ETUSIVU :  AUTOT :  UUDET AUTOT

Ford juhlisti Lontoo–Meksiko-rallin voittoa Escortin urheilullisemmalla tuotantomallilla. Me tyypitimme yhden vanhoista veteraaneista: hyvin pörisee!

Vuonna 1970 ajetun Lontoo–Meksiko-rallin synnystä voi kiittää englantilaista Wylton Dicksonia, joka sai idean pari vuotta aiemmin ajetusta, Lontoosta Sydneyhin kulkeneesta kisasta. Dickson onnistui houkuttelemaan kuuluisan brittirallikuskin Paddy Hopkirkin mukaan projektiin, ja yhdessä herrat puhuivat The Daily Mirror -sanomalehden kisan taloudelliseksi tukijaksi.

Ralli starttasi Lontoon Wembleyn stadionilta huhtikuun 19. päivänä ja päättyi Meksiko Cityyn 27. toukokuuta. Euroopan ja Etelä-Amerikan läpi kulkeneen reitin kokonaispituus oli huimat 25 750 km! Mukana oli jopa 500-kilometrisiä erikoiskokeita.

Kilpailuun starttasi yli sata autoa. Säännöt sallivat varsin vapaaviritteisen kaluston, mutta koska kyseessä oli kestävyyskilpailu, valmistajat turvautuivat pääasiassa tuotantomalleista jalostettuihin autoihin. Silti kilpailukalusto oli ilahduttavan erilaista: ralliautojen seasta erotti esimerkiksi kupla-Volkkareita ja Rolls-Royceja. Muun muassa Fordilta, British Leylandilta, Moskvitshilta ja Citroënilta oli mukana tehdasvalmisteisia kilpa-autoja.

Fordin tehdastiimi oli liikkeellä Mk1-mallisella Escortilla, joka oli ryyditetty läpivirtaavalla Kentin työntötankomoottorilla. Koneen iskutilavuus oli 1 850 cm3, ja siitä irrotettiin tehoa 140 hevosvoimaa.

Lähtöluettelo oli kaiken kaikkiaan eksoottinen: vai miltä kuulostavat sellaiset autot kuin Triumph 2.5 PI Mark 2, Austin Maxi, Citroën DS 21, BMW 2002ti, Datsun 1600SSS, Ford Lotus Cortina, Mercedes-Benz 280 SE, Peugeot 404 ja Porsche 911? Myös kuskit edustivat parasta tasoa: Rauno Aaltonen, Paddy Hopkirk, Timo Mäkinen ja tietenkin kilpailun Escortilla voittanut Hannu Mikkola.

Voiton jälkeen Fordin markkinointiosasto ei aikaillut, vaan päätti ottaa samana vuonna tuotantoon erikoismallin, joka lainasi tyyppinimensä kuuluisalta kilpailulta. Escort oli osoittautunut ralleissa täysosumaksi, koska auto oli keveyteensä nähden erittäin tukevaa tekoa. Siksi myös sporttisen tuotantoversion tekeminen sujui helposti: ajo-ominaisuudet eivät kärsineet, kun kori ei vaatinut suuremmasta moottoritehosta huolimatta vahvistuksia.

Mexicon resepti oli yksinkertainen. Tuotantolinjalta otettiin kori, johon istutettiin 1,6-litrainen työntötankomoottori ja sen jatkeeksi sopivasti välitetty nelivaihteinen laatikko. Pyöräntuenta ja matalammat jouset olivat niin ikään tuotanto-osia. Kone varustettiin kaksikurkkuisella pystykaasuttimella, joka antoi sopivasti lisätehoa kohtuullisella kulutuksella.

Värisävyt olivat herkullisia – autot olivat yleensä valkoisia, sinisiä tai keltaisia. Myös ajan hengen mukaiset ralliraidat kuuluivat kuvaan. Vielä kun kojelautaan lisättiin pari mittaria ja ratti vaihdettiin urheilullisempaan kolmipuolaiseen, Escort RS Mexico oli valmis. Mallia valmistettiin AVO:n tehtaalla (Advanced Vehicle Operations) Essexissä vuosina 1970–75.

Rankka entisöinti

Espoolaisen Eetu Yliruusin pihassa seisoo – muiden ovaalimerkkisten autojen seassa – sähkönsininen Mexico, josta kuka tahansa voisi olla ylpeä. Eetu pelasti Mexicon vuonna 1994 nuorelta omistajalta, joka oli laittanut auton ”paranteluun” oman panoksensa. Escort oli kehnossa kunnossa, ja miltei ainoaksi ajokerraksi jäi esikoisen nouto laitokselta, kun Eetun varsinainen käyttöauto oikutteli kriittisellä hetkellä. Mexico museokatsastettiin lopulta 2006, joten entisöintiä tehtiin pitkään ja huolella.

Hankintahetkellä tämänikäinen Escort ei ollut erityisen erikoinen. Runsaan kymmenen vuoden aikana autosta on kuitenkin tullut entistä harvinaisempi, kun entisöintikelpoiset yksilöt ovat pikkuhiljaa kadonneet. Mikään täydellinen yksilö ei ollut kyseessä: tämänkin auton moottori oli vaihdettu isompaan kaksilitraiseen ja vaihteisto ja muut tärkeät elementit olivat vääränlaiset. Alkuperäisten kaltaisten osien etsimiseen vierähtikin melkoinen tovi.

Liikkeelle lähdettiin peltitöistä. Lattiapellit uusittiin ja keulan maskipelti sekä etulokasuojat vaihdettiin. Kokoonpano oli sitten tärkeiden pisteosien etsimistä. Haljenneen kojelaudan päällisen tilalle saatiin tilattua Englannista uusi vastaavanlainen. Penkkien keinonahkasivut olivat niin ikään haljenneet, joten ne verhoiltiin uudelleen alkuperäisen mallin mukaan.

Ovipaneeleihin oli tehty ylimääräisiä reikiä kaiuttimille, joten nekin täytyi hankkia, kuten myös hattuhyllyn pinnoite. Lattiamatto tilattiin Englannista, ja myös tuuli- ja takalasit sekä ikkunoiden ja ovien tiivisteet pistettiin uusiksi.

Iskunvaimentimet vaihdettiin tuoreisiin, mutta jouset ovat alkuperäiset. Mexicon jäykkä taka-akseli oli varustettu kolmilehtisillä jousilla, mutta niitä käytettäessä alustan madaltaminen vaati akselin ja jousen väliin ruman madalluspalan. Valinnaisena oli myös yksilehtinen malli, jollaisen Eetu vaihtoi autoon.

Vanteet kunnioittavat alkuperäisten Minilite-valssien tyyliä mutta ovat todellisuudessa uudet Performancen valmistamat kopiot. Vanteiden halkaisija on 13 ja leveys 7 tuumaa. Alla pyörivät 195/55-kokoiset renkaat, joilla auton ominaisuudet ovat tietysti paremmat kuin alkuperäisillä korkeammilla kumeilla.

Moottoripuolella vanha lohko kairattiin ja männät, männänrenkaat sekä laakeroinnit uusittiin, kuten myös kannen keinuvivut ja työntötangot. Kampiakseli on työstetty virheettömäksi. Oikeanlaisen pakosarjan löytäminen oli vaikeaa mutta onnistui kuitenkin. Vahingossa löytyi myös lähes käyttämätön Weberin kaksikurkkuinen pystykaasutin. Mexico-teipit saatiin hankittua Englannista.

Tunnelma katossa

Luonnossa Escort näyttää pienemmältä kuin kuvissa. 70-lukulaiset muodot ovat sopusuhtaisen selkeät, mutta silti auto vaikuttaa ikäistään vanhemmalta. Pieni ovi tuntuu kovin peltiseltä ja rämähtää kiinni kuin tynnyrin kansi. Peltinen fiilis jatkuu sisällä: kojelaudassa on kaikki tarpeellinen eikä mitään ylimääräistä.

Mexicon rakentaminen kilpa-autoksi oli helppoa, koska liikoja varusteita ja laitteita ei tarvinnut poistaa. Tunnelma on tiivis ja istuin yksinkertainen: se ei juuri tarjoa tukea. Näkyvyys on kuitenkin joka suuntaan mainio ja auton mitat helppo arvioida.

Virta-avaimen kääntö saa moottorin pärähtämään iloisesti käyntiin. Kaikki hallintalaitteet tuntuvat loogisilta, ja polkimien, istuimen sekä ratin mitoitus vaikuttaa erittäin hyvältä skandinaavisiin mittoihin. On helppo ymmärtää, että Escortin ohjaimissa pystyi selviytymään pidemmänkin rallirupeaman.

Kytkimen käyttö on vaivatonta, ja vaihdekeppi liikkuu täsmällisesti. Vaihteiston välitykset ovat korostetun lyhyet. Auto on ketterä ja kevyt käsiteltävä, vaikka ohjaus on tehostamaton. Hammastankovälitteisenä se on myös tarkan oloinen.

Maantiellä Mexico etenee määrätietoisesti ja juuri kuljettajan valitsemaa linjaa pitkin. Jousitus on erittäin jäykkä, mikä ei ainakaan lisää matkustusmukavuutta. Kovemmassa vauhdissa paukutus kuitenkin unohtuu nopeasti: pieni ja kevyt auto on herkullinen ajettava.

Sorapätkällä Escort tuntuu olevan aidoimmassa elementissään. Vaikka jousitus on hieman liiankin kova, yksinkertainen alustarakenne pitää Mexicon hämmästyttävän hyvin tien pinnassa kiinni. Halutessaan perän saa totta kai kaasulla luistoon – aitojen kardaaniautojen tapaan. Ah riemua!

Parasta Mexicossa on kuitenkin pettämätön tunnelma. Ajaessa voi helposti kuvitella, kuinka samanlainen auto nosti ”lentävät suomalaiset” maailmanmaineeseen, kun autourheilun nykyisiä peruspilareita rakennettiin. Siis kaikki kunnia perinteiselle tekniikalle: tähän eivät nykyajan elektroniikkaihmeet pysty!

Ford Escort Mexico - tekniikkaa

Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Sylinterilohko ja -kansi valurautaa. Nokka-akseli sylinteriryhmässä, 2 venttiiliä/sylinteri. Kaksikurkkuinen pystykaasutin. Iskutilavuus 1 600 cm3, puristussuhde 9.0:1. Suurin teho 86 hv/5 500 r/min, suurin vääntömomentti 127 Nm/4 000 r/min.

Voimansiirto Takaveto, nelivaihteinen käsivaihteisto.

Alusta Edessä joustintuet, kolmiomaiset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvakain. Takana jäykkä akseli, lehtijouset, pitkittäiset tukivarret ja putki-iskunvaimentimet. Edessä levy-, takana rumpujarrut, jarrutehostin. Hammastanko-ohjaus.

Mitat Pituus 3 980 mm, leveys 1 570 mm, korkeus 1 390 mm. Omamassa 891 kg.

Suorituskyky Huippunopeus 165 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 10,8 s.

Kari Eloranta
Lehdessä 1/2007