Kuorma-auton perävaunu luisui vastaantulijan eteen

Keskiviikkona, vuoden 1999 joulukuun 29. päivänä, lumi peitti maisemat Outokummusta koilliseen, Polvijärvelle, johtavan tien 504 varrella. Kokonvaaran ala-asteen kohdalla noin 11 kilometrin päässä Outokummun keskustasta sää oli pilvipoutainen. Kahdeksan asteen pakkasessa olivat lumipolanteiseen ajorataan uurtuneet liukkauttaan kiiltelevät ajourat. Tietä reunustivat matalat, kovareunaiset lumipenkat.

Vaikka kello lähestyi puolta yhdeksää illalla, raskaat kuorma-autoyhdistelmät kuljettivat malmilasteja Horsmanahon avolouhokselta Polvijärveltä Outokummun Vuonoksen teollisuusalueelle. Sinne kääntyvän väylän nimikin, Talkkitie, kertoi, mitä prosessissa tuotettiin.

Täysperävaunullinen yhdistelmä oli tyhjänä palaamassa Vuonoksesta takaisin Polvijärven suuntaan. 94-mallisen Volvo FH16:n ja 87-mallisen Jyki RKP-3-8.5-KA -perävaunun kasettiyhdistelmää ajoi 35-vuotias kaavilainen mies, joka oli ollut tässä työssä vuoden 1990 keväästä alkaen. Hän toimi auton varsinaisena kuljettajana ja teki myös osan sen perushuolloista. Hänen mielestään yhdistelmä oli hyvässä kunnossa.

Volvossa oli vetävä teli, ts. molemmat taka-akselit vetivät tyhjänäkin ajettaessa. Neliakselisessa perävaunussa oli kolmiakselinen teli. Auton eturenkaat olivat nastoitetut.

Kuljettaja oli aloittanut työvuoronsa kello 12–13 välillä. Äskeisen kuorman lastauksen jälkeen, noin tuntia aikaisemmin, hän oli pitänyt louhoksella varttitunnin kahvitauon. Kiirettä hänellä ei ollut. Hän havaitsi, että liukkaudesta huolimatta tietä ei ollut höylätty eikä hiekoitettu.

Kun hän oli saapumassa Hiekkasuon suoran päässä loivaan kaarteeseen oikealle ja kytki 90 km/h -nopeudelle asettamansa vakionopeudensäätimen pois päältä, lähestyi 80-mallinen sininen Toyota Corolla Kokonvaaran ala-astetta Polvijärveltä päin. Henkilöautossa matkasi kolme Outokummussa asuvaa sisarusta. 22-vuotias kuljettaja, puolitoistavuotiaan pojan isä, käytti turvavyötä, mutta takapenkillä, jossa hänen 20- ja 13-vuotiaat sisarensa todennäköisesti matkasivat, ei turvavöitä ollut ollenkaan.

Heilahteleva perävaunu

Tyhjä auto väistää lastissa olevaa. Volvon kuski noudatti tätä kuorma-autoilijoiden keskinäistä sääntöä ajaessaan hyvin loivasti oikealle kääntyvään kaarteeseen, koska vastaan tuli malmilastia vievä yhdistelmä. Myös sen kuljettaja oli kaavilainen. Miehet tunnistivat toisensa, koska he olivat päivällä jutelleet keskenään useita kertoja LA-puhelimella.

Perävaunun heittelehtiminen alkoi pian sivuuttamisen jälkeen. Kun Volvo oli tulossa kaarteesta suoralle, kuljettaja tunsi yhdistelmän nytkähtävän ja tajusi nytkähtämisen aiheutuneen perävaunusta. Hän katsoi sivupeiliin ja näki keltaisista äärivaloista, että perävaunu oli luisunut keskitien puolelle. Hän nappasi oikealla kädellään LA:n mikrofonin pidikkeestään.

Kuormatun yhdistelmän kuljettaja kuuli LA:sta kollegansa nopean toteamuksen: ”Nyt on jotain hämminkiä… perävaunu rupesi heittelehtimään…” Kello oli 20.27.

Volvon kuljettaja pani LA:n mikin pois ja ohjasi taas molemmin käsin. Hän yritti sekä moottorilla että kevyesti jarruttamalla hidastaa vauhtia perävaunun oikaisemiseksi. Kun hän havaitsi vastaan tulevan henkilöauton valot, hän alkoi vilkuttaa kaukovalojaan varoittaakseen vastaantulijaa.

Heti Kokonvaaran ala-asteelle, vasemmalle, johtavan tien jälkeen oikealla sijaitsevan bussipysäkin kohdalla Volvon kuljettaja totesi, että perävaunu viipyi pientareen puolella. Sieltä perävaunu heilahti vasemmalle melkein poikittain vastaantulijan kaistalle.

Samalla hetkellä, kun kuski tunsi voimakkaan tärähdyksen, hän näki sivupeilistä, kuinka henkilöauto murskautui perävaunun kolmiakselisen telin keskimmäiseen pyörään. Malmilastia vievä kuljettaja kuuli LA:sta kollegansa lyhyen huudahduksen henkilöauton ja perävaunun törmäyksestä. Volvon kuljettajalla oli vaikeuksia pitää heittelehtivä yhdistelmä tiellä. Lopulta hän sai sen pysäytetyksi noin sadan metrin päähän. Ennen poliisien tuloa hän siirsi sen kauemmaksi tien reunaan.

Kolme kuolonuhria

Jäljet lumipenkoissa kertoivat perävaunun heittelehtimisen vaiheet. Noin 20 metriä ennen Kokonvaaran ala-asteen tienhaaraa perävaunu heilahti voimakkaasti oikealle ja kosketti ensimmäisen kerran lumipenkkaa. Siitä vaunu luisti keskitielle päin ja bussipysäkin kohdalla takaisin oikealle niin ulos, että se pysyi hädin tuskin tiellä. Tästä perävaunu heilahti voimakkaasti vasemmalle, luisui perä vasemmanpuoleiseen lumipenkkaan nojaten noin 80 metrin matkan ja tukki kokonaan vastaantulevan liikenteen kaistan. Vetoauto pysyi omalla kaistallaan.

Toyota Corollan kuljettaja ehti tehdä noin 15 metrin pituisen lukkojarrutuksen, joka näkyi nastarenkaiden jäljistä. Näistä sekä auton iskeytymis- ja raahausjäljistä ja sirpaleista päätellen törmäyskohta oli Polvijärventie 107:n kohdalla sijaitsevaan taloon johtavasta tiestä noin 30 metriä Outokummun keskustan suuntaan.

Törmäyksen voimasta Toyota Corolla lennähti taaksepäin omassa kulkusuunnassaan oikealle noin 15 metrin päähän lumipenkkaan perä edellä. Tästä auto pyörähti puoli kierrosta vastapäivään, pysyi omalla kaistallaan ja pysähtyi edellä mainitun tieliittymän suulle.

Kaikki kolme sisarusta menehtyivät välittömästi. He saivat muun muassa vakavia päävammoja. Koska Corollan matkustamo, johon moottori tunkeutui, painui kasaan noin metrin verran, he jäivät pahasti puristuksiin. Kuljettaja saatiin irrotetuksi vasta parin tunnin kuluttua onnettomuudesta.

Liukkauden torjunta oli puutteellista

Puutteellinen liukkaudentorjunta vaikuttaa merkittävältä tekijältä tämän tragedian syntymisessä. Volvo-yhdistelmää vastaan juuri ennen onnettomuutta tullut kuorma-autoilija oli kello 14.30:n paikkeilla soittanut työnjohtajalleen ja pyytänyt Horsmanaho – Outokumpu-väliselle tieosuudelle hiekoitusta. Onnettomuuden jälkeen hän tiedusteli asiaa uudelleen. Työnjohtaja kertoi, että heillä oli ollut ensimmäisen puhelun aikoihin vuoronvaihto ja hän oli unohtanut ottaa yhteyttä tielaitokseen, jolta hiekka olisi pitänyt tilata.

Hiekoitusta pyytäneen kuljettajan mukaan tiellä oli ollut jalkamiehenkin vaikea pysyä pystyssä. Hän kertoi, että tällä 12 kilometrin tieosuudella ajoi malmia vakituisesti viisi ajoneuvoyhdistelmää, joiden kierros kesti noin 50 minuuttia. Niinpä noin viiden minuutin välein onnettomuuspaikan kohdan sivuuttavat yhdistelmät kiillottivat jäistä ajorataa lämmenneillä renkaillaan.

Tämä kuljettaja kuuli onnettomuuden jälkeen eräältä kuskilta, että tämänkin ohjaama tyhjä yhdistelmä oli luistellut onnettomuuspaikkaa edeltävässä kaarteessa. Kuusi päivää ennen onnettomuutta – tie oli silloinkin ollut hiekoittamaton – kaarteessa oli syntynyt erittäin vaarallinen läheltä piti -tilanne.

Nyt onnettomuuteen joutunutta, tyhjänä teollisuusalueelta palannutta Volvo-yhdistelmää ajanut toinen kuljettaja oli kertonut, että perävaunu oli alkanut heittelehtiä osuttuaan johonkin tienreunan jäiseen polanteeseen. Täydellä kuormalla vastaan tulleen yhdistelmän ajaja oli joutunut väistämään perävaunua, mutta ajoneuvot olivat silti hipaisseet toisiaan.

Liian suuri tilannenopeus

Nopeuden rajoittimen ja ajonopeuden välinen suhde on puhuttanut raskaiden kuljetusten ammattilaisia. Rahtarit-lehden numerossa 1/2000 eräs kuljettaja viittasi viime talven kahteen tapaukseen, joissa tyhjä perävaunu meni linkkuun. Toisessa onnettomuudessa kuoli kaksi sivullista.

Kirjoittaja muistutti kollegoilleen, miksi nopeudenrajoittimet saatiin säätää sallittua nopeutta korkeammalle: ”Pystyttiin osoittamaan lainsäätäjille, että perävaunullinen kuorma-auto voi tietyissä tilanteissa tarvita pienen varan nopeuden lisäämiseen (esim. heijaamaan lähteneen perävaunun oikaiseminen).”

Polvijärventiellä Volvon kuljettaja ajoi kaarretta edeltävällä suoralla vakionopeudensäädintä käyttäen 90 km/h, kytki ennen kaarretta säätimen pois ja alkoi säädellä nopeutta kaasupolkimella. Hänen mielestään nopeus alkoi selvästi vähetä. Ajopiirturin mukaan Volvon nopeus ennen onnettomuutta oli 83 km/h. Liukkaan ja polanteisen ajoradan loivassa kaarteessa auton nopeus – 83:n ja 90:n välillä – oli ehdottomasti liikaa.

Kun Volvon kuljettaja antoi kaarteessa tietä vastaan tulevalle yhdistelmälle, hän kertomansa mukaan ehkä ohjasi normaalista ajolinjasta poiketen enemmän tien oikeaan laitaan. Kovettuneen lumipenkan reunasta perävaunu todennäköisesti sai alkusysäyksen heilahtelulle, niin kuin kahdelle muulle yhdistelmälle oli aikaisemmin tapahtunut.

Joensuun käräjäoikeus antoi tapauksesta päätöksensä syyskuun 27. päivänä. Volvon kuljettaja tuomittiin kolmesta kuolemantuottamuksesta ja liikenteen vaarantamisesta vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Päätöksen mukaan hänellä oli liukkaalla kelillä liian suuri tilannenopeus. LA-puhelimen hetkellisen käytön ei katsottu vaikuttaneen onnettomuuteen. Onnettomuuden osapuolet ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä päätökseen. Mahdollinen valitus Itä-Suomen hovioikeuteen piti tehdä 27.10. mennessä.

Tuulilasi 11/00

Tapani Iivari