Hirvikolari vältetään 30 kertaa useammin kuin siihen joudutaan

Hirvikolarit kohdistuvat voimakkaasti siihen kuljettajaryhmään, joka ajaa paljon ja jolle on myös kertynyt jo runsaasti aiempia kokemuksia hirvistä.

Tutkimusparportissa tutkijat arvioivat, että hirvikolareita vältetään nopean väistön tai hätäjarrutuksen ansiosta noin 30 kertaa enemmän kuin kolareita sattuu. Hirvikolarin syntyyn onkin usein myötävaikuttamassa jokin häiriötekijä, kuten näköeste, vastaantulija, huonot sääolot tai kuljettajan ajatusten suuntautuminen muuhun toimintaan, joka poikkeuksellisesti tai hetkellisesti vaikeuttaa hirven huomaamista. Valoisalla sattuneissa kolareissa hirvi on tavallisesti juossut tai loikannut tielle.

Hirvikolari johtaa henkilövahinkoihin useimmin keskellä yötä. Puolet kaikista ja peräti 67 % (35/52 kolaria) ihmishengen menetykseen johtaneista kolareista 1989-1997 sattui kolmen tunnin kuluessa auringonlaskusta.

Suuri nopeus pimeällä lisää seurausten vakavuutta

Kaikista kuolonkolareista 40 % ajettiin kesä-elokuussa kolmen tunnin kuluessa auringonlaskusta. Yöllä hirvikolarien vakavia seurauksia osaltaan lisää se, että silloin suuria ajonopeuksia esiintyy myös suhteellisesti eniten. Henkilöautolla ajetuista kuolonkolareista 75 %:ssa nopeus on ollut vähintään 100 km/h.

Vakavimmat vammat syntyvät henkilöautossa yleensä katon etureunan iskeytyessä vasten edessä istuvia, jolloin seurauksena on aivovammoja tai niskamurtumia. Neljäsosa kuolemaan johtaneista hirvikolareista 1989-1997 sattui moottoripyöräilijöille.

Raportin lopussa kootaan yhteen tutkimusprojektin keskeiset tulokset ja tuloskuvat. Yhteenvetona todetaan, että tutkimustieto tarjoaa yksittäiselle kuljettajalle tehokkaita keinoja alentaa omaa riskiään loukkaantua hirvikolarissa. Näiden keinojen käyttöönotto edellyttää kuitenkin huomattavaa ajotapojen muutosta. Siksi koko hirvikolarimäärää on vaikea alentaa kovin merkittävästi vain autoilijoihin vaikuttamalla.

Jorma Viitanen