GM pakotti Saabin lopettamaan itse toimintansa

Kolumni: Kahden vuoden uskomaton näytelmä

GM kävi kaksi vuotta sitten kovaa kädenvääntöä siitä, pistetäänkö Saab konkurssiin vai myydäänkö yhtiö eniten tarjoavalle. Päätös   Saabin tarinan jatkumisesta ei  syntynyt GM:n oman konkurssin jälkeen yksituumaisuuden vallitessa. GM tunsi suurta epäluuloisuuttta sekä venäläistä että kiinalaista pääomaa kohtaan.

• Tässä oltiin noin kaksi vuotta sitten:http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/gmn-jatkaa-saab-peliaan

Helmikuussa 2010 GM päätti kuitenkin myydä Saab Automobilen hollantilaiselle Swedish Automobile N.V. yhtiölle, jonka osakkeiet noteerataan Amsterdamin pörssissä. Yhtiö ilmoitti tavoitteekseen irrottautua aikaisemmasta omistajasta General Motorsista sekä  Saabin kehittämisen itsenäiseksi elinvoimaiseksi yhtiöksi, jonka keskeinen strateginen ajatus on ”vihreän” teknoliogian käyttäminen sekä autojen tuotannossa että autoissa.

Yhtiön taloudelliset voimavarat olivat alusta pitäen hyvin rajalliset. Taloudelliset vaikeudet kulminoituivatm kun syyskuussa 2011 Saab Automobile pyysi pääsyä velkasaneeraukseen. Se hyväksyttiin. Prosessin käynnistyttyä osoittautui, että yhtiön toiminnalle ei ole pysyviä taloudellsia edellytyksiä.

Saabin tavoite: GM:stä irrottautunut taloudellisesti vahva yhtiö

Taloudellisten resurssien kasvattamiseksi Saab ryhtyi etsimään uusia mahdollisuuksia omistusrakenteensa muuttamiseen. Se epäonnistui ennen muuta siksi, että Saabin autojen valmistamisessa käytetty teknologia oli sidottu monin eri tavoin General Motorsin päätöksiin lisenssioikeuksien käyttämisestä. GM:llä oli jatkuvasti veto-oikeus siihen, ketkä  yhtiössä tulisivat käyttämään päätösvaltaa.

Konkurssiin  nyt hakeutunut Saab Automobile sai Euroopan Investointipankin myöntämällä päätöksellä 400 miljoonan euron lainan. Ruotsin valtio takasi lainan, josta konkurssiin hakeuduttaessa oli käytetty 217 miljoonaa euroa. Tästä seuraa, että lainan maksaminen siirtyy Ruotsin valtion vastuulle. Samalla valtiosta tulee yksi Saabin suurimmista velkojista.

Saako kannattamattomasta koskaan kannattavaa?

Kun Saab siirtyi hollantilaisen Swedish Automobilen omistukseen, asiantuntijat esittivät oitis kysymyksen, johon ei saatu vastausta seuraavien kuukausienkaan   aikana:  Jos maailman suurimpiin valmistajiin kuuluva General Motors ei millään saa Saabia kannattavaksi, kuinka siihen voisi löytää ratkaisun joku muu?

Vastaväitteen esittäjät totesivat, että General Motors ei koskaan ollut ymmärtänyt Saabin tuotemerkin todellista sisältöä  eikä Saabin teknisten oivallusten arvoa. GM:n portfoliossa Saab luokiteltiin Opelin tapaan volyymimerkiksi.  Tavoitteet asetettiin sen mukaisesti. Koska myyntiluvut eivät nousseet, Saab ajautuu yhä syvemmälle tappiokierteeseen. Saabilla oli väärä omistaja, jonka liiketoiminnan perusidea perustuu   massatuotantoon ja  massamarkkinointiin. Ne ovat myrkkyä premium-ajattelulle, sellaisen automerkin tuotteita ostavien yksilöllisyyttä korostaville odotuksille  ja pienten valmistussarjojen edellyttämälle organisaation keveydelle.

Suurtuotannon edut ja pienuuden ekonomia

 Saabin ostanut Victor Muller ei pienen urheiluautoja valmistavan yrityksen johtajana ollut paras partneri Saabille. Omistajalta puuttui alusta pitäen rahaa. Juuri sitä autoteollisuudessa tarvitaan hyvin paljon. Jotta myyntimääriä voitaisiin nostaa, tarvitaan huomattavia  panoksia markkinointiin ja myyntiin. Mutta myyntiä ei voi kasvattaa, jos ei ole mitä myydä. Se taas edellyttää jatkuvaa tuotantoa, ja jatkuvaa voimakasta tuotekehitystyötä ja erittäin hyvin toimivia luotettavuuteen perustuvia sidosryhmäsuhteita.

Saab kuului autonvalmistajiin, joiden myyntimäärät olivat liian pieniä, jotta suurtuotannon tuomat mittakaavaedut voisivat toteutua. Eikä sillä ollut sellaisiarresursseja kuten Porschella, joka uniikin tuotemerkin  ja huipputeknologian avulla kykenee luomaan yhtiöstä ja sen tuotemerkeistä uskottavan ja haluttavan kuvan. Sekään ei toimi yksin, vaan Euroopan suurimman autojen valmistajan Volkswagenin portfoliossa..

Saabin vaikeuksia lisää autoteollisuuden premum-merkkien haasteellinen tilanne.  Merkittävimmät valmistajat ovat laajentaneet tuotevalikoimaansa keskikokoisiin ja pienempiin autoihin, josta aikaisemmin pysyttiin visustui kaukana. Se on pakko, koska volyymiä on saatava lisää.

Saab yritti jossakin määrin ryhtyä samantapaiseen ponnistukseen onnistumatta siinä.  GM taas omistajana ei ollut koskaan riittävän kiinnostunut Saabin tarjoamista mahdollisuuksista.  Saab ei ollut Opelin premium-muunnos,  ei myöskään Cadillacin eurooppalainen versio ja lisäksi merkiltä puuttui omistajiensa hyväksymä  aito premium-merkin liiketoiminnan strategia.

GM ei halunnut Saabin kääntyvän nousuun

Jotakin outoa on siinä, kuinka GM suhtautui Saabin omistajan yrityksiin laajentaa Saabin omistajakuntaa.  GM halusi kaikin keinoin pitää Saabin venäläisten ulottumattomissa.  Eikä sekään  käynyt, että Saabista tulisi kiinalaisten rahoittama saati omistama merkki. Päinvastoin vaikutelmaksi jäi, että GM pyrki kaikin keinoin torpedoimaan ratkaisuyritykset, jotka olisivat johtaneet merkin volyymin kääntämiseen kasvusuuntaukseen – tapahtuipa se sitten Venäjällä tai Kiinassa.

Taistelu mahdottomuutta vastaan

Tavallinen autoteollisuutta tunteva johtaja olisi aikapäiviä sitten lyönyt hanskat tiskiin. Hollantilainen juristi Victor Muller sen sijaan ryhtyi käymään taistelua mahdottomuutta vastaan. Vastoin odotuksia hän sai junailtua Saabille rahaa Euroopan Investointipankista. Odotusten vastaisesti venäläispankkiiri Antonovista ei oitis tullut estettä Saabin toiminnan jatkumiseen. Sitkeä Muller sai puuttuvan rahoituksen  kiinalaislähteistä ja kerrasta toiseen navigoitua Saabin ulos konkurssiväylältä.

Lopulta oltiin joko-tai tilanteessa.  GM joutui valitsemaan, onko se valmis hyväksymään kiinalaisten vaikutusvallan kasvun Saabissa tai asettaako se Saabin tarinan jatkumisen ehdot sellaisiksi, että Saab itse hakeutuu konkurssiin.  Jälkimmäinen vaihtoehto sopi GM:lle paremmin.

Saabin toimitusjohtaja joutui hakemaan itse yhtiönsä konkurssiin. Masentavin asia koko uran aikana, totesi Muller pettyneenä ja vihaisena . Hän tunsi pettymystä sekä Saabin henkilökunnan, verkoston  että autojen käyttäjien puolesta.

Swedish Automobile ei tule olemaan osallisena,  jos Saabin tarina jossakin muodossa jatkuu, Muller ilmoitti.  Henkilökohtaisesti seikkailu merkitsi konkurssissa hänelle  ainakin 11 miljoonaa euron menetystä.

GM seurasi sivusta, kuinka Saab-kissan yhdeksän elämää kuolevat yksi kerrallaan. Saab ei ollut tavallinen yhtiö, eivätkä sen viimeisten kahden vuoden tapahtumat muistuta mitään autoteollisuuden tavanomaista tapausta.