TL-verkkotoimitus
Ennen kuin lähdet ajamaan autolla, joka ei ole sinulle tuttu, säädä istuin, pääntuki ja peilit itsellesi sopiviksi ja ajon kannalta turvallisiksi. Jos ajat tutulla autolla, tarkista käsityksesi näistä säädöistä. Tee kaikki säädöt auton seisoessa paikallaan.
Penkki kohdalleen
Istuin säädetään paikoilleen ensin. Kun istut kuljettajan paikalla, asentosi on oltava levollinen. Ristiselkä on lähellä istuinosan ja selkänojan liitoskohtaa. Kytkin pitää pystyä painamaan pohjaan niin, ettei jalalla tarvitse kurkottaa, kantapää ei irtoa lattiasta eikä takareisi paina liiaksi istuimen etuosaa.
Kun istut hartiat kiinni selkänojassa, ojenna kätesi suoraksi ohjauspyörän päälle. Tällöin ranteen – tai vähintään peukalon tyven – on kosketettava ratin yläreunaa. Kyynärpäät ovat ajon aikana melkoisesti koukistettuina. Moni on tästä ohjeesta sitä mieltä, että ratti on nyt liian lähellä. Kannattaa kuitenkin uskoa rallikuskeja, jotka tietävät, että käsivarsien vääntövoimaakin saatetaan tarvita.
Tarkista istuimen siirtämisen jälkeen, että se on lukkiutunut paikalleen. Monissa autoissa voidaan lisäksi säätää istuinosan korkeutta ja kulmaa sekä ristiselän tukea.
Mitä peilistä näkyy?
Peilit säädetään istuimen mukaan. Auton pituussuuntaisessa peilien säädössä on oleellista auton takaosan paikkeille muodostuvan ns. kuolleen kulman hävittäminen. Jos auton kylki näkyy peilistä, sen ja auton kyljen välinen kulma on liian pieni. Siirrä peilin ulkoreunaa eteenpäin.
Monet kuitenkin haluavat sivupeilien avulla varmistaa, että he näkevät auton takana tulevien aikeet. Tämä ei ole sivupeilien päätarkoitus. Jo hyvin loiva kaarre oikealle hävittää näkyvyyden taakse kuljettajanpuoleisen sivupeilin kautta. Sen kattamiseksi henkilöautossa on sisäpeili.
Jotkut peilit ovat kuperia, mikä saattaa vaikeuttaa etäisyyden arviointia. Kohteet ovat lähempänä kuin miltä peilistä näyttää. Kuljettajan peili voi myös olla pystyviivalla erotettuna kaksiosainen – leveämpi, auton puoleinen osa on kupera ja pienempi, ulompi osa kuollutta kulmaa poistavasti laajakulmainen.
Pääntuen tehtävä
Pääntuet ovat joissakin autoissa kiinteät, mutta yleensä niitäkin voi säätää. Säädöistä on auton ohjekirjassa yleensä melko selkeä ohje: pääntuki on säädettävä sellaiselle korkeudelle, että se tukee nimenomaan päätä.
Tuen keskiosan tulee olla korvien ja takaraivon tasalla. Jos tuki on liian matalalla, se ei takaa tulevassa törmäyksessä suojaa päätä retkahtamasta taaksepäin. Tällaisen retkahduksen seurauksena saattaa olla vakava, jopa elinikäinen piiskansivallusvamma (englanniksi whiplash).
Joissakin autoissa pääntuki siirtyy peräänajossa hieman eteenpäin ja pienentää pään heilahdusmatkaa taaksepäin. Tämä vähentää piiskansivallusvammojen riskiä.
Kommentit
0 kommenttia