Kymppitonni käytetyllä Corsalla

Corsa tuli meille ikään kuin sattumalta. Lähdimme tekemään juttua käytetyn Corollan myynnistä ulkomaille, ja pitihän reissusta palata myös takaisin. Niinpä päätimme samalla tehdä jutun halvan auton tuonnista. Mallikappaleeksi sattui Opel Corsa, joka odotteli Hampurin ”African Gate” -alueella tummaihoista ostajaa, joka olisi vienyt sen Afrikkaan.

Ennen auton noutamista kävimme hankkimassa siirtokilvet Landesbetrieb Verkehrin toimistosta.

Myimme Corollan samalle alueelle, ja totesimme, että sieltä löytyy helpoimmin halpa auto, joka saa toimia mallikappaleena tuontijutussamme. Kohtalaisen siistin näköinen Corsa odottelikin viereisessä tarhassa, ja menimme tutustumaan autoon myytyämme Corollan.

Corsa ei ollutkaan mikään kiertopalkinto, sillä auton edellinen omistaja, Schleswig-Holsteinin Lauenburgissa asuva rouva Schlichtling, oli ajanut sillä hieman yli viisi vuotta. Häntä edeltänyt omistaja, lyypekkiläinen herra Sondram, oli käyttänyt Corsaa hieman alle seitsemän vuotta. Auton uutena hankkinut lyypekkiläinen herra Prüss oli luopunut autosta jo kahden ja puolen vuoden ajon jälkeen.

Luotettavaa autokauppaa parakissa

Päätymiseen Afrikkaan menevien autojen tarhaan oli selvä syy. Saksassa autot katsastetaan kahden vuoden välein, ja katsastusaika oli mennyt umpeen elokuussa. Katsastuksia on itse asiassa kaksi, AU eli päästömittaus ja HU eli tekninen tarkastus. AU hoidetaan yleensä korjaamolla ja HU katsastusasemalla.

Rouva oli ilmeisesti todennut, että nyt sai riittää. Autoon olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista remonttia. Muun muassa renkaat olisi pitänyt uusia, koska Saksassa autoa ei hyväksytä yli 10 vuotta vanhoilla renkailla. Niinpä Corsa sai lähteä.

Todennäköisesti rouva Schlichtlingiä kuitenkin myöhemmin hieman harmitti, ettei autoa tullut säästetyksi tämän vuoden puolelle, sillä valtion romutuspalkkio 2 500 euroa olisi taatusti ollut suurempi summa kuin katsastamattomasta Corsasta saatu normaali hyvitys. Pahimmillaan auton hävittämisestä joutuu Saksassa maksamaan, siellä ilmainen romutus koskee vain nuorempia autoja.
 

Hinta nousi yllättäen

Myyntitarhassa Corsa ei kuitenkaan enää ollut ilmainen. Nuorehkon libanonilaisen kauppiaan hintavaatimus oli tiukka 900 euroa, mutta hyväksyimme sen kahdesta syystä. Ensinnäkään emme olleet valmiita lähtemään kiertämään kaikkia Hampurin halpojen autojen liikkeitä. Toinen syy oli, että auto vaikutti kohtalaisen hyväkuntoiselta. Arvelimme, ettei sen katsastuskuntoon laittaminen olisi kovin suuri työ.

Bensapumpussahan se vika on!

Auton hinta nousi kuitenkin yllättäen. Alkutankkaus meni vielä hyvin, mutta rengaspaineiden tarkastuksen jälkeen Opel ei enää suostunutkaan käynnistymään. Jouduimme vaihdattamaan siihen polttonestepumpun, ja tähän kului 330 euroa.

Vähän tietenkin harmitti, että auto hajosi kilometrin ajon jälkeen. Toisaalta mieltä lohdutti, että paljon ikävämpi tilanne olisi ollut, jos bensapumpun kilometrit olisivat tulleet täyteen vaikkapa iltamyöhällä jossakin Etelä-Ruotsin metsätaipaleella. Nyt auto saatiin työntämällä Bosch-autokorjaamolle, joka hoiti homman nopeasti ja osaavasti. Melkein missä muualla tahansa olisi tarvittu hinausautoakin.

Matkan aikana kävi ilmi kaksi muutakin vikaa, jotka eivät kuitenkaan vaatineet välitöntä korjausta. Takapyörien laakerit pitivät sellaista jurinaa, että niiden uusiminen oli pian edessä. Onneksi laakerit kestivät kotimatkan ja vielä aika lailla ajoa Suomessakin. Vakiomallisten kartiorullalaakerien vaihto oli helppo ja halpa remontti.

Toinen vika olikin vaikeampi. Etupyörät ravistivat vähän yli satasen vauhdissa. Kuvittelimme, että tämä korjaantuisi helposti eli tasapainotuksella, mutta ei. Monien tasapainotusyritysten jälkeenkin etupyörät ravistavat kesärenkailla edelleen. Pahin nopeus on nyt 115–120 km/h välissä. Vika lienee renkaissa, tai sitten se voisi olla vetoakselissa tai -nivelessä.
 

Katsastus teetti töitä

Toimme Corsan Suomeen marraskuun puolivälissä. Niinpä ensimmäinen toimenpide autoveroilmoituksen jättämisen jälkeen olikin talvirenkaiden hankkiminen. Ostimme autoon nastoitetut Dayton-renkaat. Niillä ohjauksen ravistus ei tullut esiin, sillä talvirengaskaudella tuli ajettua pääasiassa talvirajoitusten mukaan.

Ruoste oli päässyt pureutumaan kotelopalkkiin...

Ensimmäisiin toimiin kuului myös häikäisysuojan hankkiminen. Sen ruuvasimme kiinnikkeineen eräästä Helsingin Tattarisuolla purkamossa olleesta Corsasta. Läppä maksoi viitosen, mikä oli taas selvä merkki euron inflatorisesta vaikutuksesta. Markka-aikanakin se olisi maksanut viitosen.

Katsastaminen teetti hieman töitä. Sivuvilkkujen asentamisen lisäksi jouduimme uusimaan käsijarrun vaijerit, joista toinen pamahti poikki katsastuksessa, ja toinenkin oli jo pahasti rispaantunut. Vasen raidetangonpää oli väljä ja aiheutti myös kolahtelua siirryttäessä vedosta moottorijarrutukseen. Kolahtelukin loppui, kun uusimme väljistyneen nivelen.

...mutta pari pientä pakaa kolmimillistä peltiä kiinni, ja katsastusmieskin hymyili.

Pohjassa oikean alatukivarren kiinnikkeen takana oleva kotelopalkki oli auton rakennevirheen eli tuplapellin takia ruostunut puhki, joten jouduimme hitsaamaan siihen hieman uutta peltiä. Myös päästömittaus edellytti hieman kikkailua. Corsan katalysaattori on niin kaukana moottorista, että se ei helposti varsinkaan kylmällä kelillä saavuta toiminnan edellyttämää lämpötilaa. Mittausarvot saatiin kohdalleen, kun autolla ajettiin reilu pätkä moottoritietä kaasu pohjassa, ja sen jälkeen kurvattiin suoraan mittaukseen.

Ei oikeastaan ollut ihme, että takapyörien laakerit pitivät jurisevaa ääntä.

Jo mainitut takapyörien laakerit uusittiin, ja tämä lopetti takaa kuuluneen jurinan. Nyt jäljellä oli enää auton valmistelu talveen. Nastarenkaat asennettiin säästösyistä samoille vanteille, meillä kun on rengaskoneet omasta takaa. Ilman tätä tilannetta olisimme hakeneet talvirenkaille vanteet romiksesta.
 

Termostatti oli hankala vaihtaa

Kelien viilennyttyä Corsa alkoi tuoda mieleen Savolaisten laulun. Siinäkin kävi niin, että joka kynsi kylmeni. Corsan viileys johtui siitä, että moottorin lämpötila ei noussut edes mittarin asteikolle, joka alkaa 90 asteesta. Tämä oli klassinen merkki siitä, että termostaatti kaipasi uusimista.

1,4-litraisessa Corsassa tämä ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu. Termostaatti on sijoitettu moottorin oikeaan päätyyn. Se on ylävesiletkun liitoskappaleen alla, ja muutenhan sen vaihto olisi helppo homma, mutta ensiksi pitää purkaa pois paitsi jakopään hammashihna myös nokka-akselin päässä oleva hammashihnapyörä.

Sinänsä oli hyvä asia, että jouduimme purkamaan jakopään. Nyt saimme varmuuden senkin kunnosta. Jouduimme kuitenkin uusimaan aika lailla muitakin osia kuin termostaatin.

Termostaattia vaihdettaessa Corsasta pitää purkaa myös jakopää.

Vanhaa jakohihnaa ei yleensä kannata asentaa uudelleen, ja jakohihnan automaattikiristinkin pitää aina uusia. Tosin Corsan kiristin ei ole automaattinen, mutta päätimme uusia senkin, koska hinta oli edullinen. Corsassa kiristin lukitaan ruuvilla paikoilleen, se ei lepää jatkuvasti jousen varassa kuten monissa uudemmissa malleissa.

Corsan jakohihnan kireys säädetään kiertämällä vesipumppua. Sen akseli on sijoitettu epäkeskeisesti pyöreään pesään sijoitettavaan pumppurunkoon. Pumppurungon ja sylinteriryhmän välinen tiivistys hoidetaan O-renkaalla.

Vuosikausia paikoillaan ollut O-rengas ei välttämättä kestä sitä, että pumppurunkoa kierretään hihnan säätämiseksi. Niinpä se pitää saman tien uusia. Me totesimme, että vesipumpun laakerissa oli hieman välystä. Koska uusi pumppu tiivisteineen maksoi vain 26 euroa, päätimme uusia senkin.
Uudella termostaatilla lämpömittarin neula asettui vakaasti noin 92 asteen kohdalle. Tämä paransi ratkaisevasti Corsan talvikäytettävyyttä. Nyt autossa alkoi tarjeta aivan normaalisti.

Takaikkunan sähkölämmitys ei toiminut alkuvaiheessakaan. Se kytketään vetämällä puhaltimen kytkintä ulospäin. Napin päähän pitäisi syttyä merkkivalo, mutta eipä syttynyt. Lämmityslaitteen vivuston valotkin olivat pimeänä. Myös takalasin pyyhin oikutteli.

Valaistuksen polttimoiden uusiminen sai merkkivalon syttymään. Merkkivalo saa valon siten, että vääntimen suojaholkki päästää ulos vedettäessä valon johtumaan kirkasta muovia pitkin nupin päähän.

Lämmitystä valon syttyminen ei saanut toimimaan. Ryhdyimme etsimään syytä. Virta tuli takaluukulle menevään johtoon, mutta ei enää lämmittimen liittimelle. Vika oli siis johdossa. Kävi ilmi, että kaikki takaluukkuun tulevat johdot olivat vaurioituneet yläreunassa olevan haitarimaisen suojuksen sisältä.

Johtojen uusiminen edellytti niiden pujottamista takapilarin ja oven kehyksen koteloiden kautta. Teimme työn niin, että juotimme uuden kaapelin pään kiinni vanhaan ja vedimme sen näin paikoilleen.
Jatkoimme kaapelit vasemman takavalon kohdalla olevan liittimen yläpuolelta. Pujotimme kunkin kaapelin päälle kutistesukkapätkän, juotimme kaapelit kiinni ja supistimme suojasukan juotoksen suojaksi lämmittämällä. Näin jatkos ei pääse hapettumaan. Nyt lämmitys ja takalasin pyyhin toimivat kuten pitikin.

Ei se sittenkään tullut kalliiksi

Korjauksia tarvittiin matkan aikana yllättävän vähän. Ulkolämpömittarin anturit ovat kulutustavaraa, toimiva sellainen löytyi Motonetistä. Vaihto olisi oikeastaan vaatinut etupuskurin tai jäähdyttimen irrotuksen, mutta pienikätinen kaveri sai kätensä mahtumaan puskurin aukosta, joten irrotushommiin ei tarvinnut ryhtyä.

Korjauksia tarvittiin seuraavan kerran vasta virallisten testikilometrien jälkeen. Vasemman kynnyskotelon takapään pohjassa oli pehmeää peltiä. Korjasimme tämän, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei oikeakaan puoli ollut hääppöisessä kunnossa.

Pakoputkessa oli reikä keskiosan loppupäässä. Liitosta ei olisi saanut auki rikkomatta, joten vaihdolmme koko putkiston katalysaattorista taaksepäin.

Auto oli katsastettava 18.8. mennessä, ja katsastusmiehen vasara meni siitä oikeanpuoleisen kynnyskotelon takaosasta läpi. Onneksi tästä tuli vain korjauskehotus, joka nyt kummittelee rekisteröintitodistuksessa, vaikka reikä onkin paikattu. Myös takapyörien laakerien jälkikiristys oli jäänyt tekemättä, ja laakerien välyksistäkin tuli huomautus papereihin.

Vaikka aluksi pidimme Corsaa kalliina, ei se kuitenkaan kokonaisuudessaan tullut kalliiksi. Korkeampaa alkuhintaa tasoittivat pienet korjauskustannukset. Testilaskun loppusumma jäi kohtalaisen pieneksi.

On makuasia, ilmoitammeko hankintahinnaksi 1 767,10 euroa ja korjauskuluiksi 1 027,65 euroa, vai lisäämmekö bensapumpun korjauksen ja uudet tulpat hankintamenoihin, jolloin luvut ovat 2 131,25 ja 663,50 euroa. Loppusumma on kuitenkin 2 794,75 euroa.

Mukana ei ole romukasasta kaivetun pellinpalan ja sen kiinni hitsaamisen hintaa, omalle työlle kun emme yleensäkään laske hintaa.
 

Ei voittoa, mutta kannatti tuoda

Aivan ilmeisesti Saksasta tuomamme Corsa oli vähemmän ruosteessa kuin vastaava kotimaasta hankittu olisi ollut. Meilläkään ei enää 90-luvulla tehty uusiin autoihin ruosteenestokäsittelyjä: Fiksuimmat ostajat tosin teettivät ne itse, mutta näitä on kuitenkin ollut kovin vähän.

Saimme myös auton varustetason muodossa jonkinlaista etua. Alkuperäisellä tehtaan kattoluukulla varustettuja B-Corsia lienee tuotu Suomeen todella vähän. Joy-versiosta pirteästi väritettyine mittaristoineen ja sisustuksineen tuli kyllä tiedotteita, mutta käytännössä niitä ei juuri näkynyt. Suomalaiset halusivat silloin ja haluavat nytkin pikkuauton mahdollisimman halpana.

Pieni kauneusvirhe autossa oli alusta saakka. Oikea kylki oli joskus hipaissut johonkin, ja muistona tästä oikeassa kylkipellissä on loivareunainen lommo. Myös oikeassa ovessa on samaan tapahtumaan liittyvä vaurio, jossa maalipintakin on rikkoutunut, ja ruosteenalkua tunkee esiin.

Vauriot alensivat tullin mukaan Corsan arvoa peräti 19,55 euroa. Koska tuttavapiiriin ei kuulu sellaisia jonglöörejä, jotka saisivat pellit suoriksi tuolla rahalla, tuumimme, että olkoon se lommo siinä. Ajetaan vähempiarvoisella autolla. Vähän rumahan se on, mutta ei se ajoa haittaa. Oikaisuun olisi toki saanut rahaa uppoamaan. Toki se pieni ruostetta pukkaava maalivaurio pitäisi kyllä oikeastaan korjata.

Corsan keskikulutukseksi tuli 7,1 l/100 km. Tämän kokoiselle autolle se on vähän yläkantissa, kyllä litraluvun pitäisi alkaa reilusti kuutosella. Öljyä lisäsimme kaksi ja puoli litraa eli 0,25 l/1000 km, joten öljynkulutus oli vielä kohtuurajoissa. Se näytti hieman lisääntyneen kesän ja korkeampien nopeuksien myötä.

Testin päätyttyä Corsa on kohtalaisessa kunnossa, ikäisekseen jopa hyvässä. Se on katsastettu, eikä seuraava, 18.8.2010 mennessä tehtävä katsastuskaan ilmeisesti ole paha ongelma. Vasemman puolen runkoaisan tuplapeltiosuus oli vielä pintahilseilystään huolimatta kovassa kunnossa, mutta se varmaan kaipaa korjausta pian, ellei ensi vuonna niin viimeistään seuraavana. Kynnyskoteloiden pohjista saattaa löytyä lisää paikattavaa. Kaikkiaan kori on kuitenkin vielä hyväkuntoinen.

Muita ongelmia autossa ei tämän hetken tiedon mukaan ole. Etupyörien ravistus tosin hieman häiritsee, ja voihan se saada esiin väljyyttä nivelissä. Päästömittauksestakin selviää, kun muistaa ajaa ennen mittausta katalysaattorin lämmittämiseksi hyvän pätkän moottoritietä kaasu pohjassa.

Corsa on pikkuauto, joten tilaa ei ole liiaksi. Vastaavasti se on kaupungilla uskomattoman ketterä, parkkipaikka löytyy helposti. Ohjaustehostinta ei ole, mutta kevyessä autossa se ei pahemmin haittaa.
 

Testipäiväkirja

Ajettu ajalla 14. 11.2008–22.7.2009 yhteensä 10 000 km. Polttonestettä on kulunut 709,53 litraa. keskikulutus on ollut 7,1 l/100 km. Moottoriöljyä on lisätty 2,5 litraa. Korjauksissa käytettyihin osiin ja tarvikkeisiin on kulunut 1 027,65 euroa. Aikaa on kulunut 8 tuntia.

Tapahtumat 14.11.2008–22.7.2009:

165 471 km Alkutankkaus. Tankkauksen ja ilmanpainetarkistuksen jälkeen moottori ei käynnistynyt. Uusittu tulpat, ei apua. Työnnetty korjaamolle, jossa vaihdettu bensiinipumppu.
166 902 km Ostettu uudet Dayton-nastarenkaat ja asennettu alle.
167 018 km Rekisteröintikatsastus, hylätty.
167 390 km Uusittu vasen raidetangon pää ja oikea takavalopolttimo, korjattu alustan ruostevaurio.
167 525 km Uusittu termostaatti, jakohihna, kiristin, laturin hihna, vesipumppu, termostaatti, seisontajarrun vaijerit, takapyörien laakerit, pakoputken takaosa, moottoriöljy ja öljynsuodatin.
169 281 km Uusittu vasen takavalopolttimo.
169 745 km Uusittu lämmityslaitteen vipujen valaistuksen polttimot
171 025 km Uusittu takaluukun sähköjohdot, kiristetty laturin hihna, vaihdettu ulkolämpömittarin anturi.
171 166 km Vaihdettu alle kesärenkaat.
172 088 km Vaihdettu ulkolämpömittarin anturi.
175 581 km Lopputankkaus, testi lopetettu..
 

Tuonnin ja hankinnan kustannukset

Hankintahinta    900,00
Saksan vakuutus    110,00
Saksan siirtokilvet    13,00
Saksan kilpien verot    10,50
Autovero  213,95
Vaatimustenmukaisuustodistus    52,00
Lautta Puttgarden–Rödby    90,00
Hotelli Ljungby, Ruotsi    65,65
Lautta Tukholma–Turku    90,00
Siirtomerkit Turusta    15,00
Rekisteröintikatsastus    180,00
Rekisteröinti    15,00
Rekisterikilvet    12,00
Yhteensä    1 767,10 euroa
 

Korjauskustannukset

Sytytystulpat (Bosch, Hampuri, Ausschläger Weg)    33,92
Bensiinipumppu (Bosch, Hampuri, Ausschläger Weg)    330,23
Häikäisysuoja (autopurkamosta)    5,00
Talvirenkaat (First Stop)    264,00
Sivuvilkut (Metro-Auto Oy)    19,10
Raidetangonpää, polttimot (Helsingin Varaosakeskus)    11,00
Jakohihna ja kiristin (Helsingin Varaosakeskus)    55,00
Termostaatti (Helsingin Varaosakeskus)    20,00
Ruuvilukite ym. tarvikkeet (Helsingin Varaosakeskus)    10,00
Pakoputki, käsijarruvaijerit, takapyörien laakerit
(Helsingin Varaosakeskus)    157,00
Katsastuksen jälkitarkastus (A-Katsastus)    22,00
Moottoriöljy ja suodatin (Helsingin Varaosakeskus)    35,00
Vesipumppu ja jäähdytinneste (Helsingin Varaosakeskus)    26,00
Sähköjohtoa (Motonet)    30,00
Ulkolämpömittarin anturi (Motonet)    9,40
Yhteensä    1 027,65 euroa

Ulkolämpömittarin anturi oli kohtuuhintainen, mutta vaihto onnistui helposti vain pienikätiseltä asentajalta.

TL-verkkotoimitus / Tapio Ketonen

Ilta-Sanomat: Tonnin Corsalla Espanjasta Suomeen