Kestotesti 30 000 km - Fiat Punto 60

Punton peruskonsepti on lainattu sellaisenaan edellisestä mallista, eikä nimeenkään ole kajottu. Ja mitäpä hyvää vaihtamaan: ensimmäisen sukupolven Punto oli luokkansa myydyimpiä autoja Euroopassa.

Pikkuautot ovat perinteisesti Fiatin ominta aluetta, ja alan osaaminen näkyy erityisen hyvin Punton korin mitoituksessa. Punto on aika lyhyt mutta korkea. Akseliväli on reilu. Resepti toimii hyvin: Punto mahtuu ahtaaseenkin rakoon, mutta toisaalta sisällä on suhteellisen väljää.

Tilaa on niin paljon, että sitä on oikeastaan vaikea uskoa. Eteen mahtuu 190-senttinen korsto aivan kivuttomasti. Puntossa istutaan ryhdikkäästi ja ennen kaikkea riittävän korkealla. Jäykkäjalkaisenkin on helppo istahtaa Puntoon penkin korkeuden ansiosta.

Testiautossamme oli lisävarusteena ohjauspyörän ja kuljettajan istuimen korkeussäätö. Säädöt helpottavat sopivan ajoasennon löytymistä. Nykyään nämä varusteet ovat halvimmassakin Puntossa vakiokamaa.

Myös takapenkkiä voi kehua tilavaksi, vaikkei 190-senttinen sinne nyt aivan suoraselkäisenä mahdukaan. 180-senttinen istuu takana jo mukavasti. Takapenkki on etuistuinten tapaan korkea ja ryhdikäs.

Kolmiovisen Punton ovet ovat todella pitkät. Niistä on helppo kulkea matkustamoon – jopa takapenkille. Ahtaalla parkkipaikalla ovet käyvät hermoille: ovet ovat niin pitkät, ettei niitä tahdo oikein millään saada riittävästi raotettua ilman kolhimisvaaraa. Kestotestiauton ovien takapäissä on koko joukko pieniä iskujälkiä, jotka ovat syntyneet nimenomaan parkkipaikoilla. Paksu kumilista ovessa helpottaisi tilannetta.

Punton pelkääjän puoleisen oven lukitseminen on turhan hankalaa. Oven sisäpuolista lukitusnappulaa ei voi painaa alas oven ollessa auki. Niinpä kuljettajan on aina suljettava ovi sisäpuolelta.

Punton tavaratila on pikkuautoon riittävän suuri. Juomakoreja konttiin mahtuu viisi. Kun takaistuimen taittaa eteen, Punto muuttuu kertaheitolla pieneksi pakettiautoksi. Korkea ja kulmikas takapää imaisee sisäänsä vaikka kuinka paljon tavaraa. Keskikokoinen piironki mahtuu hyvin mukaan, samoin ruohonleikkuri ja läjä rullalle kierrettyjä patjoja.

Todellinen monikäyttöauto siis. Takaistuin ja -selkänoja taittuvat eteen yhdessä osassa, eli tavaratilan kokoa ei voi säädellä kovin joustavasti. Tästä Punto saa pienen miinuksen, mutta jostain on tingittävä, kuten jo aiemmin todettiin.

Karu yleisilme

Punton matkustamon yleisilme on karu. Räikeän sininen sisustuskangas tosin piristää muovista harmautta kummasti.

Mittaristo on äärimmäisen pelkistetty. Nopeuden ja ajomatkan lisäksi kuljettaja tietää kellonajan ja polttoainemäärän, mutta moottorin käyntilämpötila jää arvoitukseksi. Mittaristossa on tietysti varoitusvalo ylikuumenemisen varalta. Kovalla pakkasella olisi kuitenkin mukava tietää, käykö kone mahdollisesti kylmänä.

Punton hallintalaitteet toimivat pääasiassa mainiosti. Kytkimet ovat luontevilla paikoilla, eikä niiden toiminnassa ole mitään turhia erikoisuuksia, jotka selviäisivät ainoastaan käyttöohjekirjaa lukemalla.

Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Puntossa poikkeus on vilkkuviiksi. Se alkoi temppuilla jo testin alkuvaiheessa: vilkku ei pysynyt päällä itsekseen. Jonkin aikaa jaksoimme paimentaa viikseä joka risteyksessä, mutta lopulta maaliskuussa oli pakko poiketa Delta-Auton pikahuoltoon sinänsä naurettavan pikkuasian takia.

Viiksiongelma oli tuttu Helsingin Konalan pisteen asentajalle. Hän kertoi korjanneensa saman vian monesta Puntosta. Reipas nuori mies kaivoi viiksen juuressa olevan kumitiivisteen esiin, otti sen irti ja leikkasi pienemmäksi. Ja johan alkoi vilkku toimia! Kanituksen syyksi asentaja kertoi vääränlaisen kumiseoksen, joka muuttuu pakkasella liian jäykäksi ja estää näin viiksikytkimen lukittumisen ääriasentoon.

Näyttää siltä, että kumi on liian kovaa jopa Suomen kesään, sillä viiksi alkoi kanittaa jälleen elokuussa. Nyt Punton oma kumi heitettiin roskakoriin, ja sen tilalle laitettiin Fiat Bravan vastaava osa, tosin oikeaan kokoon leikattuna. Tämä konsti tuntui tepsivän, sillä sittemmin vilkku on toiminut moitteettomasti.

Punton lämmityslaite ei ole kovin tehokas. Jo pikkupakkasella lämmönsäätö on pakko kiertää äärilaitaan. Puhaltimessa on hienosti neljä nopeutta, mutta ne on porrastettu omituisen alkeellisesti. Ykkösnopeuden voisi nimetä uudelleen nollaksi, niin tehoton se on: lämpöä ei tule eikä ilma kierrä. Loikka kakkospykälälle on turhan iso: meteli kohoaa jo miltei häiritseväksi, mutta johan alkaa ilma kiertää. Kolmosta ja nelosta tarvitaan vain hirveällä helteellä tai kylmäkäynnistyksen jälkeisessä huurteenpoistossa.

Lämmönjako toimii karkeasti. Kun virtaus on ohjattu puoliksi tuulilasille ja puoliksi jaloille, tuntuu kuin lähes kaikki lämpö menisi lasille. Jalat uhkaavat paleltua. Ilman sisäkiertomahdollisuudesta Punto saa plussan. Raskaan kaluston dieselkatkuja ei ole hauska haistella. Plussaa tulee myös tehokkaista istuinlämmittimistä sekä avattavista takasivuikkunoista.

Tilojen ohella Punto loistaa ajettavuudellaan. Kokeneetkin testikuljettajat intoutuivat riemunkiljahduksiin ja ylistäviin kommentteihin ajettuaan Puntolla pahalla pöperökelillä. Puntossa on ainesta kunnon talviautoksi, vaikka lämmityslaite ei välttämättä olekaan ihan paras mahdollinen.

Hyvä ajettava

Punto on todella tunnokas ajettava. Ohjaus välittää kuljettajalle tarkan tiedon tienpinnan kitkasta. Kun alla on kunnon nastarenkaat, Puntolla voi soitella menemään lumista pikkutietä aika haipakkaa. Auto on koko ajan kuljettajan hanskassa. Jos vauhtia on liikaa, Punto alkaa puskea lievästi. Pieni kaasun nosto korjaa tilanteen, ja matka jatkuu eleettömästi. Punto ei reagoi kovin terävästi vedon vaihteluun. Tämäkin piirre tuo ajoon turvallisuuden tunnetta.

Testi-Puntoamme (TL 1/2000) vaivasivat liukkaalla yllättäen lukkiutuvat takajarrut. Kestotestiauton jarrut toimivat moitteetta.

Punto viihtyy myös valtaväylillä. Suuntavakavuus on erinomainen, mutta kova sivutuuli tuntuu ratissa ja takapuolessa pienenä levottomuutena.

Moni hankkii pikkuauton nimenomaan taajama-ajoon. Punto on nurkkapyörityksessä aika haka mm. siksi, että ohjaamosta näkee hyvin ulos ja korin mitat on helppo arvioida.

Tehostamaton ohjaus heikentää kuitenkin merkittävästi Punton käsiteltävyyttä. Hitaassa vauhdissa ohjaus on niin raskas ja hidas, että parkkipaikoilla ja risteyksissä ohjauspyörään on tartuttava kunnon lapio-otteella.

Punton jousitus toimii asiallisesti. Joustossa on tiettyä kimmoisuutta, mutta tässä kohdin on taas pakko puhua siitä kuuluisasta tinkimisestä: halpa pikkuauto ei voi olla mikään taikamatto.

Matkustamon melutaso vaikuttaa olennaisesti matkustusmukavuuteen. Puntossa on selvä meluongelma, mutta tilanne on hiukan kaksipiippuinen. Moottori käy siististi eikä sen ääni kantaudu sisätiloihin kuin raaoissa kiihdytyksissä. Pyörien ja ajoviiman äänet pysyvät aisoissa, kun nopeus on alle 80 km/h. Maantievauhdissa melua on kiusallisen paljon. Kesäkiekoilla melua voi pitää vielä siedettävänä, mutta kun alla on nastoitetut talvirenkaat (Nokian Hakkapeliitta 1), radiota ei tee juuri mieli kuunnella, koska taustakohina on niin kova.

1,2 litraa ja 60 hevosvoimaa ei kuulosta kovin vakuuttavalta, mutta tosiasiassa Punton moottori on todella onnistunut pakkaus. Koneen veto-ominaisuudet ovat oivalliset. Pieni nelikko kiskoo Puntoa niin halukkaasti jo pienillä kierroksilla, että moni ensikertalainen luuli moottoria ainakin 1,4-litraiseksi. Dynamometrillä tehty tehomittaus osoitti, että moottorissa on tehoa reilusti enemmän kuin valmistaja ilmoittaa.

Joku voisi väittää Punton perusmoottoria vanhanaikaiseksi sillä perusteella, että siinä on vain kaksi venttiiliä/sylinteri. Tällaiset puheet voi unohtaa. Venttiilien määrä ei ole mikään itseisarvo.

Kahdeksanventtiiliset neloskoneet ovat sitä paitsi usein sitkeämpiä kuin 16-venttiiliset sisarensa. Punton kone on tästä hyvä esimerkki. Paras vääntö irtoaa jo 2 500 r/min kohdalla.

Kohtuulliset käyttökulut

Kulutuksenkaan perusteella Punton moottoria ei voi haukkua vanhanaikaiseksi. Kestotesti meni 6,5 litran keskikulutuksella. 16-venttiilisen ja muuttuvalla venttiilin ajoituksella varustetun Toyota Yarisin kestotestikulutus oli vaivaiset 0,1 litraa pienempi (TL 7/2000).

Myös muut käyttökulut jäivät kohtuullisiksi. Punton huolto-ohjelmassa ei ole ensihuoltoa ja huoltoväli on 20 000 km. Niinpä testitaipaleelle osui vain yksi huolto. Se oli edullinen: 795 mk. Vilkkuviiksen tiivistekumien leikkely ja vaihto menivät takuuseen.

Perinteisen käsityksen mukaan Fiatien jälleenmyyntiarvo laskee aika rapsakkaan tahtiin. Markkinahinta-analyysimme perusteella näyttäisi siltä, että Punton arvo säilyy kohtalaisen hyvin. Ensimmäisen vuoden arvonalennus jää 12 500 markkaan.

Entäs sitten laatu? Tämä kysymys on Fiatin kohdalla aina pakko esittää. Kestotesti todistaa, että Punto on hyvinkin vaivaton ja viaton auto. Kolmen vuoden takuu lupaa lisää huolettomia kilometrejä.

Lauri Larmela
Lehdessä 12/2000