Ford Mondeo 2.0 Trend Sedan

Mondeon kolmas sukupolvi julkistettiin viime vuonna Pariisin autonäyttelyssä. Euroopan-lanseeraus oli vuorossa tänä kesänä kaikkien korimallien (sedan, viistoperä ja farmari) voimin. Mondeot valmistetaan Genkin tehtaalla Belgiassa, jossa tehdään myös Galaxy- ja S-Max-tila-autoja.

Suomen myyntitavoitteeksi on asetettu loppuvuoden aikana peräti 3 000 Mondeota. Myydyimmäksi malliksi on tällä hetkellä noussut 2.0 Wagon Trend. Peräti joka kolmas myyty Mondeo on diesel. Farmarin osuus kokonaisluvuista on 50 %, viistoperän 30 %.

Suunnittelu ja tekniikka

Mondeon muodot ovat entistä pyöreälinjaisemmat. Edustusautoluokkaan paisuneet ulkomitat ovat vaatineet suunnittelijoilta runsaasti kynänvetoja, ettei autosta olisi tullut liian raskaan näköistä. Keulan menevästä ilmeestä ei voi olla kuin yhtä mieltä: tyylikäs on. Kylkilinja sen sijaan jakoi ohikulkijoiden äänet 50:50. Osa kehui Mondeota erittäin sulavalinjaiseksi, toiset taas pitivät sivuprofiilia liian kömpelön näköisenä. Syyksi mainittiin auton huima pituus sekä matala sivuikkuna- ja korkea kylkilinja.

Moottoreiden nimitykset on vanhastaan tuttuja: bensaperhe on nimeltään Duratec, ja dieselit edustavat Duratorq-sukua. Sekä 1,8- että 2,0-litraisesta TDCi-dieselistä tarjotaan kahta eri tehoversiota. Pienempitilavuuksisesta lähtee joko 100 tai 125 hv, ja vaihteistona on molemmissa 5-vaihteinen manuaali. Joissakin maissa tehokkaampaan saa myös kuusilovisen askin. Kaksilitraisen dieselin tehovaihtoehdot ovat 130 ja 140 hv. Löyhemmässä on vakiona täysin uusi 6-pykäläinen automaatti, voimakkaammassa aina kuusivaihteinen manuaali.

Nelisylinteriset bensiinimoottorit ovat vapaasti hengittäviä. 1,6-litraisesta muuttuvalla nokka-akselien ajoituksella varustetusta koneesta on kaksi tehoastetta: 110 tai 125 hv. Tekniikaltaan perinteisimmästä kaksilitraisesta lähtee 145 hv. Näiden kolmen moottorin yhteyteen saa ainoastaan 5-vaihteisen manuaalin. Kaksilitraisessa kaikki vaihteet on kaksoissynkronoituja.

Uutuusmoottorina tarjotaan muuttuvalla imuventtiilien ajoituksella varustettua 2,3-litraista (161 hv). Sen jatkeena on aina kuusipykäläinen automaatti. Bensamalliston huipulla on 2,5-litrainen turboahdettu viisisylinterinen voimanpesä, joka tuottaa 220 hv. Vaihteistona on 6-lovinen käsiloota.

Mondeon alustassa turvaudutaan edessä joustintukiin, takana monivarsituentaan. Muihin paitsi 1,6-litraiseen saa lisävarusteena elektronisesti ohjatun iskunvaimennuksen, joka säätyy jatkuvasti ajotilanteen mukaan. Esiasetuksia on kolme: mukava, normaali ja urheilullinen. Wagoniin saa valittua myös itsetasaavan alustan 600 eurolla. 1,5 cm matalampi sport-alusta maksaa 200 e.

Mondeon tekniikassa ei ole mitään mullistavaa. Moottorit ovat yhtä lukuun ottamatta vanhastaan tuttuja. Mitat ovat paisuneet edeltäjään verrattuna joka suuntaan.

Tilat ja mukavuus...

Kasvaneet ulkomitat näkyvät suoraan sisätilojen avaruutena. Kuljettajan paikalle on helppo kömpiä. Pituussäätöä riittää lainaksi vaikka naapurin Suzukiin. Hieman yli 190-senttisellä jää säädöstä vielä pari naksua käyttämättä, eikä lyhytkasvuisillakaan ole mitään syytä haukkua toisen ääripään säätövaroja.

Trend-mallissa kuljettajan istuin liikkuu korkeussuunnassa sähköisesti, ja selkänoja sekä ristiseläntuki säätyvät portaattomasti rullalla. Lisävarusteena saa täyssähköisen jakkaran. Ristiseläntuen säätö on reilu, joten siitä riittää moneen makuun. Istuin ja varsinkin selkänoja tarjoaa kelpoisen sivutuen. Reisitukikin on hyvä, mutta siitä menettää osan, jos istuinta säätää hieman reilummin ylöspäin. Lyhyellä kuskilla ei tätä ongelmaa ole. Kun vielä ratti säätyy reilusti niin syvyys- kuin korkeussuunnassakin, ajoasennosta saa hyvän vartalon koosta tai asentomieltymyksistä riippumatta.

Ratti on Fordille tyypilliseen tapaan ohut, mutta nahkapäällysteestä saa pitävän otteen. Järjestelmällisesti sijoitetut hallintalaitteet ovat jämäkän oloiset ja selkeät käyttää – paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ulkolämpötilan näyttö saisi olla erillään: nyt se on jaettu ajotietokoneen ja km-lukemien kanssa. Kelloja taas on peräti kaksi. Kuljettajan oven kytkinrivistö jää liiaksi ovenkahvan taakse, jolloin rannetta saa taivutella tosissaan.

Pikkutavaran kuljetuskapasiteettia kaipaisi lisää. Keskikonsolissa on kaksi mukitelinettä, muttei erillistä tavaralootaa. Kyynärnojan alla oleva lokero on iso, muttei kovin käyttökelpoinen, jos se on ängetty täyteen kamaa. Kyynärnojan matalampaan välilokeroon saa juuri ja juuri lompakon. Ovilokerot ovat leveät, mutta kovin matalat ja ärsyttävät käyttää yläpuolella olevien leveiden kyynärnojien vuoksi. Ratin vasemmalla puolella on pienten tavaroiden säilömiseen tarkoitettu kannellinen lokero.

Takatilat ovat taksikelpoiset niin mukavuudeltaan kuin mitoiltaankin. Kyytiin on helppo kulkea laajasta oviaukosta, mutta poistuttaessa jalkoja pitää pujotella ulos. Takapenkin muotoilussa on selvästi panostettu kahden matkustajan oloihin. Pehmustettu ovikyynärnoja on osuvasti sijoitettu, samoin kuin esiin kääntyvä keskinojakin. Reisitukea löytyy esimerkillisesti. Mukavan tuntuiset pääntuet ansaitsevat erikoismaininnan. Etuistuimissa on lehtitaskut ja ovissa pienet pullokolot, mutta ovilokeroissa ei mahdu viemään kuin terveisiä.

Ylimääräistä polvitilaa jää reilusti, kun peräkkäin istuu kaksi 185-senttistä matkustajaa. Tila riittää pitkälle aikuiselle vielä silloinkin, kun etuistuin on takimmaisessa asennossaan. Varvastilaa löytyy, vaikka kuskin istuin olisi säädetty aivan alas. Pääntila ei lopu kesken edes yli 185 cm pitkältä matkustajalta.

Kolme aikuista mahtuu auton leveyden puolesta hyvin vierekkäin. Rajoituksena on reunapaikoilla ohimotilan loppuminen kesken: kori kapenee yläosastaan yllättävän paljon. Laitamatkustajien mukavuus kärsii myös vahvasti keskelle painavista toppauksista. Keskellä istuja tuskailee muhkuraisen ja kovan selkänojan kanssa, joka rajoittaa kyydissäolokilometrejä selvästi.

...Tilat ja mukavuus

Takaluukku tuntuu raskaskäyttöiseltä, mutta osan tästä voi varmasti laittaa testiauton uutuuden piikkiin. Suljettaessa luukun saranat asettuvat siististi omiin piiloihinsa. Kontti on verhoiltu yläpuolta lukuun ottamatta kauttaaltaan luukkua myöten. Luukun kahva ja valo helpottavat asioimista.

Kun autoa lastaa, nousee vanha kysymys sedan-mallin käytännöllisyydestä pintaan. Kontti itsessään on todella suuri, mutta sen käyttö hankalaa. Aukko on tarpeeksi leveä, mutta älyttömän matala. Tämä rajoittaa huomattavasti kuljetettavien tavaroiden valikoimaa. Myös nostokynnys kontista ulos on korkea.

VDA-normin mukaan Mondeon kontti on 528-litrainen (pienellä varapyörällä). Juomakoreja sopii mukaan peräti 14 kappaletta. Emmaljunga Crossway -lastenrattaat menevat kyytiin poikittain, mikäli ensin irrottaa perässä tulevan puolen pyörät. Kun matala lastausaukko on läpäisty, rattaiden lisäksi kyytiin mahtuu paljon muutakin.

Tila laajennetaan kaatamalla takaselkänojat kahdessa osassa nurin. Tätä ennen istuinosat käännetään etuselkänojia vasten pystyyn. Pääntukia ei tarvitse poistaa, vaikka etuistuimet olisivat aivan taka-asennossaan. Yhdysaukko ohjaamon puolelle on leveä, mutta matalahko. Korkeuseroa varsinaisen kontin pohjaan jää vajaat 10 senttiä.

Mondeo on hiljainen auto: se osoittautui melumittarin mukaan äänettömämmäksi kuin korvakuulolta. Yleiskohina loistaa poissaolollaan. Rengasäänet ovat päämelunlähteenä 50 km/h nopeudesta alkaen. Rengasmelu ei missään nopeudessa ole raastavaa, vaan pikemminkin korvalle sopivan pehmeää. Moottori pörisee kiihdytyksissä kuuluvasti, mutta maantiellä koneen äänet eivät häiritse.

Mondeon pitkä akseliväli on osattu hyödyntää sisätiloissa, jotka ovat todella avarat. Yleisilme on laadukas.

Ajettavuus...

Maantie ja Mondeo sopivat edelleen hyvin yhteen. Auto kulkee suoraan, vaikka sivutuuli olisi kovakin. Korjausliikkeitä joutuu tekemään harvoin. Urat tuntuvat silloin tällöin pienenä liikkeenä ohjauspyörässä, mutta eivät muuta kulkusuuntaa. Ison auton takapään käytös tuntuu alkuun aavistuksen muljuvalta moottoritien heitoissa. Iskunvaimennus lopettaa kuitenkin ylimääräiset vellomiset alkuunsa, eikä asiaa hetken päästä enää huomaa.

Mutkatiellä Mondeota on miellyttävä viedä. Ohjaus on tunnokas ja tarkka, ja menossa on sporttista otetta. Jos mutkaan sattuu epätasainen kohta, auton perä hypähtää inhottavan tuntuisesti sivusuunnassa. Monilinkkituenta pitää kumit kuitenkin tiukasti kiinni asfaltissa.

Jousitusta voi maantiellä luonnehtia mukavan jämäkäksi. Poikkiraidat ylittyvät hienosti, ja myös mukulakivetyksen kaltainen päällyste tuntuu Mondeolle luonnolliselta alustalta. Terävät, hieman syvemmät kuopat ovat sen sijaan jousitukselle myrkkyä. Ne ylittyvät autoa voimakkaasti tärähdyttäen, ja perä tuntuu hypähtelevän pienellä liikkeellä. Ylimääräisiä kolahduksia ei alustasta kuulu eikä ratissa tunnu lyöntejä.

Kuormattuna takapään käytös muuttuu vellovammaksi: perä tekee tiukoissa mutkissa laajempia, epämääräisiä sivuliikkeitä. Vaimennus toimii pystysuunnassa hyvin, eikä ylimääräisiä pompahduksia esiinny. Alusta ei myöskään pohjannut kertaakaan täydellä kuormalla.

Soralla käytös tuntuu hieman leijuvalta, mutta kovemmalla mutapohjalla Mondeo kulkee vakaasti turhia kiemurtelematta. Käytös on selvästi yliohjaavaa. Perä lähtee luistoon rauhallisesti, joten kuljettaja ehtii reagoida tapahtuneeseen myös ilman ajonvakautusta.

Ajonvakautus toimii paikka paikoin holtittomasti. Se päästää perän todella laajaan luisuun ennen kuin nappaa ohjakset käsiinsä. Peräluisto saadaan näin haltuun, mutta sen jälkeen kori heijaa voimakkaasti, ja järjestelmä puuttuu vielä parilla tiukalla ja epämääräisellä jarrutuksella peliin. Auton keula saattaa osoittaa episodin jälkeen aivan muualle kuin pitäisi, ja ratin takana meno tuntuu riepottelevalta.

...Ajettavuus

Ohjaus on edelleen yksi Mondeon valteista. Hydraulinen tehostus on säilytetty. Keskialueella tunto on hyvä, ja auto vastaa nöyrästi ohjausliikkeisiin. Vaste lisääntyy melko hyvin enemmän käännettäessä. Ohjaus tuntuu kokonaisuudessaan edellismallia kevyemmältä.

Taajamapyörityksessä pitkä ja leveä rohjake ei ole parhaimmillaan. Kääntöympyrän halkaisija on suuri, ja Mondeo tuntuu paikoittain turhan kömpelöltä. Tunnetta korostaa kulmien hahmottamisen vaikeus. Pitkä keula painuu voimakkaasti alaspäin ja kulkee kuljettajan näkymättömissä. Takapään arviointia hämää korkea hattuhylly. 900 euron panostus etu- ja takapysäköintitutkiin on varmasti kannattava paljon kaupungissa ajavalle.

Taustapeilistä näkee hyvin ulos, kunhan takapääntuet on painettu ala-asentoonsa. Sivupeilit ovat suuret, ja molemmat on varustettu laajakulmaosiolla. A-pilarit heikentävät selvästi näkyvyyttä etuviistoon, varsinkin vasemmalle. Leveät B-pilarit puolestaan rajoittavat pitkän kuljettajan näkymiä sivuille. Lisähäiriöitä tuo tuuletussuuttimien peilailu varsinkin tuulilasissa, mutta myös takalasissa ja sivupeileissä.

Väistökokeessa täydellä kuormalla perä lähtee rauhallisesti laajaan luisuun ennen kuin ajonvakautus jarruttaa menoa. ESP joutuu puuttumaan rajusti peliin, jotta saisi auton hallintaansa. Tämä saa aikaan melkoista heittelyä ohjaamossa. Vielä keilakujan jälkeenkin – kun auto jo kulki suoraan – järjestelmä jarrutteli toista etupyörää. Kulkusuunta toisinaan säilyi, toisinaan ei. Kuljettajasta tuntuu tulevan selvästi matkustaja.

Rajummilla ohjausliikkeillä ESP on selvästi terävämmin mukana, eikä edellä mainitun kaltaista riepottelua esiinny. Ilman ajonvakautusta kulku on vieläkin miellyttävämpää.

Kori ei kuormattunakaan juuri kallistele. Ilman kuormaa käytös on saman suuntaista, mutta selvästi lievemmässä ja hallittavammassa muodossa. Kuormattuna ohjaus myöhästelee selvästi, mutta on tyhjällä autolla erittäin tarkka.

Mondeo on edelleen ajajan auto ohjausta ja alustan toimintaa myöten. Ajonvakautus toimii välillä töksähtelevästi. Ahtaissa paikoissa auto tuntuu hieman kömpelöltä.

Suorituskyky

Kaksilitraisen koneen ominaisuudet eivät ole moottorin tilavuuden edellyttämällä tasolla. Lukemat ovat paperilla kelvot, mutta käytännön viritys ei ole onnistunut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Monet kilpailijat pesevätkin Mondeo 2.0:n ominaisuuksillaan.

Alakierroksilla ei tahdo olla puhtia, mikä tekee arkiajosta hieman tahmean tuntuista. Tehoja saa anella ulos koneen syövereistä, ja ylimpiä kierroksia käyttämällä Mondeon saakin kulkemaan reippaan oloisesti. Toki normaali polveileva maantieajo taittuu ilman ylimääräisiä vaihteiden pudottamisia.

Nelosvaihteella 40–100 km/h aika 17,2 s kestää vielä vertailua. Viitosella välillä 60–120 km/h aika venyy liki 27 sekuntiin, mikä on tämän tasoiselle perheautolle huono suoritus. Vertailun vuoksi: VW Passat 2.0 FSI kiihtyy saman nopeusvälin kuutosvaihteella 20,2 sekunnissa.

Kiihdytys nollasta sataan sujui 10,7 sekunnissa – liki 1 500-kiloiselle autolle hyväksyttävä tulos. Tehdas tosin lupaa vielä kahdeksan kymmenystä paremman ajan.

2.0 Duratec kaipaisi kipeästi lisäpotkua arkiajon kannalta tärkeään paikkaan eli alakierroksille. Nyt ominaisuudet eivät ole kilpailijoiden tasolla.

Kustannukset, turvallisuus ja varustelu

Trend-versiosta löytyy vakiona mm. kaksijakoinen automaatti-ilmastointi, saattovalotoiminto, ajotietokone, cd-soitin rattikaukosäädöllä sekä neljät sähkölasit väliinjäämistoiminnolla ja automatiikalla. Kevytmetallivanteet eivät kuulu perushintaan. Vakionopeudensäädin maksaa 540 euroa, mutta mukautuvaa säädintä ei saa Trendiin edes rahalla. Lapsiperheille hyödyllinen multimedia-dvd-järjestelmä etupääntuissa olevilla kuvaruuduilla on tyyris, 3 650 e. Navigointi­systeemi on sekin kallis, 3 600 e.

Turvatyynyjä on vakiona seitsemän, sisältäen ohjauspylvään tyynyn. Taakse ei saa sivuturvatyynyjä, mutta turvaverhot ulottuvat myös takamatkustajille. Apukuskin etutyynyn voi asennuttaa pois käytöstä Ford-liikkeessä. Ajonvakautus, hätäjarrutustehostus ja ajovalopesurit kuuluvat niin ikään varustukseen. Lisäturvallisuutta meidän leveyspiirillämme tuo 260 euron hintainen lämmitettävä tuulilasi.

Korkiton tankkausjärjestelmä, johon on ympätty diesel- ja bensapistoolien sekaantumisenesto, on fiksu idea: käsiä ei tarvitse sotkea erilliseen korkkiin. Ylivuotosysteemissä on vielä parantamisen varaa, sillä testin aikana bensaa pääsi pariin kertaan valahtamaan reilusti maahan, kun tankkia yritti täyttää ekan pistoolinapsun jälkeen muutaman ylimääräisen kerran.

Bensaa kaksilitrainen Mondeo polttaa melko reilusti. Varsinkin raskaassa taajama-ajossa lukemat nousevat korkeiksi. Huoltohinnat ovat luokkansa edullisimmasta päästä, samoin vakuutusmaksut. Myös varaosahinnat ovat kohtuulliset.

Mondeon alkaen-hinnat sujahtavat pahimpien kilpailijoiden välimaastoon. Virallisia Euro NCAP -törmäystuloksia ei ole vielä julkistettu, mutta eiköhän edellismallin neljän tähden tulos kohene.

Loppuarvostelu

Mondeo on todella iso auto. Kirkkaimpina valtteina ovat edeltäjien tapaan sisätilat ja ajettavuus. Suuret ulkomitat kostautuvat kömpelyytenä kaupunkiajossa. Kaksilitraisen bensiinimoottorin ominaisuudet eivät ole samaa tasoa muun auton kanssa.

Mukavuus on pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta kunnossa. Myyntitilastojen mukaan kansa osaa valita viisaasti: epäkäytännöllisintä sedania on myyty korimalleista vähiten.

+ Ajettavuus
+ Sisätilat
+ Ohjaustunto

– Moottorin ominaisuudet
– Ajonvakautus rauhallisilla ohjausliikkeillä
– Ulkokulmien hahmottaminen

Viisiovisen hinnat alkaen 28 120 e, Wagonin 28 870 e.

Testiauton lisävarusteet: Metalliväri 550 e, vakionopeudensäädin 540 e ja lämmitettävä tuulilasi 260 e.
Testiauton hinta: 33 170 euroa
Takuu: 2 v ilman kilometrirajoitusta. Korin puhkiruostumattomuus- takuu 12 v, maalitakuu 2 v.
Vakuutusmaksut: liikenne 643 e, auto 1 312 e ¹⁾
Maahantuoja: Oy Ford Ab, Helsinki
Valmistaja: Ford Werke GmbH
Valmistuspaikka: Genk, Belgia

¹⁾ = Tiedot Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 150 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, kun vakuutuksenottaja on 43-vuotias mies. Hinnat pyöristetty lähimpään euroon.

Vertaillen

Opel Vectra 2.2 Direct Enjoy

+ Kulutus
+ Alustan mukavuus
– Ohjaustunto
– Takatilat

Toyota Avensis 2.0 Sol Technical

+ Sisätilat
+ Moottorinominaisuudet
– Ohjaustunto
– Istuimen ergonomia

Volkswagen Passat 2.0 FSI Trendline

+ Ajettavuus
+ Moottorin alavääntö
– Hinta
– Lämpiäminen

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Lasse LääperiLehdessä 10/2007