Jenkit tuontimääräysten viidakossa

USA:n markkinat ovat monien mielestä vapaan kilpailun tyyssija. Käsitys on väärä. Ja se koskee myös autojen markkinointia, myyntiä ja tuontia. Eikä tältä havainnolta välttynyt Microsoftin perustaja Bill Gateskään, joka halusi tuoda Jenkkeihin Porsche 959-mallisarjan auton, merkin fani kun on.

Jenkkimarkkinoilla rajoitetaan tuontisäännöksin automallien tuontia muitta mutkitta heidän markkinoilleen. Alkujaan perusteluksi esitettiin yksiselitteisesti jenkkien oman autoteollisuuden suojaaminen kilpailulta. Jos japanilaiset korealaiset tai eurooppalaiset halusivat saada autojaan myyntiin, mikään ei estäisi heitä perustamasta omia autotehtaitaan Jenkkeihin. Autojen tuli tietysti vastata amerikkalaisia standardeja.

Mutta ajan myötä perustelut muuttuivat. Kilpailun tulee olla vapaata, joten nyt perusteluiksi esitetään ympäristöseikat ja liikenneturvallisuus. Siksi kaikkien USA:ssa myytävien uusien autojen on läpäistävä ympäristöviranomaisten asettamat määräykset. Ja tietysti autoille on asetettu suuri joukko amerikkalaisten omia liikenneturvallisuutta koskevia määräyksiä. Eroavuuksia eurooppalaisiin normeihin on huomattavasti.

Show or Display Exemption

Tiukkoja määräyksiä hieman on kuitenkin jouduttu hieman väljentämään. Syynä on muutamien merkittävien henkilöiden hinku saada heidän Euroopasta hankkimansa auto liikenteeseen tai edes keräilykappaleeksi omiin kokoelmiin. Ehkä merkittävimmin asiaan vaikutti Microsoftin perustaja Bill Gates, joka on innokas Porsche-fani.

Gatesiä kismitti suuresti, ettei hänen Euroopassa ostamaansa Porsche 959 -mallia saanutkaan tuoda Jenkkeihin joskus 1980-luvun lopulla. Samanlaisia kokemuksia muista urheilullisista autoista oli monella muullakin merkittävällä henkilöllä.

1990-luvun puolivälissä Gates ja joukko samanhenkisiä vaikutusvaltaisia henkilöitä ryhtyi vaikuttamaan asiaan. Eikä heidän ollut vaikeaa saada muutamia kansanedustajia kuuntelemaan tällaista kansalaisten vapauksia rajoittavaa outoa määräystä.

- Miksi kummassa erikoisen auton pitäisi läpikäydä uusimmat turvallisuustestit tai täyttää viimeisimmät ympäristömääräykset, jos kysymyksessä on hyvin vähäinen auton käyttö? Poikkeuksiahan tällaiset autot ovat. Niillä voisi olla merkitystä myös aikakautensa teknisinä  ”ihmeinä”.  Ja joillakin autoilla pelkästään kilpailtaisiin suljetulla radalla. Kansanedustajat ryhtyivät tekemään töitä, jotta kansalaisvapautta laajennettaisiin.

Niinpä tuontia koskeviin määräyksiin tuli poikkeus. Se sai nimen ”Show or Display -exemption” – näytä tai esittele -poikkeuslaki. Se koskee uudempia autoja, joilla on historiallisesta tai teknologista merkittävyyttä, auto liittyy tutkimustarkoituksiin tai sillä kilpaillaan.

Poikkeustapauksiksi katsottujen autojen ei tarvitse täyttää aivan kaikkia automallille USA:ssa asetettuja teknisiä määräyksiä. Mutta ei niillä muitta mutkitta jenkkikaduillakaan saa ajella. Auto on aina modifioitava vastaamaan liikenneturvallisuusviraston (NHTSA) asettamia määräyksiä, jos auto on nuorempi kuin 21 vuotta. Kalenterivuoden aikana autolla saa ajaa korkeintaan 2 500 mailia (4 000 km).

Show or Display-poikkeuksen tulkinnan helpottamiseksi viranomainen (NHTSA)  julkaisee ja päivittää luetteloita automalleista, joita Jenkkeihin voi tuoda. Monien harmiksi tältäkin listalta puuttuu autoja, jotka jenkkejä kiinnostavat, esimerkiksi VW Scirocco sekä Alfa 159. Lista on jatkuvasti repostelun kohteena.

Virkamiesten vastaus kritiikkiin

Virkamiesten antamista vastauksista paistaa, että amerikkalaisten viranomaisten ajattelutapa muistuttaa suomalaisten kokemuksia tullin ja valtiovarainministeriön autoverovalituksista. Protesteihin on nimittäin vastattu: ”Mikään ei estä amerikkalaista omistamasta tällaista ”kiellettyä” autoa ulkomailla. Ja siellä sellaisella saa ajaa aivan vapaasti”.

Kenen etuja suojellaan?

Tuontikiellossa olevien autojen listalla on tietysti etenkin urheiluautoja (kuten Bugatti, Porschen monet mallit tai alkuperäinen Mini Cooper). Mutta ehkä yllättävintä on se, että Euroopassa hyvin ympäristöystävälliseksi ja turvalliseksi autoksi testeissä havaittu Fiat 500 Abarth myös on "kielletty hedelmä". Tuskin se aivan sattumaa on.

Chrysler aikoo ryhtyä myymään Fiat 500 -mallisarjaa ja sen Abarth-versiota USA:ssa vuonna 2012.  Jenkkimarkkinoita varten auton  valmistus tapahtuu Meksikossa. Olisihan se perin harmillista, jos tällaisia autoja alkaisi virrata markkinoille jo ennen kuin Chrysler käynnistää automallin markkinoinnin ja myynnin myymälöissään.

USA:n tuontimääräykset:

• http://stnw.nhtsa.gov/cars/rules/import/HOW%20TO%20IMPORT%20SHOW%20DISPL...
• http://www.nhtsa.gov/cars/rules/import/
• http://www.nhtsa.gov/cars/rules/import/elig092210.pdf
• http://www.foreignborn.com/visas_imm/entering_us/7importingyourcar.htm#p...

Poikkeussääntö: : tutkimus, esittely, koulutus tai kilpailutarkoituksiin tuotu auto

• http://www.nhtsa.gov/cars/rules/import/TempInfo03022010.pdf

Show or Display -autot

• http://www.nhtsa.gov/cars/rules/import/sdlist040109.pdf

Fiat 500 Abarth

• http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/fiat-500-abarth-%E2%80%93-machina-fia...
• http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/fiat-500-kasvaa-myos-4-oviseksi

Autovero USA:ssa

USA:ssa autovero ei ole samanlainen kuin Suomessa.

Myyntivero (Sales tax) : Muutamia harvoja osavaltioita lukuun ottamatta auton ostaja maksaa uutta (tai käytettyä) autoa ostaessaan myyntiveron. Sen suuruus vaihtelee osavaltioittain ollen 1-10 % ostohinnasta. Arvonlisäveroa ei ole.

Rekisteröintivero (Registration tax/ fee): Autoa rekisteröidessään ostaja maksaa lisäksi rekisteröintiveron. Sen suuruus riippuu osavaltiosta, johon auto rekisteröidään, ja rekisteröinti tulee tehdä ostajan asuinpaikkakunnalle. Poikkeuksena on neljä osavaltiota, joissa rekisteröintiveroa ei ole. Veron suuruus vaihtelee  (tyypillisesti noin 5-10 % auton ostohinnasta), mutta verolla saattaa olla maksimimäärä (esimerkiksi Etelä-Carolinassa 300 dollaria).

Vero maksetaan kerralla, mutta useissa osavaltioissa se voidaan osittaa osamaksuerien yhteydessä maksettavaksi.

Veron määrä saattaa olla pienempi autoissa, joiden polttoaineenkulutus on vähäinen, jos meneillään on ympäristöystävällisten autojen myynnin edistämiseen tähtäävä kampanja.

Ylellisyysvero: Vuosien 1990-2002 välillä kalliiden uusien autojen ostajat joutuivat maksamaan  ylellisyysveron. Se määrättiin auton hinnan perusteella siltä osin, kuin hinta ylitti 30 000 dollaria.  Veroprosentti oli 10, ja se sisällytettiin yleensä auton ov-hintaan. Autoliike tilitti ylellisyysveron valtiolle. Ostaja maksoi erikseen rekisteröintiveron.