Huoltoaukon kaiteesta valaisinpylvääseen

Iisalmessa asuva nainen oli vielä nyt 79-vuotiaana erittäin hyvässä kunnossa. Muuten ei veteraanien MM-yleisurheilukisoissa olisi pärjännyt. Hänen ajokorttinsa oli yhä voimassa, koska muun muassa talviajan treenit Kuopion hallissa vaativat ehdottomasti oman auton käyttöä.

Maanantai, kesäkuun 15. päivä vuonna 1998 oli sateinen. Lännen puolelta Kuopion kiertävällä moottoritiellä keli oli puoli kolmelta iltapäivällä märkä, mutta ei kuitenkaan satanut. Hyväkuntoisella ajoradalla ei ollut vesiliirron vaaraa, mutta liikenteen tiestä nostattamien roiskepilvien vuoksi näkyvyyden kanssa sai olla tarkkana. Lämpöä oli noin 18 astetta.

Vetreä urheiluveteraani oli yksin ajamassa Kuopiosta etelään maaliskuussa ostetulla autollaan, kaksiovisella Volkswagen Pololla. Vain hieman yli 1 000 kilometriä ajetulla autolla olisi ensimmäinen huolto keskiviikkona. Nainen oli menossa Leppävirralle viemään kukkia miehensä haudalle.

Turvallisuutta arvostavalla kuljettajalla oli turvavyö kiinnitettynä, kuten ehdottomasti aina. Autossa oli myös turvatyyny, joka oli merkittävästi vaikuttanut uuden auton ostopäätökseen.

Ennen Petosen liittymäsiltaa tie kaartoi etelään päin ajettaessa loivasti oikealle. Moottoritien paksut, puiset valaisinpylväät oli sijoitettu keskialueelle, jonka molemmin puolin oli metallikaiteet. Viitisenkymmentä metriä ennen liittymäsiltaa oli noin 13 metriä leveä huoltoaukko.

Kaarteesta suoraan

Suonenjoelta kotoisin oleva 37-vuotias mies ajoi henkilöautollaan moottoritietä pohjoiseen. Hän havaitsi 200–300 metrin päässä vastakkaisesta suunnasta lähestyvän tummahkon henkilöauton, joka oli ohituskaistalla. Kello oli 14.35.

”Kun kohtasimme, auto oli juuri nousemassa keskikaistan kaiteen päälle ja nousikin kaiteelle heti minut sivuutettuaan”, mies kertoi tutkijoille. ”Ehdin havaita sen lähtevän lentoon kaiteen päältä. Törmäämistä pylvääseen en ehtinyt havaita, mutta ymmärsin, että jotain ikävää sille autolle tapahtuu. Pysäytin oman autoni heti, kun saatoin turvallisesti niin tehdä, soitin AHK:seen ja menin jalkaisin paikalle.”

”Havaitsin, että auto oli törmännyt mielestäni katto edellä puiseen katuvalopylvääseen. Auton katon etuosa oli painunut sisään, ja pylväs oli katkennut ilmeisesti kahdesta kohtaa. Päättelin auton sisällä kuljettajan paikalla olleen naisen kuolleen vammoihinsa. Paikalle tuli kohta pelastusmiehistöä, joka ryhtyi työhönsä.”

Miehen mielestä Polon nopeus ennen kaiteelle nousemista oli 100–130 km/h. Mitään heittelemistä tai jarruttamista hän ei havainnut. Hän ei myöskään nähnyt Pololla ohitettavia eikä muitakaan sen lähellä samaan suuntaan ajavia. Tapahtumahetkellä ei satanut, mutta hieman aiemmin oli vettä tullut. Tiellä ei ollut lammikoita. Kun hän oli lähdössä tapahtumapaikalta, alkoi taas sataa kovasti.

Kaide kuin hyppyri

Tutkijoille ei ole selvinnyt, miksi Polo ilman ohitustarvetta oli vasemmalla kaistalla, josta se loivan kaarteen tangentin suuntaisesti suistui moottoritien keskialueelle. Juuri sillä kohdalla oli tielaitoksen rakentama huoltoaukko, jonka kaiteitten päät oli upotettu maahan.
Vaikka turvavyö oli kiinnitettynä ja lisäsuojaa antamaan tarkoitettu turvatyyny laukesi, ei kuljettajalla ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä. Hän menehtyi heti törmäyksessä vaikeaan kallon ja aivojen murskavammaan. Myös rintakehän vamma oli kuolettava. Vainajan veressä ei ollut alkoholia eikä merkkejä lääkeaineista.

Kännykkä

Koska Polon lattialta löytyi kännykkä, se johti luonnollisesti tutkimuksissa tietynlaisiin päätelmiin. Menehtyneen naisen sisarenpoika mainitsi, että ajaessaan autollaan täti tapasi pitää matkapuhelinta etumatkustajan istuimella.

Tutkinnassa yritettiin selvittää, oliko Polon kuljettaja juuri ennen törmäystä joko soittanut jonnekin tai ottanut vastaan puhelun. Tämän vuoksi Kuopion käräjäoikeudelta pyydettiin lupaa hankkia kuljettajan matkapuhelimen valvontatiedot onnettomuusiltapäivältä. Käräjäoikeus ei suostunut pyyntöön.

Törmäyksen jälkeen kännykän näyttöruudussa oli vain numero ”7”. Tämä voi tulla näyttöön esimerkiksi silloin, kun puhelimen tämä numeronäppäin osuu törmäyksessä jonnekin. Tämän päätelmän perusteella kännykkä on sinkoutunut etuistuimelta ja iskeytynyt matkustamon rakenteisiin.

Huoltoaukon sijainti

Kun tähystää Polon tulosuunnalta muutaman sadan metrin suoraa tieosuutta kohti onnettomuuspaikkaa Petosen liittymään päin, havaitsee selvästi seikan, johon ihmisen arkipäivää vaivaava ns. Murphyn laki saattaa tarttua.

Huoltoaukko on sillä kohdalla, jossa ajorata on alkanut kaartaa loivasti oikealle. Vasemmanpuoleiselta kaistalta suoraan ulos suistuva osuu juuri huoltoaukon kohdalle.

Huoltoaukkoja on pakko olla. Jos vaihtoehtona on suora tienkohta tai kaarre, tuntuisi kaiken varalta järkevimmältä sijoittaa aukko suoralle osuudelle, vaikka senkin kohdalla auto voi luisua huoltoaukkoon. Suistumiseen ajoradan poikki tarvitaan kuitenkin esimerkiksi oma ohjaus- tai jarrutusvirhe tai jonkun toisen aiheuttama tönäisy. Sen sijaan kaarteeseen sijoitettu aukko voi koitua vaikkapa rattiin nukahtavan ajajan kohtaloksi.

Jos loivan kaarteen kaide olisi ollut aukoton, törmäys olisi pompauttanut Polon kaiteesta loivasti takaisin ajoradalle ja mahdollisesti muutamien kymmenien metrien päässä ajoradan oikeanpuoleiseen kaiteeseen – myös pienessä kulmassa. Jossain vaiheessa auto olisi pyörähtänyt tiellä poikittain.

Hyvin todennäköisesti kuljettaja olisi selvinnyt tästä kieputuksesta ilman vakavia vammoja, vaikkei edes turvatyyny olisi lauennut. Niin käy esimerkiksi silloin, kun törmäys auton keulaan suuntautuu liian jyrkästi sivulta tai kun auton keulaan melko suoraan kohdistuva isku ei ole tarpeeksi voimakas.

Periksi antavat pylväät

Olisiko tämä liikennekuolema jäänyt tapahtumatta, jos valaisinpylväs olisi ollut nykyaikainen, törmäyksestä helposti katkeava?

Periksi antava pylväs ei olisi murskannut Polon ohjaamoa, vaikka se olisi vähentänytkin auton liike-energiaa. Auto olisi luisunut valaisinpylväästä 23 metrin päässä olevaa liittymäsillan pilaria kohti. Todennäköisesti auto olisi kääntynyt niin paljon poikittain, että se olisi pysähtynyt ennen betonipylvästä Polon pituutta lyhyemmällä etäisyydellä toisistaan olevien kaiteitten väliin. Tässä tapauksessa kuljettajan käyttämä turvavyö ja auton turvatyyny olisivat saattaneet toimia pelastavina turvavälineinä.

Uusia valaistuksia rakennettaessa tielaitos on käyttänyt lähes yksinomaan törmäyksessä turvallisia, periksi antavia pylväitä vuodesta 1992 alkaen. Vilkasliikenteisillä teillä olevat puiset ja metalliset valaisinpylväät on tarkoitus korjata törmäyksessä turvalliseksi vuoteen 2003 mennessä. Aikataulusta ollaan hieman edellä. Vanhimpia puupylväitä ei voida kuitenkaan korjata törmäysturvallisiksi, vaan ne pitää uusia kokonaan.

Tuulilasi 12/98

Tapani Iivari