo esiin selkeän yliohjautuvuuden.

Edullisimmankin version varustelu riittää useimmille. Huoltokulut ovat joukon halvimmat, varaosat toiseksi halvimmat. Jostain syystä vakuutuksista saa pulittaa Hondan ohella muita suuremman summan.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 410 euroa ja radio/cd-soitin 375 euroa.
Auton hinta 21 785 euroa.

4. Ford
Hinta 21 150 euroa

Aktiivista ajamista suosiva kuski arvostaa Focuksen ominaisuuksia, eikä kokematonkaan ajaja koe sen ratissa mitään sydämentykytyksiä. Hallintalaitteiden muutama yleisestä linjasta poikkeava toiminto ei häiritse enää tottumisen jälkeen. Takatilat jäävät tässä joukossa niukoiksi. Varustelua voisi luonnehtia asialliseksi.

Kiihtyvyysarvot oikeuttavat neljänteen sijaan, mutta sitkeysarvot jäivät koko porukan heikoimmiksi ja melua on liikaa. Pieni kulutus ilahduttaa. Huollot ja vakuutukset ovat keskihintaisia, varaosat kaikkein edullisimmat.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 490 euroa ja ilmastointilaite 990 euroa.
Auton hinta 22 630 euroa.

5. Honda
Hinta 21 350 euroa

Tilat ovat ehdottomasti Civicin parasta antia. Maantiellä ajettavuus menettelee, pikkutiellä ja varsinkin kuormattuna ominaisuuksissa olisi vielä paljonkin hiomista. Taajama-ajo maistuu muuten, mutta iso kääntöympyrä hankaloittaa oloa ahtaissa paikoissa. Sekä kiihtyvyys että sitkeysarvot ovat hyviä, joskin vertailuyksilö jäi melkoisesti tehtaan lupauksista.

Huollattaminen on toiseksi edullisinta, varaosien hinnoittelu kolmanneksi halvinta. Vakuutusmaksut ovat Peugeotin kanssa porukan kalleimmat.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 420 euroa.
Auton hinta 21 770 euroa.

6. Suzuki
Hinta 20 175 euroa

Korkeassa Lianassa on avara tunnelma. Hieman yllättäen takatilat eivät oikein riitä kolmelle. Ajettavuus menettelee, sen sijaan jousitusmukavuus jää kauas kärjestä. Taajamakäyttö sujuu mallikkaasti pienen kääntöympyrän ja herkkien hallintalaitteiden ansiosta. Varustelussa on joitakin pieniä mutta kiusallisia puutteita. Digitaalinen mittaristo on turhaa erikoisuuden tavoittelua.

Japanilaisen ruokahalu oli porukan suurin. Huollot ja varaosat maksavat eniten. Vakuutuksiin hupenee saman verran kuin Fordissa.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 455 euroa ja radio/cd-soitin 301 euroa.
Auton hinta 20 931 euroa.

Loppupisteet (suluissa maksimipisteet)
	Ford	Honda	Opel	Peugeot	Suzuki	Toyota
Kori
Etutilat (15)	13	14	13	14	12	13
Takatilat (15)	13	14	12	13	12	13
Tavaratila (10)	7	8	8	8	8	7
Hallintalaitteet (15)	14	14	14	14	14	14
Laatuvaikutelma (5)	5	4	5	5	4	5
Yhteensä (60)	52	54	52	54	50	52
Ajettavuus
Maantie (15)	14	13	14	14	13	14
Pikkutie (15)	13	11	14	12	12	14
Ohjaus (15)	14	11	14	14	12	13
Ketteryys (5)	5	3	4	5	5	4
Yhteensä (50)	46	38	46	44	42	45
Suorituskyky
Kiihtyvyys (10)	9	9	8	9	8	10
Sitkeys (30)	23	26	26	25	25	26
Yhteensä (40)	32	35	34	34	33	36
Mukavuus
Jousitus (10)	9	8	9	8	7	9
Istuimet (10)	9	8	8	9	8	8
Varustelu (10)	9	9	10	9	8	8
Lämmitys ja tuuletus (15)	13	14	14	13	13	13
Sisämelu (15)	12	12	14	12	14	14
Yhteensä (60)	51	51	55	52	48	53
Turvallisuus
Jarrut (15)	14	14	14	14	14	14
Turvavarustelu (15)	13	13	13	14	12	13
Ohituskiihtyvyys (10)	9	9	8	9	7	9
Näkyvyys (10)	9	9	8	9	8	9
Yhteensä (50)	45	45	44	45	42	44
Kustannukset
Hinta (15)	12	12	12	12	14	13
Kulutus (15)	14	14	14	13	13	13
Huolto (10)	8	10	9	9	8	9
Vakuutukset (10)	8	7	9	7	8	9
Yhteensä (50)	42	43	44	41	43	44
Summa (310)	268	266	275	270	258	274

Roland WeckströmLehdessä 3/2002