Kestotesti 30 000 km - Fiat Croma Comfort Wagon 2.2 Business

Saimme Croman Kestotestiin maaliskuun loppupuolella, ja auto lähti heti Kainuuseen hiihtolomakeikalle. Tällä reissulla tuli esiin ensimmäinen puutekin. Croman takaselkänojassa ei ole suksiluukkua, joten hikilautojen kuljettamiseksi on kaadettava toinen takaselkänojan puolisko.

Pitkällä matkalla todettiin vakionopeudensäädin muuten käteväksi, mutta poiskytkentänapin puuttuminen häiritsi. Nyt säädin pitää kytkeä pois kytkintä tai jarrua polkaisemalla, ellei halua hukata asetettua nopeutta kiertämällä säädin vivun päästä pois.

Pitkällä matkalla Croma tuntui kaikin puolin mukavalta. Jousitus on jämäkkä mutta joustaa kuitenkin hienosti. Liukkaalla auton käytös on loogista ja rauhallista. Kulun varmistaa ajonvakautusjärjestelmä, jonka kuitenkin tarvitsee puuttua menoon perin harvoin.

Testin loppukaudella ajonvakautus toi esiin hankalamman puolensa. Paksussa pehmeässä lumessa eteneminen ei tahtonut onnistua lainkaan, kun luistonesto tappoi koneesta tehot. Edes luistoneston kytkeminen pois ei täysin riittänyt.

Kun auto lopulta sai uraisella metsätiellä vauhtia, heiluminen urissa aktivoi ajonvakautuksen, joka alkoi vuorostaan jarrutella menoa. No, ehkä tämä oli turvallisuuden kannalta hyväkin, vaikkei se mäkien nousun kannalta ollutkaan kovin mukava ilmiö.

Fiatien helmasynti on kautta vuosikymmenien ollut ergonomia, tai lähinnä sen puuttuminen. Vähän samaa tuntua on myös Cromassa. Ohjauspylvään asento on liian pysty, joten ratin korkeussäätö on pakko pitää alimmassa asennossa. Pitkittäissäätö tuo sentään ratin kuskin ulottuville.

Kuljettajan istuimen korkeussäätö pelastaa istuma-asennon. Tuoli pitää hilata hyvin ylös. Tällä keinolla ohjausakselin linja tulee edes vähän lähemmäksi aataminomenaa. Tämä on ohjauspyörän oikea asento. Onneksi auto on tavallista korkeampi.

Käsijarrukahvan sijoitus on mielipuolinen. Ilmeisesti autoon on lisätty kyynärnojallinen keskikonsoli vasta sen jälkeen, kun käsijarrun paikka on lopullisesti päätetty. Kahvalle ei oikea käsi tahdo sopia mitenkään. Keskikonsolin kannen eli kyynärnojan avaaminen parantaa hieman tilannetta.

Myös ratin alla olevat pyyhin- ja vilkkuviikset ovat omituisessa asennossa. Pyyhinviiksi sentään löytyy, koska se on ainoana oikealla puolella. Vasemmalla sen sijaan on alempana myös vakionopeudensäätimen viiksi. Jokainen Cromalla ajanut yritti kytkeä vilkkua päälle tämän säätimen viiksestä, sillä käsi osuu siihen luontevammin kuin mutkille väännettyyn vilkkuviikseen.

Oivallinen ajettavuus

Croma perustuu samaan GM Epsilon -perusrakenteeseen kuin Opel Vectra, Saab 9-3 ja Cadillac BLS. Myös 2,2-litrainen moottori on tuota perua. Se on nykykoneeksi pienitehoinen, sillä useimmat kaksilitraiset ovat tehokkaampia. Opelin omassa tuotannossa tämä moottori on varustettu suorasuihkutuksella. Kokoisekseen Croman moottori tuntuu voimattomalta. Auto on raskas, mutta silti ison koneen luulisi kuljettavan sitä kevyemmin.

Raskassoutuisuus tuntuu myös kulutuksessa. Vain 5 kW eli 7 hv pienempitehoisen 1,8-litraisen EU-normikulutus on peräti 0,9 litraa alhaisempi. Kestotestiauto kulutti keskimäärin 8,8 l/100 km. Pienemmällä koneella kulutus olisi ollut ehkä kahdeksan litran pinnassa, silloin se olisi ollut hyvin kohtuullinen. Nyt kulutus oli mielestämme yläkantissa.

Muuten moottori on laadukkaan oloinen. Se käy värinöittä, käynnistyy kylmässäkin eikä kuluta öljyä. Laadukkaalta tuntuu vaihteistokin, joka on pehmeätoiminen ja helppokäyttöinen. Myös se on Opelilta, tai paremminkin Opeliin kehitetty. Valmistaja on saksalainen Ge­trag, joka kertoo olevansa maailman suurin riippumaton vaihteistojen valmistaja.

Ajettavuus on perinteiseen Fiat-tapaan oivallinen. Alustaa on viritetty herkemmäksi kaarreajoon asettamalla takapyöriin reilusti aurausta. Kikka on vanha ja hyväksi havaittu. Valitettavasti tämä on yhdessä leveiden matalaprofiilirenkaiden kanssa saanut myös renkaat kulumaan huippuvauhtia. Business-pakettiin kuuluvat 50-sarjan renkaat ovat erityisen arat väärille kulmille.

Croman pyöräkulmat tarkastettiin loppuhuollossa, ja takana oli 0,7 millimetriä liikaa aurausta. Ero oli niin pieni, ettei sillä sinänsä ollut oleellista vaikutusta kulumiseen. Kokonaisuudessaan sallittu 3 mm:n auraus on kuitenkin noille renkaille liikaa.

Talvirenkaat eivät sen sijaan ole tästä vielä moksiskaan, ja ne olivatkin kuluneet normaalisti, enemmän vetävistä etupyöristä. Talvirenkaiden käytös on sallivampaa, joten ne eivät ole yhtä arkoja väärille aurauskulmille. Valitettavasti myös suuntavakavuus on hieman huonompi, mutta ei Cromaa talvirenkaillakaan voi epävakaaksi moittia.

Jousitus on tanakka ja kantava:Croma sietää hyvin kuormaa. Iskunvaimennuskin on riittävä. Matalat kesärenkaat jysäyttelevät jonkin verran terävissä tiesaumoissa.

Ohjaustuntuma ei ole aivan yhtä hyvä kuin mihin vanhemmissa Fiateissa on totuttu, vaan Opelin tapaan etäisempi. Tehostus on hoidettu hydraulisesti, vaikka pumppu onkin sähkökäyttöinen.

Tila-auto vai farmari?

Croman sisätilat ovat reilut. Niin pitääkin, onhan lähtökohtana oleva Vectra todella iso auto. Koska Cromassa istutaan korkeammalla ja pystymmässä, tilojen pitäisi olla jopa reilusti väljemmät. Ainakin Croman matkustajatilat riittävät.

Onko Croma tilava viistoperä vai ahdas farmari, on makuasia. Tila-auto se ei ole, koska sisätiloja ei voi muunnella riittävästi. Ainakin se poikkeaa muista saman perusrakenteen jakavista automalleista. Se on kuitenkin selvää, että Croman tilankäyttö ei ole kovin taloudellista.

Korin jäykkyyden vaatima takakynnys on korkea. Sitä on kätketty varustamalla tavaratila välipohjalla, jonka alle jää 16 cm korkea 120-litrainen lokero. Takapenkin istuinosa ei käänny, joten kuljetusasennossa sen päälle kääntyvä selkänoja jää korkealle ja lisäksi vinoon. Tämä vesittää tavarankuljetuskykyä. Croma on silti korkeutensa ansiosta kohtuullisen tilava.

Takaistuimen taakse voidaan asentaa vakiovarusteinen suojaverkko. Valitettavasti idea on jäänyt kesken, sillä verkolle ei ole kiinnikkeitä etuistuinten takana. Siinähän se olisi erityisen tarpeellinen. Tavaratilan pohjalle kamat voidaan kiinnittää joustavalla verkolla ja neljään kiinnityslenkkiin.

Pikkutavaratilat ovat aika surkeat. Etuistuinten selkänojissa on lehtitaskut ja ovissa tavaralokerot. Keskikonsolissa on sen sijaan vain yksi avolokero, johon on sijoitettu mukitelineet sekä irrallinen tuhkakuppi. Testiautossa tuhkis asetettiin hansikaslokeron oikeassa etukulmassa olevaan muuten käyttökelvottomaan tilaan.

Viime kesänä kelit vaihtuivat ennätyskolean alkukesän jälkeen kunnon helteiksi, ja niitä riittikin pitkään. Business-pakettiin kuuluva automaattinen ilmastointi piti mukavasti huolta viihtyvyydestä. Automaatin toiminta oli kuitenkin joskus hieman kantikasta, ja kerran se jopa kummitteli.

Kesken kaiken ilmastointi ryhtyi aivan itsekseen jäähdyttämään kabiinia täysillä. Tässä yhteydessä toiminta kummitteli muutenkin, mutta seuraavan käynnistyksen jälkeen kaikki toimi taas normaalisti. Tietokonemaailman tavat siirtyvät näemmä autoihinkin, kohta kai pitää välillä porukan poistua autosta ja lukita ovet, jotta vehkeet saadaan buutattua!

Automaatti-ilmastointiin pätevät samat moitteet kuin muillakin merkeillä. Kostealla kelillä se ei osaa pitää ikkunoita kuivina, joten pitää turvautua käsisäätöön. Talvellakin käy pidemmällä matkalla niin, että kun sisälämpöanturi kuvittelee autossa olevan riittävän lämmintä, tuulilasin kautta tuleva ilma on valmiiksi niin kylmää, että se tulee naamalle suorastaan jäisenä. Kylmä lasipinta jäähdyttää tosi tehokkaasti.

Ilmastointiin liittyy myös keskikyynärnojan alla olevan lokeron jäähdytys. Sen sisäseinässä on läppä, joka päästää ilmaa tuuletuskanavasta. Lokero vain on valitettavan pieni.

Myönteinen vuosi

Kuivan kesän ja syksyn ansiosta eräs epäkohta jäi turhan vähälle huomiolle. Vasemmanpuoleisen lasinpesusuuttimen suihku ei kohdistunut oikeaan kohtaan. Yksi kolmesta reiästä oli usein tukossa, ja rassasimme suuttimen reikiä neulalla ja teräsjouhella. Kunnon apua ei tästä kuitenkaan ollut. Suutin on hankala irrottaa, joten sen omatoiminen perusteellisempi puhdistaminen ei houkuttanut.

Loppuhuollossa valitimme suuttimesta, ja se vaihdettiin takuuna uuteen. Tilanne parani hieman, mutta suuttimen sijoitus on silti väärä.

Vasemmalle tulevat pesusuihkut osuvat ylös nousevaan oikeanpuoleisen pyyhkimen varteen ja leviävät kuin Jokisen eväät. Käsittämätön suunnittelumunaus johtunee siitä, että suuttimia ei ole haluttu sijoittaa konepeltiin vaan ilmanottoritilän yhteyteen.

Croman vuodesta jäi kaik­kiaan hyvä ja myönteinen maku. Auto oli mukava ja toimi erinomaisesti. Ison auton hankintahinta on kokoon nähden kohtuullinen.

Käyttökustannuksissa rengaskulujen osuus nousi tavallista selvemmin esiin. Kulutus ehkä olisi saanut olla pienempi, mutta esimerkiksi 0,8 l pienempi kulutus olisi testimatkalla alentanut kokonaiskuluja vain 290 euroa.

Kokonaiskuluja arvioitaessa auton arvon aleneminen on suurin menoerä. Voisi kuvitella, että uudehkona käytettynä Fiatin haluttavuus on vähäisempää kuin monella muulla merkillä. Tämä laskee hintaa ja sitä kautta vaihtohyvitystä. Mitään todellisuuteen perustuvaa syytä huonompaan arvostukseen ei Cromassa testin perusteella näyttäisi olevan, mutta noita arvostusasioita ei yleensäkään voi aina ymmärtää ihmisjärjellä.

Fiatilla on sitä paitsi paljon uskollisia ystäviä, jotka ovat ajaneet vuosikausia tyytyväisinä ja vaihtotilanteissa pysyneet merkissä. Croman käyttäjät ovat ilmeisesti näitä, sillä helmikuussa ei nettipalvelujen mukaan ollut myynnissä yhtään käytettyä Cromaa Delta-Auton verkoston ulkopuolella.

Tämä ei ole sinänsä ihme. Jos auto on muidenkin kuin meidän mielestä yhtä mukava ja laatu on samalla tasolla kuin testiautossa, niin miksi merkkiä pitäisi vaihtaa?

Loppukunto

Fiat selviytyi Kestotestistä kunnialla, ilman ongelmia. Testin jälkeenkin on odotettavissa huolettomia kilometrejä, kun huollossa havaittu tiivistevika korjataan.

Moottori

Moottori on erinomaisessa kunnossa. Tehot ovat tallessa, vähän ylikin, eikä moottoriöljyä kulu. Auto käynnistyy hienosti myös huippupakkasella.

Voimansiirto

Voimansiirto on muuten teräkunnossa, mutta huollossa havaittiin, että vasemman vetoakselin laipan ja vetopyörästön välinen akselitiiviste eli stefa vuotaa. Asia hoituu korjaamolla takuuna, mutta testin aikana ei tätä enää ehditty hoitaa.

Alusta

Takaistuimen alla pohjassa olevista muovilipoista toinen on murtunut ja roikkuu enää yhdellä kiinnikkeellä. Vaurio on seuraus lumipenkan ylityksestä 32 asteen pakkasessa hieman testin päättymisen jälkeen. Auto kaipaisi kiireen vilkkaa ruosteenestokäsittelyä. Ruostetta ei vielä ole, mutta koska tehtaan jäljiltä kotelot ovat ilman suoja-ainetta, kunnon käsittely antaisi korille runsaasti lisää käyttöikää.

Jarrut ja jousitus

Jousitus toimii yhtä hienosti kuin uutena, ja iskunvaimentimissakin on teho tallella, samoin öljyt, koska vuotoja ei ole. Raskas auto vaatii jämerät jarrut, mutta mitoitus on ollut riittävä, sillä jarrupalat riittävät tällä menolla reilusti yli sadantuhannen kilometrin ajoon.

Lasit ja maalipinta

Lasit ovat ehjät, vaikka tuulilasissa toki on jokunen kiveniskemä. Maalipinnassa ei ole vaurioita, mutta takarekisterikilpi on jostakin saanut ruman naarmun, joka on rikkonut pintaa. Siistein tapa korjata asia on tilata uusi rekisterikilpi, joka maksaa 8,50 euroa.

Kori

Kori on tanakka ja jäykkä, se ei natise edes pakkasella. Ainoa miinus, joka ei sovi auton luokkaan, on ovien jäykkyys. Ovia täytyy paiskoa, jotta ne sulkeutuvat kunnolla.

Renkaat

Talvirenkailla ajettiin noin 10 500 km pääasiassa lumettomissa keleissä. Eturenkaat ovat noin 70-prosenttiset, takarenkaat 83-prosenttiset. Kesärenkaat sen sijaan ovat miltei lopussa. Takarenkaita ei kannata enää laittaa alle, kulutettavaa on vähimmillään 0,4 mm. Eturenkaat arvioimme 40-prosenttisiksi. Takapyörien reilu auraus puree rajusti matalaprofiilisiin kesärenkaisiin.

Sisustus

Vaalea nahkasisustus ei ole kovin käytännöllinen ratkaisu, jos autoon mennään muutenkin kuin pyhätamineissa. Testiautoonkin on istahdettu aika usein vähemmän puhtain vaattein, ja etuistuimet ovat tummuneet. Oikealla puhdistuksella tilanne toki paranee. Kuljettajan istuintyynyn nahka on jo venähtänyt ryppyiseksi.

Käyttäjät kertovat...

Fiatissa on sielua

Hämeenlinnalainen vakuutusyhtiön riskipäällikkö Heikki Anttila on ajanut uudella Cromalla tasan vuoden. Tuona aikana mittariin on kertynyt 13 200 kilometriä. Vuosi sitten Delta-Auton vaihtoautorivistöön jäi vuoden verran ajettu Kia Magentis. Volvo 940:n korvannut Kia ei kuitenkaan miellyttänyt, eikä sitä jäänyt ikävä.

– Kia oli jotenkin liian siloiteltu ja sellainen mauton ja hajuton. Fiatissa on enemmän sielua.

Anttilalla on ollut kymmenkunta Fiatia, joten hän on selvästi mieltynyt merkkiin. Hänellä on ollut myös edellinen Croma.

– Ajoin sillä pari vuotta ja pidin kovasti. Todella hyvä ajaa, ja toimikin hyvin. Kyllähän niitä merkkivaloja paloi aika usein, mutta ei se tielle jättänyt.

Croman valintaan oli useita syitä.

– Cromaan on helppo nousta vähän jäykemmilläkin jaloilla. Tilat ovat isokokoisillekin hyvät ja tavaratila mukava käyttää, koska tilan pohja on korkealla. Jousitus on mukava, vaikka hieman pintakova.

Mitään vikoja ei vuoden aikana ole esiintynyt.

– Tämä on laadultaan aivan eri luokkaa kuin aiemmat Fiatit. Ei niissäkään isoja vikoja ollut, mutta aina jotakin pientä, joka ei tosin menoa haitannut.

Huonojakin ominaisuuksia autosta löytyy.

– Käsijarrun sijoitus on kamala. Ja takaikkuna likaantuu turhan herkästi, kuten aina pystyperäisissä. Auto on myös jossain määrin herkkä sivutuulelle.

...Käyttäjät kertovat

Mainettaan parempi

Espoolainen Karl-Johan Lindqvist työskentelee sähköalan tukkuliikkeessä. Hän on ajanut viime kesänä hankkimallaan Cromalla runsaat 9 000 kilometriä. Croma on Lindqvistille jo neljäs Fiat peräjälkeen. Edellinen oli Stilo, sitä edelsivät Brava ja Punto.

– Olen ajanut Fiateilla, koska ne ovat toimineet hyvin ja tuntuneet mukavilta. Ei Cromassakaan ole ollut mitään vikaa. Pakkasella yksi muoviosa murtui, mutta sitä sattuu mille autolle tahansa. Lindqvist nimeää tärkeimmäksi valintaperusteeksi tilat. Cromassa on tilaa riittämiin ja muutenkin sopivasti ison auton tuntua.

– Lisäksi autoon on helppo nousta. Ohjauspyörä ei ole oikein hyvässä asennossa, mutta istuinta nostamalla tilanne vähän paranee.

Lindqvist on ollut tyytyväinen myös lämmityslaitteen ja automaatti-ilmastoinnin toimintaan.

– Ei ole vielä pahemmin kylmä tullut.

Käsijarrun kahvan sijoituksen myös Lindqvist myöntää omituiseksi.

– Onhan se aika hankalassa paikassa, mutta jotenkin siihen on käsi oppinut. Käytän käsijarrua aina, koska kokemukseni on, että niin se pysyy paremmin kunnossa.

Kulutusta Lindqvist ei ole kovin paljon seurannut, ajotietokoneesta hieman kuitenkin.

– Kesällä pitkällä reissulla ja viiden hengen kuormalla mittari näytti noin kahdeksan litran kulutuksia. Lyhyessä ajossa kuten työmatkalla menee selvästi enemmän. Olen myös huomannut, että jos pitää vauhtia, niin kulutus nousee aika jyrkästi.

Tapio Ketonen
Lehdessä 3/2007