Kolmen miehen kuolema tutussa tasoristeyksessä

"Ihme" herättää ohikulkijoitten huomiota. Oulusta Kajaaniin päin ajava näkee tämän kartiomaisesta osasta tunnistettavan rakennuksen valtatie 22:n laidassa noin 14 kilometrin päässä Vaalan keskustasta itään.

Lauantaina, joulukuun 20. päivänä, kolme ikääntynyttä vaalalaista poikamiestä vietti aikaansa tässä keskiolutoikeuksin varustetussa kahvila-ravintolassa vielä Oulun aurigonlaskun jälkeen. Päivä oli lähes lyhimmillään, sillä kello 10.28 noussut aurinko oli laskenut jo kello 14.03.

58- ja 63-vuotiaat miehet olivat veljeksiä. Kolmas, 60-vuotias mies, omisti sen henkilöauton, 81-mallisen Opel Kadettin, jolla he olivat liikkeellä.

He lähtivät anniskelupaikasta noin kuuden tunnin kuluttua. Vähän matkan päässä he ottivat viimeisen huurteisen - nimittäin Kadettin, joka oli tultaessa pysäköity valtatien tuntumaan. Pakkasta oli kymmenen astetta. Oli pilvipouta. Ilman "Ihmeen" pihavalaistusta ja maisemaa peittävää ohutta lumikerrosta olisi ollut sysipimeää.

Miehet kömpivät pakkasen kohmettamaan Kadettiin, jonka tuulilasista oli kaavittu vähän huurretta pois. Auton omistaja istuutui kuljettajan paikalle ja lähti ajamaan veljesten kotiin rautatien toiselle puolelle. Sinne mentiin runsaan sadan metrin päässä "Ihmeen" itäpuolella valtatiestä pohjoiseen erkanevaa Ojalantietä.

Vartioimaton tasoristeys

Oulusta Kajaaniin matkalla oleva pikajuna M974 oli pysähtynyt Vaalan asemalla. Sieltä se jatkoi matkaansa aikataulun mukaan kello 17.11. Junan neljässä vaunussa oli 40 matkustajaa. Pitkäkeulainen, DV-12 -dieselveturi, joka voitiin kytkeä joko etu- tai takaperin, veti junaa takapää menosuuntaan, mistä syystä veturinkuljettaja näki hyvin myös aivan lähelle.

Kun juna lähestyi noin 12 kilometrin päässä Vaalan asemalta Ojalantien vartioimatonta tasoristeystä, sen nopeus oli 110 km/h. Kello oli 17.20. Veturinkuljettaja havaitsi jo kaukaa auton valot, jotka olivat tulleet näkyviin vastakkaisesta suunnasta radan eteläpuolella. Hän antoi pillillä äänimerkkejä ja tarkkaili auton tuloa.

Huurre ja näkyvyys

Opel Kadett oli tullut vasemmalle kääntyvästä mutkasta sille noin sadan metrin osuudelle, jossa Ojalantie kulki radan etelälaidassa. Suoran länsipäässä tie koukkasi oikealle, pohjoiseen, tasoristeyksen yli.

Auton kulku vasemmalle kääntyvästä mutkasta satametrisen suoran puoliväliin kesti seitsemän–kahdeksan sekuntia. Sinä aikana runsaat 200 metriä edennyt juna saattoi olla auton kuljettajan kohdalta katsottuna tasoristeykseen kääntyvän mutkan ulkokaarteen puolella kasvavan havupuukaistaleen aiheuttamassa katveessa.

Sen sijaan pieni vesakko sivutien ja radan välissä ei voinut estää veturin kirkkaita valonheittimiä näkymästä. Mutta kymmenasteisen pakkasen jäätämät Kadettin ikkunat ja kolmen miehen hengityksen aiheuttama huurtuminen kylmässä autossa vain puolentoista kilometrin matkan jälkeen aiheuttivat varmasti ratkaisevia näköesteitä auton tuulilasille. Sitä paitsi kuljettajan mieleen saattoi luoda väärää turvallisuudentunnetta tieto siitä, että pian ylitettäisiin heille kaikille tuttu tasoristeys ja oltaisiin hetkessä veljesten kotona.

Hätäjarrutus ja törmäys

Koska veturinkuljettajasta näytti siltä, ettei auto hiljentäisi nopeuttaan, hän huudatti veturin pillejä nyt tosissaan. Henkilöauto jatkoi matkaansa kohti tasoristeystä. Veturinkuljettajalla ei ollut enää mitään muuta mahdollisuutta kuin suorittaa hätäjarrutus. Jarruttavat rautapyörät hioivat kiskoista kipinäsuihkuja, ja pian veturin valonheittimet valaisivat henkilöauton vasemman kyljen hyvin läheltä.

Sillä hirvittävän väistämättömällä hetkellä, johon mennessä veturinkuljettaja oli tehnyt voitavansa, hän näki selvästi sivuikkunan läpi henkilöauton kuljettajan. Tämä katsoi vain eteenpäin. Kun veturi iskeytyi Opel Kadettiin, auto oli keskellä tasoristeystä. Isku katkaisi auton kahteen osaan ja lennätti puoliskot matkustajineen junan suunnalta vasemmalle 30–40 metrin päähän radan pohjoispuoleiseen ojaan. Miehet putosivat autonpuoliskoitten väliselle alueelle. Todennäköisesti he olivat kuolleet heti törmäyksessä. Auton murskautuvista rakenteista jäi tasoristeyksen leveisiin lankkuihin viistot raapeutumajäljet. Täysjarrutuksesta huolimatta juna kulkeutui noin 600 metrin päähän tasoristeyksestä.

Suuronnettomuuden epätodennäköisyys

Onnettomuusjuna seisoi pysähtymispaikalla muutamia tunteja, kunnes sen saamat vauriot tarkastettiin. Koska jarruputki oli rikkoutunut, junaa ei voitu peruuttaa takaisin tasoristeykseen. Radanvarressa ei ollut tietä, mutta matkustajat ja junan henkilökunta pääsivät kävelemään törmäyspaikalle ratapengertä pitkin, koska lunta oli vain vähän. Ennen kuin Vaalasta ehti pelastushenkilöstöä paikalle, olivat ensiaputaitoiset matkustajat ja junan henkilökunta aloittaneet uhrien elvytyksen.

Oulusta hälytetyssä SEPE-pelastushelikopterissa tullut lääkäri totesi kaikki kolme henkilöautossa matkannutta kuolleeksi. Helikopterin avulla haravoitiin vielä radan varsi ja varmistettiin, ettei mahdollisesti muita onnettomuuden uhreja ollut jäänyt havaitsematta. Junan matkustajat, joista kukaan ei ollut loukkaantunut, kuljetettiin bussilla Kontiomäelle.

Vaalan palopäällikkö piti onnena onnettomuudessa sitä, että henkilöauto katkesi eikä ruttaantunut veturin alle, jolloin se olisi saattanut suistaa junan kiskoilta. Palopäällikön mukaan siitä olisi voinut olla seurauksena suuronnettomuus.

Tällaisen katastrofin mahdollisuutta onnettomuuden tutkijat pitävät kuitenkin hyvin epätodennäköisenä. Poikittain eteen tullut pieni henkilöauto matkustajineen oli yli 100 km/h nopeudella kulkeneen junan liike-energialle kevyt este, joka singahti radanvarteen kuin keila pallon edestä.

Tasoristeys – hitaasti vähenevä liikenneriski

Suomessa oli vuoden 1997 alussa valtion omistamalla rataverkostolla 4 470 tasoristeystä. Vuoden -97 aikana on poistettu noin 100 tasoristeystä, mutta vuosittain tulee myös jokunen uusi. Tasoristeyksistä on mahdotonta tehdä täysin turvallisia. Myös turva- ja varoituslaitteilla varustetuissa tasoristeyksissä ajetaan törkeän piittaamattomasti ja aiheutetaan vakavia onnettomuuksia.

Halvin, tehokkain ja ainoa heti valmis turvallisuuskeino tästä päivästä kauas tulevaisuuteen on se, että tienkäyttäjät oppivat elämään sovussa tasoristeyksiin liittyvien riskien kanssa. Huolellisuus, tarkkaavaisuus ja jopa pysähtyminen ennen rataa ovat ehdottomia vaatimuksia, vaikka tuntisi tienoot kuinka hyvin tahansa ja osaisi junien aikataulut ulkoa.

Tuulilasi 2/98

Tapani Iivari