Maailman paras koeajo

Maailman paras koeajo Tuulilasissa! 

Kuinka niin? Maailman paras?

Tuulilasin Ekoautovertailussa on mukana 12 autoa. Ne on valittu kolmen kriteerin perusteella:

(a) Auton menestys automallikohtaisessa rekisteröintitilastossa
(b) Auton tulee tiloiltaan täyttää tavallisen perheen vaatimukset
(c) Mukaan otetaan vain perinteistä tekniikkaa, ei sähköautoja, hybridejä tai vaihtoehtoisilla polttoaineilla kulkevia

Keskimmäinen vaatimus tarkoittaa, etteivät mitkään ”koppimopot” voi tulla kysymykseen. Autolla tulee olla mittaa vähintäänkin 4 metriä, jotta siinä voi todellisuudessa olla riittävästi tilaa sekä useammalle matkustajalle ja heidän matkatavaroilleen ajettaessa pidempi matka. Se tarkoittaa muuta kuin ajomatkaa läheiseen kirjastoon tai markettiin. 

Koska Suomessa on CO₂-päästö otettu keskeiseksi autoverotuksen ja auton käytön verotuksen lähtökohdaksi, auton tulee alittaa 120 gramman raja - ainakin ympäristöseikkojen perusteella autoa valittaessa. Tulevaisuudessa, muutaman vuoden päästä samaa vaatii EU autotehtailta, tosin valmistajien keskiarvona. Miksi samaa emme voisi vaatia samaa jo nyt, koska sellaisia autoja on tarjolla? Auto on pitkäkestoinen kulutushyödyke. Kannattaa siis ajatella asioita ainakin muutaman vuoden jänteellä.

Tutkimme siksi ensiksi uusien autojen myyntitilastot. Etsimme, mitkä ovat Suomen eniten myydyt mallisarjat. Niistä otimme testiin mukaan autot, jotka ovat eniten myytyjen mallisarjojen kärkisijoilla. Eiväthän ostajat voi olla väärässä tällaisia autoja valitessaan. Jotakin sellaista näissä autoissa on, mikä saa ne nousemaan myyntitilastojen kärkeen.

Sitten haettiin suosikkitilastojen kärkimalleista vähäpäästöisimmät versiot. Näin testiin tuli vaituiksi ne 12 automallin tyyppiversiota, jotka hyväksyttiin mukaan. Oli siinä testattavaa ihan kylliksi, suurempaan joukkoon eivät meidän rahkeemme olisi riittäneet testin eri osioiden vaatimien mittausten ja käytettävissä olevan ajan vuoksi.

Emme tällä kertaa asettaneet mitään varsinaista päästörajaa, mutta käytännössä kaikki mukaan otetut alittivat tuon 120 gramman rajan. Kaikilla siis oli tällainen versio tarjolla - aivan eri asia sitten, millainen myyntimenestys se oli vuonna 2011.

Ekoautot vertailutestissä maantiellä

Ekoautojen vertailutesti maantiellä ajetaan aina samalla reitillä. Se kulkee Helsingistä Pälkäneen kautta Länkipohjaan, Kuuruun, Ikaalisiin ja Vammalan eli Sastamalan liepeiltä Kokemäelle, Nakkilaan ja Ellivuoren kautta Urjalaan, Lopelle ja sieltä takaisin Helsinkiin.

Kun reitti, pituudeltaan yli 800 kilometriä on ajettu, autot tankataan.Niihin lisätään noin 350 kilon paino tavaratilaan ja takaistuimille. Sitten sama reitti ajetaan toistamiseen.

Autot on jaettu neljään kolmen auton ryhmään. Kuljettaja vaihtaa ryhmän sisällä autoa määrävälein, samoin ryhmät vaihtavat autojaan määrävälein. Jokainen kuljettaja saa erinomaisen kokemuksen jokaisesta 12 autosta. Mahdolliset kuljettajakohtaiset erot voidaan tasoittaa, ja mittalaitteilla voidaan varmistaa, ettei kenenkään kuljettajan ajotavoissa ole ollut omituisia poikkeamia.

Kuljettajat vaihtavat autoa kummallakin lenkillä noin 60 kilometrin välein. Jokainen kuljettaja joutuu siten ajamaan kaikilla 12 autolla. Autoissa on kiinni mittalaitteet, jotka kertovat niin auton polttoaineenkulutuksesta, ajonopeudesta kuin vaihteiston käyttötavoistakin.

Edellä kuvattu koskee vain maantiellä tapahtuvaa vertailutestiä. Lisäksi autoilla ajetaan kaupunkikulutustestit ja tehdään suorituskykymittaukset. Tietoa kerätään kulutuksesta, päästöistä, tiloista sekä suorituskyvystä. Tuulilasi-lehden Ekoauto-numerossa ei julkaista kaikkea testissä kerättyä ja saatua aineistoa. Sitä on niin paljon, ettei kaikkea ole järkevää tarjota samassa numerossa yhdellä kertaa lukijoille.

Maailman paras koeajo

Sain olla mukana yhtenä Ekoautovertailutestin 12 kuljettajasta. Ja mitä opin? Seuraavassa havaintoni tiivistetysti:

• Tavallinen ihminen ostaa uuden (tai käytetyn) auton aivan liian suppean ”koeajon” perusteella. Lyhyt 10-20 km testi ei kerro
  auton todellisista ominaisuuksista juuri mitään.
• Koeajo tulisi tehdä sellaisilla teillä, joilla autoa eniten ja tyypillisimmin käytetään.
• Jos autolla ajetaan maanteillä edes kohtalaisen paljon (esim. mökkimatkat), koeajo tulisi tehdä myös lastatulla autolla. Auton ominaisuudet muuttuvat usein tuntuvasti, kun lastia listään. Hämmästyin, miten yhden henkilön kuormalla hyvänä pitämäni auto muuttui olennaisesti, kun lastia lisättiin tuo 350 kiloa.
• Huonot ajo-olosuhteet – rankka lumisade, liukas tie, vesisade, tuulenpuuskat jne. ovat erittäin toivottavia. Silloin autojen erot tulevat huomattavasti paremmin esiin kuin aurinkosäällä kuivalla asfaltilla.
• Pitkä ajorupeama osoittaa, millainen on auton istuin. Huono istuin muuttuu rasittavaksi, ja autoilusta alkaa tulla tuskaa.
  Istuimen lisäksi kuljettajan hyvä ja mukava ajoasento on äärettömän tärkeää. Selästään oireilevat tuntevat erot pian, ja huono ergonomia alkaa häiritä ajamista.
• Hallintalaitteiden, kojetaulun ja radion visuaalisilla piirteillä sekä toimintojen ohjauslogiikalla on suuri merkitys. Varsinkin pimeässä ajaessa havaitsee, että vipujen ja katkaisimien epälooginen sijoittelu, huono käyttölogiikka ja näppäinten huono valaistus saattaa turhauttaa kuljettajaa ja aiheuttaa jopa vaaratilanteita.
• Olosuhteiden muuttuessa autot asettuvat arvioissa erilaiseen järjestykseen kuin se, mitä ensimmäisen havainnon perusteella kuvittelee lopputulokseksi.

Tuulilasin Ekoautovertailu oli ainutlaatuinen koeajo. Ani harvoin kellään autoa ostavalla on mahdollisuus vertailla samankaltaisia autoja samanlaisissa olosuhteissa, jotka muuttuvat tämän vuoden tammikuun toisella viikolla rajusti, kun vertailu tehtiin tiistaista torstaihin kestäneen testirupeaman aikana. Sakeasti satanut lumi muuttui Helsingin liepeillä vesisateeksi. Pirkanmaalla ei siitä ollut tietoakaan, kun autot etenivät Lapin erämaita muistuttavissa olosuhteissa. 

Ajaessamme torstaina illansuussa Tuulilasin varikolle kaikkiin testiautoihin oli kertynyt noin 1 750 kilometriä. Vain yksi välitankkaus oli tarvittu yhtä autoa lukuunottamatta. Silläkin olisi päästy maaliin, mutta päätimme jättää jännittämättä mahdollista polttoaineen loppumista. Huoltoasemalla tehty muutaman litran lisäys otetaan polttoainekulutuksessa tietysti huoioon.

Noustessani viimeksi ajamani Opel Astran ratin äärestä auton keskimääräinen kulutus oli auton oman mittarin mukaan noin 5,7 litraa sadalla. Se tuntuu hyvin vähäiseltä, sillä olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin normaalissa koeajossa. Ei metriäkään sileää ja kuivaa asfalttia mukavassa auringonpaisteessa.

Ekoautovertailussa on tavaton määrä seikkoja otettava huomioon. Autojen mittaamisessa menee paljon aikaa. Tässä auto on ajettu vaakaa, jotta nähdään, millainen on tyhjän, mutta polttoainetankki täynnä olevan auton painonjakautuma.

Mitä opin?

Kun ostan seuraavaa autoa itselleni, en suostu tekemään kauppaa, ellen saa ainakin viikonlopuksi autoa käyttööni. Jos liike ei suostu ainakin 150 kilometrin mittaisen koeajon tekemiseen, kauppa jää tekemättä. Jos kauppaa ei synny, tarvittaessa voin tuon noin 10 litran polttoainekulun jopa ottaa omaan piikkiini. Jos kauppa syntyy, mieluummin jätän kaupantekiäisiksi tarjotun lippalakin myyjän hyllyyn, jos siitä tulee kynnyskysymys.

Raakaa peliäkö? Ei minusta. Minä ja perheemme autoa käytämme. Meidän käyttötarpeillamme on suurin merkitys. Meidän merkittävin autoilutapahtuma ei ole matka supermarketiin ja takaisin.

Autojen erot tulevat todella esiin vasta sitten, kun olosuhteet muuttuvat haastavammiksi. Etuvetoisen auton mainiot ajo-ominaisuudet kuivalla asfalttitiellä saattavat osoittautua vähemmän mairitteleviksi, kun autossa on enemmän lastia, paino jakautuu myös taka-akselin osalle,  ja etupyörien kitka heikkenee lumisella, sateisella tai uraisella tiellä. Haluan auton, joka vastaa minun tarpeisiini, ei automyyjän ajatukseen "nopeasta kaupasta".

Maisemissa ei vikaa, Satakunnassa on kunnon talvi.

On aivan varmaa, että ympäristöseikkoja ajatteleva auton ostaja ajaa mieluummin miellyttävästi toimivalla autolla kuin ajamisen tuskaa tuntien. Tuskaa on ihan riittävästi siinä, että maksaa autosta melkoisen summan autotehtaalle ja kauppiaalle. Ja lisäksi verot valtiolle.