Kaarteessa vaarallinen kallistus

Tie 2855, Vanha Härkätie, lähestyy lounaasta Ahvenistonharjua, jolle se nousee Viisarinmäessä oikealle kaartaen. Laskeutuessaan alas tie kaartaa melko jyrkästi vasemmalle, ja kaarteen pohjukassa ajorata kallistuu vaarallisesti ulospäin.

Itään kääntyvän Vuorenharjuntien risteyksen jälkeen Vanha Härkätie kokee nimenmuutoksen ja jatkaa Vuorentaantienä kohti risteystä, johon päättyy Parolantie.

Parolantie on Hämeenlinnan moottoritien, kolmostien, lounaispuolella kulkeva pääkatu. Se ohittaa muutaman kadunkulman päästä pohjoispuolelta Rinkelinmäellä sijaitsevan jäähallin ja sivuaa Hämeenlinnan Osuusmeijerin naapurissa Pullerin kenttiä. Pyyhkäistyään Ahveniston moottoriradan pohjoispuolelta se päättyy T-risteyksessä Vuorentaantiehen, joka etelään päin vie Viisarinmäkeen.

Lätkäjunnujen bussimatka

Lauantaiaamuna lokakuun 17. päivänä vuonna 1998 oli jämsäläinen E-junioreitten, vuonna -87 syntyneitten poikien, lätkäjoukkue tulossa jämsänkoskelaisen liikennöitsijän bussilla Hämeenlinnan Rinkelinmäellä sijaitsevalle jäähallille kiekkoturnaukseen.

Kuljettaja oli 31-vuotias jämsänkoskelainen mies. Hän ajoi Jämsästä Hämeenlinnaan Padasjoen ja Lammin kautta.

Ilma oli kirkas. Aurinko oli noussut Helsingin horisontissa ? noin 100 kilometriä etelämpänä ? kello 8.04. Ajorata oli muuttunut yön jälkeen liukkaammaksi, koska lämpötila oli kohonnut nollan tuntumaan.

Keskimoottorisen Volvo B10M -mallin alustalle rakennettu 13,5 metriä pitkä, 2,55 metriä leveä ja 3,2 metriä korkea, 55-paikkainen Carrus Delta Star 502 -bussi oli otettu käyttöön vuonna -97. ABS-jarruin varustetussa bussissa oli kuljettajan lisäksi 36 matkustajaa, joista runsaat kymmenen oli muita kuin pelaajia, muun muassa joukkueen johtoa ja junnujen perheenjäseniä.

Bussissa oli molemmilla akseleilla samanlaiset, melko hyväkuntoiset yleisrenkaat, jotka oli tarkoitettu käytettäväksi ympäri vuoden. Bussin perässä oli ajoneuvokohtaista nopeusrajoitusta osoittava 100-lätkä, mikä merkitsi myös sitä, että bussissa oli turvavyö muun muassa niillä istumapaikoilla, joiden edessä ei ollut selkänojaa.

Ajo harhaan

Kukaan matkalaisista ei oikein tuntenut Hämeenlinnaa. Niinpä tultaessa kaupunkiin joukkueenjohtaja, 43-vuotias jämsäläinen perheenisä, jonka poika oli yksi pelaajista, soitti turnauksen järjestäjille ja kysyi ajo-ohjeita jäähallille. Hän siirtyi bussin keskipaikkeilta vaimonsa seurasta kuljettajan viereiselle etuistuimelle ajo-opastusta varten.

Ajo-ohjeet olivat jotenkin epätarkat, tai vieraassa kaupungissa kulkevilta menivät suunnat sekaisin. He ajoivat Parolantietä kauas ohi Rinkelinmäelle johtavien katujen risteysten, sivuuttivat tien pohjoispuolella sijaitsevat suuret marketit ja kääntyivät T-risteyksessä etelään Vuorentaantielle.

Viisarinmäessä bussi ohitti vasemmalle kääntyvän Vuorenharjuntien risteyksen ja nousi Ahvenistonharjun yli. Vasemmalla kulki kevyen liikenteen väylä, jonka erotti ajoradasta muutaman metrin levyinen viherkaista.

He olivat ajaneet harhaan. Kuljettaja käänsi bussin pientaloalueen tuntumassa Kirkkosillankadun risteyksessä ja lähti ajamaan takaisin Parolantien suuntaan. Taajama-alueen nopeusrajoitus oli 50 km/h.

Joukkueenjohtaja kysyi järjestäjiltä uusia ohjeita. Sovittiin, että bussilla ajettaisiin Hämeenlinnan Osuusmeijerille, jonne joku tulisi vastaan. Tämän meijerin selkeä viitta näkyy Parolantieltä itään johtavan Meijerikadun risteyksessä Pullerin urheilukenttien eteläkulmassa. He olivat jo kerran ajaneet tämän paikan ohi. Joukkueenjohtaja piti koko ajan puhelinyhteyden auki jäähallille. Hänen vaimonsa oli siirtynyt istumaan hänen taakseen ensimmäiselle varsinaiselle istuimelle.

Vaarallinen kaarre vasemmalle

Vajaan puolen kilometrin päässä kääntöpaikasta Vanha Härkätie saavutti korkeimman kohtansa, taittui myötäleeksi ja alkoi kaartaa melko jyrkästi vasemmalle. Paikkakuntalaiset tietävät tämän alamäen kaarteen vaarallisuuden. Sen sijaan jämsänkoskelaista kuljettajaa ei mikään liikennemerkki eikä muukaan merkki ollut varoittamassa siitä, että hieman kiristyvän kaarteen pohjukassa ajorata kallistui ulospäin.

Äkkiä kuljettaja havaitsi, että auton takapää jotenkin nykäisi ja etupää käyttäytyi levottomasti. Kun bussi alkoi puskea suoraan, hän yritti kääntää autoa kaarteen suuntaan vasemmalle, mutta se ei enää totellut ohjausta.

Bussi luisui pientareen pyöreäolkaisen betonireunuksen yli tien oikealle puolelle, kaatoi valaisinpylvään sekä kevyen liikenteen väylän ja suojatien yhteisen liikennemerkin. Auto suistui Vuorenharjuntien alkupään yli kevyen liikenteen väylälle aivan sivutien reunaa kiertävän kaiteen pään vierestä.

Noin 60 metrin päässä siitä kohdasta, missä oikea etupyörä oli osunut reunakivetykseen, bussi törmäsi paksuun koivuun. Tämä alhaalta asti moneksi paksuksi oksaksi haaroittunut puu kasvoi noin 11 metrin päässä ajoradan reunakiveyksestä ja parin?kolmen metrin päässä kevyen liikenteen väylän ulkoreunasta. Kello oli 9.07.

Törmäys keulan oikealle puolelle

Puu osui bussin keulaan juuri joukkueenjohtajan kohdalle. Koivu katkesi bussin katonrajan kohdalta. Kanto kaatui ja jäi linja-auton alle nostaen bussin etupään ilmaan. Auton pysähtyessä koivu lensi vielä kymmenisen metriä tyvipää edellä auton kulkusuuntaan. Latvus jäi nojaamaan linja-auton katon etureunaan.

Törmäys oli niin raju, että bussin keulan oikealle puolelle tuli noin 80 sentin syvyinen painauma, ja joukkueenjohtaja jäi pahasti puristuksiin. Hänen takanaan istunut vaimo sinkoutui rikkoutuneen tuulilasin aukosta ulos ja sai pahoja vammoja. Häneltä muun muassa murtui selkärangasta kolme nikamaa, lonkka, polvi, nilkka ja kylkiluita. Myös kasvoihin tuli ruhjeita. Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa menettänyt tajuntaansa.

Kuljettaja törmäsi ohjauspyörään, joka vääntyi soikeaksi. Tästä voidaan päätellä, ettei hän käyttänyt istuinpaikkansa lantiovyötä. Hän sai lievän kallovamman lisäksi vammoja jalkaansa, vatsaansa ja vasempaan käteensä. Heti törmäyksen tapahduttua hän soitti apua.

Joukkueenjohtaja, jonka irrottaminen paikaltaan kesti puolisen tuntia, oli saanut erittäin pahoja vammoja. Kanta-Hämeen keskussairaalassa tehdyt leikkauksetkaan eivät auttaneet, vaan hän menehtyi noin puolentoista tunnin kuluttua törmäyksestä.

Joukkueenjohtajan poika ei loukkaantunut törmäyksessä. Hänet vietiin keskussairaalaan, jossa hän sai kuulla, miten isän ja äidin oli käynyt. Bussin muista matkustajista kaksi sai merkittäviä vammoja. Yhden pojan poskeen tuli paha repeämä, ja eräälle aikuiselle aiheutui hammas- ja huulivaurioita. Monet muutkin saivat tikkejä vaativia haavoja, pieniä ruhjeita ja lihaskipuja. Lievimmin loukkaantuneet pääsivät aluksi aivan onnettomuuspaikan vieressä sijaitsevaan omakotitaloon.

Liian suuri tilannenopeus

Toistuvat ajokerrat henkilöautolla osoittivat loppiaisen jälkeisellä todellisella talvikelillä vakuuttavasti sen, ettei alamäen kaarretta vasemmalle voi turvallisesti ajaa sallitulla 50 km/h nopeudella. Autoilijoitten huomaamaton tarkkailu kertoi, että jokainen heistä jarrutti niillä paikkeilla, missä ajorata viettää ulospäin. Autot olivat selvästi kallellaan oikealle.

Onnettomuusbussin ajopiirturin kiekolta selvisi, että bussin nopeus oli enimmillään törmäyshetkellä 55 km/h. Tästä voidaan päätellä, että bussilla oli liikaa nopeutta liukkaassa, väärään suuntaan kaltevassa kaarteessa.

Vaikka onnettomuudesta johtuvat päätelmät ovat jälkiviisautta, on hyödyllistä pohtia, olisiko mitään ollut tehtävissä tuhoisan törmäyksen estämiseksi. Bussin kuljettajalla olisi ehkä ollut yksi mahdollisuus.

Havaittuaan, ettei auto tottele ohjausta vasemmalle, kuljettaja olisi saattanut pystyä parin sekunnin aikana ohjaamaan oikealle, Vuorenharjuntien suuntaan. Tämä katu lähtee bussin tulosuunnasta hyvin loivasti oikealle ja on risteyksestä alkaen melko suora. Väistö sinne olisi kenties onnistunut samalla, kun kuljettaja olisi ottanut kaiken irti lukkiutumattoman jarrujärjestelmän tehokkuudesta. Parhaassa tapauksessa bussi olisi pysähtynyt Vuorenharjuntielle osumatta mihinkään.

Vajavainen turvallisuusparannus

Viime lokakuun murheellisen tapahtuman jälkeen onnettomuuspaikalle on asennettu mutkan suunnasta kertova varoitusmerkki ja 30 km/h nopeussuositusmerkki. Lisäksi ulkokaarteeseen on sijoitettu heijastavia väkäsiä, jotka auttavat kuljettajaa hahmottamaan paremmin vaativan kaarteen muodon ja kulun.

Varoitusmerkkien asentamisesta oli jo sovittu kaupungin liikennesuunnitteluohjelmassa, mutta tarvittiin murheellinen liikenneonnettomuus, ennen kuin merkit otettiin käyttöön. Paikkakuntalaiset ovat jo pitkään pitäneet tätä kaarretta Hämeenlinnan vaarallisimpana.

Kuukauden shokkeina kerrotuissa onnettomuustapauksissa on melko usein tullut esille tien tai kadun luonteeseen liittyviä riskejä, jotka olisi voitu poistaa hyvin pienillä kustannuksilla.

Miksi valtion tai kuntien organisaatioissa aivan kuin odotetaan riittävän järkyttävää tapahtumaa, ennen kuin riskialttiit liikenneratkaisut korjataan kuntoon? Mitä Hämeenlinnan Viisarinmäessä vielä pitää tapahtua, ennen kuin onnettomuuspaikan ajoradan salakavala kallistus väärään suuntaan korjataan turvallisemmaksi?

Tuulilasi 2/99

Tapani Iivari