Halvaantuneen Jasmin-tytön ihmettelevä kysymys: ”Miksi se setä ajoi mun päälle?”

Helsingin Kannelmäessä asuva 8-vuotias Jasmin tykkäsi Spice Girls -tikkareista, joissa on sisällä purkka. Kun hän oli saanut kotoa rahat tikkareita varten, hän sanoi lähtevänsä tutulta kioskilta niitä ostamaan. Parinsadan metrin pituinen reitti oli hänelle hyvin tuttu. Vilkkaan Kantelettarentien yli hän pääsisi pitkin suojatietä, jota isä oli aina kehottanut häntä käyttämään.

Jasmin oli pukeutunut kirkkaan punaisiin toppahousuihin ja -takkiin. Hänellä oli punainen pipo ja jaloissaan mustat talvikengät ja käsissään vihreät sormikkaat. Kantelettarentien ylittävällä suojatiellä pikku Jasmin otti luultavasti elämänsä viimeiset askeleet.

Lähekkäiset suojatiet

Hyvin nukutun yön jälkeen 27-vuotias mies, autonkuljettaja, heräsi kotonaan Helsingin Konalassa noin kello 10.30. Kun hän lähti liikkeelle 81-mallisella Ford Fiestallaan, hänen tarkoituksensa oli ajaa Kannelmäen läpi ja noutaa Runonlaulajantieltä kuorma-auto joittenkin tietokoneitten siirtämistä varten.

Hän kääntyi Kehä Ykkösen suunnalta pohjoiseen päin johtavalle Kantelettarentielle, joka lävistää Kannelmäen keskustan. Maxi-tavaratalon kohdalla olevan liikennevaloristeyksen jälkeen katu kaartui oikealle ja kapeni kaksikaistaiseksi. Seuraavassa risteyksessä vasen kaista johti länteen Pelimannintielle ja oikeanpuoleinen kaista suoraan Kantelettarentietä pohjoiseen. Risteyksen etelä- ja pohjoisreunalla olevat suojatiet sijaitsivat noin 30 metrin päässä toisistaan.

Lauantain vuoden 1998 maaliskuun 7. päivän sää oli kirkas. Pakkasta oli pari astetta, ja kadun pinta oli kuiva. Aurinko paistoi lähes suoraan Fiestan takaa. Kun henkilöauto ylitti risteysalueen ja tuli sen pohjoisenpuoleiselle suojatielle, kello oli 11.28. Äkkiä Fiestan kuljettaja tunsi tömähdyksen ja havaitsi kauhukseen, että pieni ihminen lennähti näkyviin auton konepellille. Kuljettaja alkoi jarruttaa. Katuun piirtyivät noin 15 metrin pituiset suorat lukkojarrutuksen jäljet, jotka alkoivat muutaman metrin päässä suojatien ulkoreunasta. Auto suuntautui hieman kadun oikeaa laitaa kohti.

Pieni ihminen putosi konepelliltä 23,5 metrin päässä suojatiestä. Auto pysähtyi niin, että sen keulan vasen kulma jäi törmäyksen uhrista noin metrin päähän.

Poliisin viesti kotiin

Parinsadan metrin päässä Kantelettarentien ja Pelimannintien risteyksestä asuvan viisihenkisen perheen isä ja äiti, Ritva ja Jukka Koskiranta, olivat käyneet läheisessä Maxissa. Kun he olivat palaamassa kotiin päin, he näkivät mainitussa risteyksessä hälytysajoneuvoja, poliiseja ja joukoittain sivullisia. He ylittivät risteyksen pohjoisenpuoleista suojatietä pitkin ja pohtivat, kuinka vakava onnettomuus paikalla oli mahtanut tapahtua. Koska he tiesivät, että 8-vuotias Jasmin, ”Jassi”, oli lähtenyt ostamaan tikkareita aivan sen suojatien tuntumassa sijaitsevalta kioskilta, heillä oli hieman levoton tunne.

Kotiovella oli vastassa perheen 16-vuotias Satu-tytär, joka kertoi, että poliisi oli soittanut. Jassi oli jäänyt auton alle, ja hänet oli viety Töölöön. Pian myös 14-vuotias Janne sai tietää pikkusiskonsa järkyttävästä onnettomuudesta. Ritva-äiti lähti Töölön sairaalaan ja Jukka-isä onnettomuuden tapahtumapaikalle.

Vaikka poliisin tapahtumailmoituksessa sanotaan, että Jasmin tuli auton suunnalta katsottuna oikealta, moni seikka todistaa sen vastaväitteenpuolesta, että hän tuli vasemmalta, kotinsa suunnalta.

Ford Fiestan vauriot olivat keulan vasemmassa kulmassa: siinä oli painuma, samoin kuin konepellillä vasemmalla puolella. Etusäleikkö oli rikki, ja jäähdytysneste oli valunut ulos.

Jukka Koskiranta kertoi, että Töölön sairaalaan tuotaessa Jassilla oli yhä taskussaan ne rahat, jotka hänelle oli tikkarien ostamista varten annettu. Kioskin myyjän kertoman mukaan hänelle ulkonäöltä tuttu Jassi ei ollut silloin käynyt kioskilla.

Traaginen totuus

Jassi vietiin Töölön sairaalaan, koska hän oli saanut kallovamman. Hänelle tehtiin vanhempien luvalla erittäin vaativa, monta tuntia kestävä leikkaus. Senkin jälkeen lausunto oli traaginen: hyvin ylhäällä niskanikamissa oli tapahtunut murtuma, jonka takia tyttö oli halvaantunut kaulasta alaspäin. Myös hengityskeskus oli vaurioitunut, mistä syystä hän joutui hengityskoneeseen.

Onnettomuuden jälkeen näkyi vain pieni haava Jasminin otsassa. Sairaalassa kerrottiin, että jos murtuma olisi sattunut edes pari milliä alempana, Jassi saattaisi pystyä liikuttamaan käsiään. Nykytietämyksen mukaan hän on pysyvästi halvaantunut niin, että hän tarvitsee hengityskoneen koko elämänsä ajan.

Kymmenen päivän kuluttua Jasmin siirrettiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa hän oli vielä pääsiäisviikolla. Asioitten uusi tärkeysjärjestys pienen tyttärensä järkyttävää tapausta upeasti käsittelemään kykenevän Koskirannan perheen vanhempien ja kahden lapsen tapaaminen vavahduttaa ja saa sivullisen omat murheet kutistumaan pölyhiukkasiksi.

Ritva-äiti sanoo, että alussa toivo kantoi heitä pahimman yli.
– Vaikka toivoa ei pidä vieläkään heittää, koska se heijastuu Jassiin, on nyt edessä raaka realiteetti. Yritämme tajuta, mitä oikein on tapahtunut. Jos tämä oli tarkoitettu meille jonkinlaiseksi opetukseksi, yritämme ymmärtää sitä.

Jukka Koskiranta sanoo hiljaa, että pienempikin opetus olisi riittänyt.
– Vasta vähitellen alkaa tajuta asioita, joista monien tärkeysjärjestys on täydellisesti muuttunut. Nyt alkaa selvitä, millä asioilla elämässä lopultakin on merkitystä. Parasta on elää päivä kerrallaan.

Isä on ollut todella koetuksella kuunnellessaan kysymyksiä, joita Jassi alkoi esittää parin–kolmen viikon kuluttua onnettomuudesta:
– Missä, iskä, mun jalat on? Missä mun kädet on?
Isä nosti pikku potilaan nähtäväksi vuorollaan jalat ja kädet. Ja kuka ulkopuolinen voi kuvitella vanhempien tuskaa, kun rakas oma pieni tytär kysyy:
– Rakastatteko te vielä mua, vaikka mä olen tällainen?

Vanhemmat ovat vieneet Jassin luettavaksi iltapäivälehtiä, joissa on kirjoitettu hänen onnettomuudestaan.
– Miksi se setä ajoi mun päälle?
Tämä kysymys on ollut Jukka-isälle kova paikka, koska hän oli kehottanut Jassia käyttämään aina suojatietä. Nyt kun Jassi käytti suojatietä, joku ajoi hänen päälleen.
– Tästä syystä onnettomuus tuntui ikään kuin minunkin syyltäni, Jukka Koskiranta sanoo hiljaa.

”Mä haluaisin olla mato”

Kerran Jassi totesi isälleen:
– Iskä, mä haluaisin olla mato. – Minkä takia? ällistynyt isä kysyi. – Sen takia, että mä voisin edes ryömiä.
Jukka Koskiranta myöntää, että alussa hänellä oli erittäin katkeria ajatuksia autonkuljettajaa kohtaan. He eivät ole tavanneet autoilijaa. – Alussa ajatteli vaikka mitä, mutta ei enää. Ei katkeruus auta ketään, eikä se päälleajo tietenkään ollut tahallinen.

Pikku Jassi haluaisi jo hirveästi päästä sairaalasta. Vielä ei voida sanoa, milloin se on mahdollista. On puhuttu vielä jopa kuukausista ennen pääsyä kotiin. Jukka Koskiranta sanoo kuitenkin lujasti:
– Me haluamme Jassin kotiin hinnalla millä hyvänsä. Se vaatii ainakin muuttoa pois tästä kerrostaloasunnosta, koska Jassin tarvitseman, monta henkilöä vaativan hoitoyksikön olisi mahdotonta toimia täällä.

Asukkaitten vetoomukset

Jassin koulussa on puhuttu paljon tästä onnettomuudesta ja turvallisen liikenteen pelisäännöistä. Eräänä päivänä Koskirannoille tuotiin iso kirjekuori, joka oli täynnä Jassin koulukavereitten tekemiä tervehdyksiä.

Koskirannan perhe näyttää ihmeellisin voimin ottavan vastaan suunnattoman tehtävänsä – Jassin elämästä huolehtimisen.
– Kyllähän ihminen tottuu vaikka seisomaan tikun päässä, Ritva-äiti sanoo.
– Vaikka Jassin tilanne on lopullinen, elämässä kuitenkin kaikki pyörii eikä pysähdy. Me suremme nyt Jassin surua.

Tämä tapaus herätti erityisesti Kannelmäen seudulla paljon huomiota. Ihmiset halusivat välittömästi ryhtyä toimiin, joilla onnettomuuspaikan katuosuus saataisiin turvallisemmaksi. Jo ennen maaliskuun loppua luovutettiin Helsingin kaupungin liikennesuunnittelijoille ja päättäjille tarkoitettu yli 4 000 nimeä käsittävä adressi. Sillä vaadittiin onnettomuusristeykseen alempaa nopeusrajoitusta ja liikennevaloja tai muunlaista ratkaisua, joka estäisi liian kovat ajonopeudet. Jo silloin oli luvassa 40 km/h nopeusrajoitus ja tärinäraidat.

Palmusunnuntaita edeltävän viikon alussa Kannelmäkeen muutettiin entisen 50 km/h nopeusrajoituksen tilalle 40 km/h-aluenopeusrajoitukset.

Ford Fiestan kuljettaja on kertonut, että risteyksen ensimmäisellä suojatiellä hän joutui varomaan joitakin jalankulkijoita. Miksi hän ei säilyttänyt varovaisuuttaan vielä paria–kolmea sekuntia, jotta hän olisi havainnut myös punaisiin pukeutuneen Jasminin?

Koskirannan perhe ilman äitiä ja 8-vuotiasta Jasminia. Ritva-äiti halusi pysyä pois kuvasta. Jukka-isän seurana lukiolainen Satu ja 7-luokkalainen Janne. Rakas Jasmin, jonka luona sairaalassa vanhemmat viettävät joka päivä pitkiä aikoja, on mukana heidän kaikkien sydämissä.

6. Suojatiestä nimensä veroinen

Mitkään säännöt eivät tee suojatiestä nimensä veroista. Vain me ajoneuvojen kuljettajat voimme sen tehdä käyttäytymällä niin kuin laki sanoo ja on oikein terveen järjen perusteella.

Risteystä ja suojatietä koskevat säädökset ovat hyvin ehdottomia. Tieliikennelain 32 § sanoo asian näin: ”Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.”

Kannelmäen onnettomuudessa on yksiselitteisesti ollut kyse liikenteen turvallisuutta vaarantavasta kuljettajan käyttäytymisestä: jos suojatietä lähestyvä ei ehdi pysähtyä, hän ajaa liian kovaa tai ei havainnoi suojatien tapahtumia riittävän huolellisesti.

Ennen kuin nykyinen tieliikennelaki ja nykyiset suojatiesäännöt vuonna 1982 tulivat voimaan, jossiteltiin sillä, mitä tarkoittaa sanonta ”on suojatiellä tai astumassa sille.” Tätä ei voi käsittää kuin yhdellä tavalla: suojatietä lähestyvällä kuljettajalla on aina erityisen painava syy varomiseen.

Vaikka jalankulkijoitten kunto vaihtelee erittäin paljon, kaikille pitää antaa turvallinen mahdollisuus kadun tai tien ylittämiseen. Risteysalue suojateineen on aina erityistä aluetta, jossa kuljettajien pitää säädösten hengen lisäksi löytää itsestään huomaavainen lähimmäinen.

Tuulilasi 5/98

Tapani Iivari