Autoliikkeen on Saksassa kerrottava käytetyn tuontiauton alkuperä
Saksalainen ostaja valitti kaupasta, jossa hän oli ostanut autoliikkeestä käytetyn Renault Espace -mallisen auton vuonna 2002. Vuonna 1995 ensirekisteröity auto maksoi 7 700 euroa.
Ostaja sai myöhemmin selville, ettei autoa oltu tehty Saksan markkinoille, vaan se oli valmistettu myytäväksi Italiaan. Saksalainen käytettyjen autojen myyjä ei ollut kertonut auton alkuperästä ostajalle. Ostaja halusi purkaa kaupan, mutta myyjä ei siihen suostunut. Riita johti oikeuskäsittelyyn Hampurissa.
Ostaja väitti harmaatuodun auton olevan hinnaltaan tavanomaista autoa halvempi. Lisäksi ostaja katsoi, että autossa oli virhe. Käytetyn tuontiauton omistaja saattoi saada tiedon mahdollisista auton takaisinkutsukampanjoista myöhemmin kuin Saksaan uutena tuodun käytetyn auton omistaja. Ostajan mielestä merkkikorjaamot myös kieltäytyivät korjaamasta käytettyä tuontiautoa.
Arvonalennus psykologisten seikkojen perusteella
Riitatapausta ratkaistessaan oikeus kuuli asiantuntijaa, joka toimi DAT-organisaatiossa erityisalueena käytettyjen autojen arvonmääritys. Tämän mukaan kaupantekohetkellä (vuonna 2002) markkinahintoihin vaikutti psykologinen epäluottamus harmaatuotuja autoja kohtaan, ja se alensi niiden arvoa 10 %.
Puutteellinen tieto alkuperästä oikeutti kaupan purkamiseen
Oikeus päätyi ratkaisuun, jonka mukaan ostajalla oli oikeus purkaa kauppa. Ostaja oli pitänyt autoa sellaisena käytettynä autona, joka on tullut suoraan Saksan markkinoille uutena autona.
Mutta oikeus ei katsonut, että autossa olisi ollut joku sellainen vika, joka olisi saattanut myyjän takuuvastuuseen myymästään autosta. Ostajalla ei siten ollut virheeseen perustuvaa oikeutta vahingonkorvaukseen.
Oikeus päätteli, että korjaamoiden vieroksuva suhtautuminen autoon ei johtunut itse kauppasopimuksesta vaan tuontiautoihin yleisesti liittyvästä ominaisuudesta. Auto vastasi teknisesti Saksassa vallitsevia määräyksiä, eikä siinä sinänsä ollut mitään vikaa.
Oikeuden päätöksestä näkyy kiintoisia seikkoja:
Hampurissa ratkaistu riitatapaus on kiinnostava. Saksalainen oikeusistuin myönsi harmaatuotuihin käytettyihin autoihin liittyvän ominaisuuksia, joita muissa käytetyissä ei ole. Nämä ominaisuudet tekevät autosta omistajalleen "huonomman", vaikkei autoissa olisi teknisesti eroja. Siksi harmaatuotu käytetty auto oli kaupantekohetkellä (v. 2002) arvoltaan edullisempi kuin samanlainen käytetty, joka oli tullut virallisen maahantuojan tuomana uutena autona Saksan markkinoille. Oikeus viittasi asiantuntijan tapaan psykologisiin seikkoihin.
Psykologiset olosuhteet vaikuttavat käytettyjen hintoihin silloin, kun markkinoilla on riittävästi sellaisia ostajia, jotka olettavat tuontiautot muista eroaviksi. Vaikka käytetyt autot olisivat teknisesti aivan samanlaisia, harmaatuotujen hinta laskee, jos niiden uskotaan olevan huonompia. Markkinahintoihin voidaan jopa pyrkiä vaikuttamaan tekemällä tuontikäytetyistä hyljeksittäviä. Ilmiö voi toimia myös vastakkaiseen suuntaan. Usko laatuerosta voi myös nostaa hintaa. Taustalla oleva mekanismi on sama kuin osakemarkkinoilla. Faktat vaikuttavat eräissä tilanteissa paljon uskomuksia vähemmän.
Hampurissa oikeus päätteli, että harmaatuotuihin liittyi alempi hintatatso kuin samanlaisiin muihin käytettyihin. Saksassa harmaatuotujen käytettyjen markkinat ovat hyvin paljon pienemmät suhteessa Suomessa vallitseviin käytettyjen markkinoihin ja harmaatuonnin merkitykseen.
EY-tuomioistuin
EY-tuomioistuin korosti Siilinin tapauksessa, että käytettyä tuontiautoa on verotettava ottaen huomioon kaksi olennaista seikkaa. Toinen on autojen samanlaisuus. Se määriteltiin viimekädessä ostajien tietojen, käsitysten ja tarpeiden perusteella. Kyse ei siis ole pelkästään teknisistä seikoista. Ratkaisevaa on kuluttajan tekemä arvio. Se voi perustua myös vääriin käsityksiin - uskomuksiin.
Toinen EY-tuomioistuimen osoittama seikka koski autoveron määräämistä. Vaikka Suomessa autoja saa verottaa maan oman lainsäädännön perusteella, tuonnin kohteena olevaan autoon ei saa määrätä autoveroa enempää kuin on jäljellä samanlaisessa Suomessa jo olevassa käytetyssä autossa. Jos näin tehdään, lainsääädäntö muodostaa kilpailua rajoittavan olosuhdetekijän. Sellainen estää kilpailua ja vapaata kauppaa.
Suomessa Tulli ei toistaiseksi ole katsonut käytettyjen tuontiautojen muodostavan omaa erityisryhmää käytettyjen autojen markkinoilla. Tulli pyrkii määrittelemään tuontiautolle yhtä korkean veron kuin samanlaisessa "Suomi-autossa" on jäljellä markkinahinnassa.
Moni seikka viittaa siihen, että tosiasiassa käytetyt tuontiautot muodostavat jo aivan oman erillisluokan käytettyjen markkinoilla. Mistä sen voi päätellä? Eräät autoliikkeet eivät halua ottaa sellaisia osana kauppahinnan maksua vaihdossa. Toiset hinnoittelevat systemaattisesti harmaatuodut alemman hintaisiksi kuin samanlaiset uutena Suomeen tulleet käytetyt. Myös kuluttajien keskuudessa harmaatuotuihin kohdistuu usein epäluuloja. Osa korjaamoista on sanonut jopa hyljeksivänsä tuontiautoja. Kaikki tämä vähentää tuontikäytetyn haluttavuutta ja hintaa Suomessa.
Kun käytetyt tuontiautot maksavat Suomessa vähemmän kuin samanlaiset käytetyt mutta Suomeen uutena tulleet, harmaatuoduille vakiintuu oma alempi hintatasonsa. Niissä on myös autoveroa vähemmän kuin alkuperäisissä käytetyissä Suomi-verrokeissa.
Harmaatuotujen käytettyjen alempi markkinahintataso tulisi ottaa huomioon Tullin autoveropäätöksissä. Tätä seikkaa ei voinut havaita heti tuonnin vapauduttua, mutta nyt asia on toinen. Tämän vuoden aikana käytettyjä henkilöautoja tuodaan Suomeen noin 40 000 kappaletta. Tuontiautojen alempaa hintatasoa voi siksi mitata.
Autoveropäätöksiä saaneet saattavat ryhtyä valittamaan saamistaan verotuspäätöksistä, ellei Tulli muuta verotusta vallitsevia markkinaolosuhteita - siis kaksihintajärjestelmää - vastaavaksi. He saattavat myös vaatia Tullilta selvitystä siitä, minkä markkinahinnan mukaan verotuspäätös tehtiin. Silloin haetaan vastausta kysymykseen siitä, mikä on Tullin arvio markkinahintojen erosta harmaatuodun ja samanlaisen Suomeen uutena tulleen käytetyn auton välillä.
Kaksihintajärjestelmä tietysti lisää Tullin työmäärää.
Moitteetonta ja oikeudenmukaista verotusta?
Tullin ylin johto kertoi televisiossa marraskuun alussa, että sen tekemät autoveropäätökset ovat olleet 15. toukokuuta alkaen moittettomia. Samalla kehotettiin kansalaisia olemaan valittamatta päätöksistä!
EY-tuomioistuin korosti KHO:lle antamassaan ennakkopäätöksessä, että kansalaisella tulee olla oikeus saada tietää verotuksen perusteet ja myös mahdollisuus valittaa asiasta. Ennen uuden autoverolain voimantuloa Tulli itse korosti, että sen päätöksistähän voi aina valittaa. Myös eduskunnassa moni kansanedustaja korosti tämän seikan merkityksellisyyttä.
Jos harmaatuodun ja "Suomi-käytetyn" hintaero markkinoilla olisi vaikkapa 10 %, voitaisiinko tällainen "mittausvirhe" hyväksyä vain siksi, että se lisää entisestään Tullin työmäärä ja päänsärkyä sekä kohdistaa Tullin resurssit yhteiskunnan kannalta väärin?
Olisiko hallinto-oikeuksilla muuta, olennaisempaa tehtävää, kuin selvittää autoverotukseen liittyviä mittavirheitä ja käytetyn auton hinnanmäärityksen erityisongelmia Tullin jäljiltä?
Lillukanvarsien sijasta autoverotus tulisi uusia.
esim. Honda Civic
Tilaa uutissyöte Tuulilasin aihealueesta.
Kommentit
0 kommenttia