Henkilöauto päin vastaantulijaa leveäkaistatiellä

Leveäkaistaista moottoriliikennetietä on Suomessa vasta muutamilla paikkakunnilla. Tuorein, kymmenen kilometrin pituinen osuus otettiin käyttöön valtatie 7:llä Pernajan kunnan alueella syyskuun 24. päivänä vuonna 1998. Tämän tieosuuden ajokaista on 5,25 metriä leveä eli jopa puolitoista metriä tavallisen maantien kaistaa leveämpi. Päällystetty piennar on 1,25 metriä leveä eli huomattavasti kapeampi kuin perinteisellä moottoriliikennetiellä.

Moottoriliikennetiellä, jonka nopeusrajoitus on ympäri vuoden 100 km/h, vallitsee helposti vahvemman oikeus, joka ahdistaa kohteliaasti ajavia käyttämään piennarta enemmän kuin mitä liikennesäännöt edellyttävät.

Leveäkaistainen ajorata on suunniteltu lisäämään turvallisuutta, joustavuutta ja sujuvuutta. Kehotusta ajaa oikeassa reunassa noudatetaan huonosti. Monet ohittavat hyvin leveästi, vaikka henkilöauton kokoiset ajoneuvot voivat ohittaa toisensa kuljettajien hyvän yhteispelin turvin tien keskiviivaa ylittämättä.

Uusi väylä sai Loviisan kihlakunnassa työskentelevät poliisiviranomaiset hieman huolestuneiksi. Lauantaina, vuoden 1998 marraskuun 28. päivänä kello 18.19, heidän pahat aavistuksensa kävivät toteen, kun leveäkaistaisella tieosuudella tapahtui ensimmäinen kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus.

Iäkäs henkilöautoilija ja seurue pikkubussissa

Helsinkiläinen, 71-vuotias mies oli ajamassa Pernajan Sarvilahdessa valtatie 7:n, kansainvälisesti E18:n, leveäkaistaisella osuudella itään päin. Koskenkylässä noin kahdeksan kilometrin päässä hän oli sivuuttanut liittymän, jossa vanha tie ylittää uuden moottoriliikennetien.

Kuljettajalla, joka yhä ajoi paljon autoa, koska terveyttä riitti ja näkö oli hyvä, oli vieressään matkakumppanina 69-vuotias ulkomaalainen mies. Auto oli 91-mallinen, hyvillä nastarenkailla varustettu, etuvetoinen ja automaattivaihteinen Chrysler GTS.

Miehet olivat menossa kyläilemään Loviisaan. Molemmilla oli turvavyö kiinnitettynä. Turvatyynyjä ei autossa ollut.

Taannoinen räntäsade oli kastellut ajoradan, jonka keskiviiva näkyi hyvin, mutta reunaviivat olivat melkoisen loskan peitossa. Lämpötila oli nollan tuntumassa.

Kotkan-seudulta oli aikuisten ihmisten seurue lähtenyt pikkubussilla Helsinkiin Eric Claptonin konserttiin. Taksiautoksi rekisteröidyssä tummansinisessä, 95-mallisessa Ford Transitissa oli 40-vuotiaan anjalankoskelaisen kuljettajan lisäksi kymmenen 30–40 vuoden ikäistä ihmistä.

Kuljettajan viereisillä kahdella paikalla ei ollut ketään. Koko seurue oli asettunut matkustamoon pöytää ympäröiville penkeille ja istuimille. Kolmella oli selkä ja kahdella kasvot menosuuntaan. Loput matkasivat sivupenkeillä.

Vain kuljettajalla oli turvavyö kiinnitettynä. Näkymättömänä lisäturvana oli ohjauspyörän keskiöön sijoitettu turvatyyny.

Suistuminen ja yhteenajo

Chrysler GTS saapui leveäkaistaisen tieosuuden itäpään tuntumassa metsäkaistaleitten reunustamalle aukealle, jossa paljas, tumma tie kaartoi ajosuunnassa loivasti oikealle. Pimeyttä vaalensi maisemaa peittävä ohut lumikerros.

Sillä kohdalla, jossa pientareita reunusti metallinen kaide, Chrysler ei noudattanutkaan kaartavaa tielinjaa vaan ajautui yli keskiviivan. Oman kaistansa reunassa ajavan pikkubussin kuljettaja, joka äkkiä havaitsi, että vastaantulija oli hänen kaistallaan, ehti vain hiukan jarruttaa.

Autojen vasemmat kulmat osuivat toisiinsa pikkubussin käyttämän kaistan keskikohdalla. Kummankin auton vasen etuosa ruhjoutui hyvin samaan tapaan, pikkubussin keula hieman leveämmältä alueelta.

Chrysler pyörähti vastapäivään noin 15 metriä eteenpäin törmäyskohdasta ja suistui heti kaiteen loputtua tienluiskaan pyörilleen keula melkein kohtisuoraan tielle päin.

Ford Transit osui kaiteeseen noin 18 metrin päässä törmäyskohdasta. Siitä auto kimposi viistosti tien yli ja törmäsi toiseenkaiteeseen noin yhdeksän metrin päässä ensimmäisestä osumasta.

Pikkubussi lennähti pituussuuntaansa katolleen ja vierähti vasemman kylkensä kautta takaisin pyörilleen tienluiskaan noin 15 metrin päähän törmäyksen kaiteeseen tekemästä laajasta mutkasta. Auton keula osoitti sitä kohti.

Turvalaitteet pelastivat kaksi kolmesta

Koska Chryslerin keulan vasen puoli ruhjoutui pahasti, ei turvavyö auttanut kuljettajaa, vaan tämä kuoli heti. Chryslerin korin oikea puoli säilytti hyvin muotonsa, ja turvavyö suojasi tehokkaasti matkustajaa. Hänen saamansa vammat olivat niin lieviä, että hän pääsi melko pian matkustamaan kotimaahansa.

Pikkubussin vaurioita tarkastellessa tuntuu uskomattomalta, että auton ruhjoutuneessa kohdassa istunut kuljettaja selviytyi hengissä. Tässä tapauksessa auton rakenteellisen turvallisuuden lisäksi turvavyön ja turvatyynyn yhdistelmä osoitti henkeä pelastavan merkityksensä.

Kuljettajan vasemman jalan nilkka murtui, ja hän sai ruhjeita oikeaan jalkaansa sekä muualle vartaloonsa. Mies kuitenkin jopa käveli tapahtumapaikalla, ennen kuin hänet kuljetettiin sairaalaan.

Turvavyöttömillä onnea

Kukaan pikkubussin kymmenestä matkustajasta ei käyttänyt turvavyötä. Tosiasiassa autossa oli kaksi matkustajaa enemmän kuin rekisteriotteeseen merkittyjä matkustajapaikkoja.

Kuljettajan takana olevassa osastossa matkustajilla oli käytettävissään lantiovöitä. Ne olivat ns. ankkurimallia, joka voitiin jakaa usealle vierekkäiselle istujalle. Turvavyöllisiä istuinpaikkoja ei olisi kuitenkaan riittänyt jokaiselle.

Kukaan ei loukkaantunut hengenvaarallisesti. Varsinkin hänellä, joka oli istunut kuljettajan puoleisella sivupenkillä ja nousi ylös nähdäkseen, miksi kuljettaja jarrutti, oli todella onnea. Hän lensi auton vasemman sivuikkunan aukosta ulos ja tuli tajuihinsa tienluiskalla. Selässä tuntui kipua, mutta hänenkään vammansa eivät olleet erityisen pahoja.

Todennäköisesti vakavimmin loukkaantui kuljettajan takana selkä menosuuntaan istunut matkustaja, jonka yksi selkänikama murtui. Muutamille matkustajille tuli luunmurtumia, jollekulle aivotärähdys, ja kaikki saivat lihasruhjeita.

Loukkaantuneet kuljetettiin ambulansseilla hoitoon Töölön sairaalaan Helsinkiin, Porvoon aluesairaalaan ja Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan. Onnettomuuspaikalla oli ensiapua antamassa myös Medi-Heli.

6. Henkilöauton epävarmat ajolinjat

Chryslerin perässä ajanut henkilö kertoi, että auto oli koko leveäkaistatien matkalla kulkenut useita kertoja keskiviivan tuntumassa. Myös nopeus oli ollut epätasainen. Tämä todistaja arvioi Chryslerin nopeudeksi ennen törmäystä 90 km/h.

Epävarmoista ajolinjoista mainitsi myös toinen autoilija, joka oli joutunut väistämään vastaan tullutta Chrysleriä. Yleisesti käytetyiltä ajolinjoilta poikettaessa oli loskaa lentänyt tavallista enemmän.

Toisen silminnäkijän kertoman mukaan 80–90 km/h nopeudella kulkenut Chrysler oli ajautunut kaistaltaan suoraan vastaantulijan eteen.

Pikkubussin edellä ajanut henkilö arvioi Ford Transitin nopeudeksi noin 100 km/h. Tämä todistaja oli taustapeilistään havainnut, että pikkubussin oikeanpuoleinen ajovalo oli ollut pimeänä ja vain seisontavalo oli palanut. Kun ajoradasta oli lentänyt loskaa, pikkubussi oli jättäytynyt hänen taakseen kauemmaksi. Hän oli sitten havainnut, että auton valot olivat hävinneet näkyvistä.

7. Havainnointi ja vireys

Todistajien lausunnoista päätellen Chryslerin kuljettaja näytti kuuluvan niihin, jotka liikenteen rytmiä häiritsevästi ajavat kaksisuuntaisella ajoradalla keskiviivan tuntumassa. Koska Chrysler ennen törmäystä ajoi sisäkaarteen puolella, vastaantulijoitten valot tuskin häikäisivät iäkästä kuljettajaa. Sen sijaan Ford Transitin rikkoutunut oikeanpuoleinen ajovalo saattoi hieman hämmentää häntä, mutta tuskin niin paljon, että hän erehtyi ajolinjastaan.

Olisiko pikkubussin edellä kulkenut auto, jonka kuljettaja kertoi Ford Transitin jättäytyneen kauemmaksi taakse loskan takia, heittänyt niin paljon roiskeita lähellä ajoradan keskiviivaa kulkeneen Chryslerin tuulilasille, että se olisi hermostuttanut tai hetkellisesti sokaissut ikämieskuljettajaa? Yksikään todistaja ei kuitenkaan ole kertonut, että Chryslerin jarruvalot olisivat syttyneet merkkinä kuljettajan hätääntymisestä.

Epävarman, aivan kuin tien keskiviivasta tukea hakevan ajon saattavat lopulta selittää hyvin yleiset liikenteen riskitekijät. Ne koostuvat muun muassa pimeydestä, loskaisen kelin roiskeista, heijastumista märällä tuulilasilla ja iäkkään kuljettajan havaintojen mahdollisesta epätarkkuudesta.

Chryslerin ajautuminen suoraan ja heittelehtimättä loivan kaarteen tangentin suunnassa keskiviivan yli viittaa kuljettajan vireystilan herpaantumiseen, jopa nukahtamiseen. Mitään ajokykyyn haitallisesti vaikuttavaa seikkaa ei oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa ole todettu.

Tuulilasi 5/99

Tapani Iivari