Markkinahintaa koskeva informaatio ei ole autoverotuksen suurin mörkö

Grey-Hen Oy on sekä uusien että käytettynä myytävien autojen hintainformaatiota keräävä yritys. Yrityksen omistajat ovat yksityishenkilöitä. Autokauppa ei omista Grey-Hen Oy:tä, eivätkä Grey-Hen tai sen omistavat ole osakkaina autojen maahantuontitoiminnassa tai vähittäiskaupassa.

Kuka tahansa saa tietoja autojen hinnoista, koska autoliikkeet ilmoittelevat sekä lehdissä että Internetissä niin uusien kuin käytettynä myytävien autojensa hinnat. Autoverolain mukaan myös tullin on julkaistava uusien autojen hinnat. Tulli jopa vahvistaa uutena myytävien autojen hinnastot.

Autokauppaa ei voi verrata jääkaappien myymiseen. Autokauppaa koskee EU:n hyväksymä ryhmäpoikkeusasetus. Autotehdas saa siksi määrätä valmistamiensa uusien autojen myyntipalkkiot ja suositushinnat. Saman automerkin uutena myyvät merkkiliikkeet muodostavat kartellia muistuttavan tilanteen. Tällaista yhteistoiminnan muotoa ei ole kielletty, koska uutta autoa myyvät kauppiaat saavat hinnoitella autonsa vapaasti. Siksi uusien autojen hinnastoissa on mainittu sana ”suositus”.

Informaatiopalveluja tuottavat yritykset keräävät tietoja niin uusien kuin käytettynä myynnissä olevien autojenkin hinnoista ja varusteista. Informaatio on raaka-ainetta, jota voidaan jalostaa erityispalveluiksi. Esimerkiksi Saksassa Eurotax-Schwacke on tällainen informaation tuottaja, samoin DAT. Kummallakin on sekä ilmaisia että maksullisia palveluja sekä autokaupalle, rahoitusyhtiöille että kuluttajille.

Kartelli syntyy, jos keskenään kilpailevat yrityksen sopivat hinnoista tai alennuksista, joilla markkinoilla ostetaan tai myydään. Koska hintojen muodostuminen kysynnän ja tarjonnan tuloksena häiriintyy, hinnoista sopiminen on kiellettyä.

Grey-Hen Oy:n tuottamissa informaatiopalveluissa autokauppaa harjoittavat yritykset asettavat itse liikekohtaisesti hinnat ja katetason, jota tavoitellaan. Vaikka Grey-Hen tuottaa autokaupalle varaston ja myynninohjauksessa tarvittavia tietokoneohjelmia, liikkeet itse määrittelevät toimintaansa vaikuttavat ohjauskriteerit. Autoliikkeen kannalta Grey-Henin informaatio on vain näköala markkinoille. Jokainen autoliike päättää omat hintansa, niitä ei ulkopuolelta aseteta eikä niitä suositella tai kielletä.

Grey-Hen syntyi 80-luvun jälkipuoliskolla siksi, että autokauppa oli tiedostanut ainakin kymmenen vuoden ajan suuren tarpeen saada käyttöönsä markkinainformaatiota käytettyjen autojen hinnoista ja varastotilanteesta. Autoalan Keskusliitossa oli ymmärretty asiaan liittyvä riski: viranomaiset saattoivat helposti tulkita kaupan itsensä tuottaman informaation lähestyvän kartellia. On parempi, että informaation tuottaja on kaupan ulkopuolinen taho. Tästä huolimatta viranomainen on tutkinut yrityksen toimintatavan ja tuotetun informaation luoteen sekä Suomessa että muissa maissa. Grey-Hen palveluineen ei ole kartellimörkö.

Peruspulman aiheuttaa autoverolaki

Kokonaan toinen asia on se, että autoverolaki on säädetty tavalla, jossa markkinoilla keskenään toimivat yritykset eivät ole tasapainoisessa tilanteessa. On hämmästyttävää, että asiaan herättiin vasta, kun käytettyjen autojen maahantuontitoiminta varsinaisesti käynnistyi. Joku/jotkut oivalsivat kirjoittaa lain, jossa autolle määrättävän veron määrä syntyy markkinoiden vahvimman osapuolen hinnoittelupäätöksistä.

Vielä neljä vuotta sitten tulli oli aivan ymmällään. Se ei edes osannut kuvitella, että jonkin automallin suurin tuoja saattaisi olla joku muu kuin autotehtaan virallinen maahantuoja Suomessa. Nyt myös tulli on havahtunut. Uusien autojen hinnastoja saavat vahvistaa muutkin kuin viralliset merkin maahantuojat.

Kilpailuvirasto on selkeästi tuonut esille nykyiseen autoverolakiin sisältyvän rakennepulman. Tämä seikka ei ymmärrettävästi ole suuremmin askarruttanut niitä, joille nykyisestä epätasapainosta on hyötyä. Siksi kilpailevaa tuontia vaikeutetaan aivan laillisesti mutta vastoin EU-sopimuksen määräyksiä. Nykyinen autoverolaki suojaa kotimaisten Suomi-autojen hintatasoa. Seuraus? Tilanne lisää verotuloja, vähentää kilpailun painetta sekä hidastaa Suomen integroitumista Keski-Euroopan käytettyjen autojen markkinoihin.

Grey-Hen tuottaa palveluja autokaupan lisäksi palveluja myös rahoitusyhtiöille, vakuutusyhtiöille ja yksityisille kuluttajille. Pitäisikö Grey-Hen Oy:n kieltäytyä myymästä tällaista tietoa?

Korkein hallinto-oikeus on kieltänyt tullia käyttämästä verotuspäätösten perusteluna sellaista tietoa, jonka tulli on tähän saakka ostanut Grey-Hen Oy:ltä. Syyksi ei ole esitetty sitä, että Grey-Hen olisi ainoa tällaista hintainformaatiota tuottava yritys Suomessa. Syynä ei myöskään ole Grey-Henin omistuspohja. Pulma on siinä, että informaatiota ei pidetä läpinäkyvänä.

Suomessa Tilastokeskus mittaa uusien ja käytettyjen autojen hintoja. Tieto sisältyy kuluttajahintaindeksiin. Tiedot tuottaa Grey-Hen. Tilastokeskus on läpikotaisin perehtynyt Grey-Henin tapaan tuottaa tietoja markkinahinnoista ja niiden muutoksista. Raaka-aineena on Grey-Hen Oy:n markkinoilta keräämä tieto autoliikkeiden pyyntihinnoista. Menetelmänä on regressioanalyysi. Menetelmässä ei ole mitään kummallista. Aivan samaan tapaan mitataan vaatteiden, vuokrien tai asuntojen hintatasoa ja sen muutosta.

Osa Grey-Hen Oy:n tuottaman informaatiopalvelun kritiikistä on kohdistunut tilanteeseen, jossa uuden auton hinta laskee rajusti. Silloin hintamuutos vaikuttaa oitis uudenkarheiden käytettyjen hintoihin. Tapa, millä tällainen uuden auton hintamuutos yksityiskohdissaan on kytketty käytettynä myytävän, aivan samanlaisen auton hintamuutokseen, on Grey-Hen Oy:n sisäistä osaamista. Siitä ei ole haluttu kertoa. Miksi?

Grey-Hen on tietysti myös alttiina kilpailulle. Jos esimerkiksi autokauppaa lähellä oleva Netwheels Oy saisi käyttöönsä Grey-Henin kehittämät markkinahintojen tuottamiseen liittyvät ratkaisut yksityiskohdissaan, se voisi parantaa omaa autokaupalle tarjoamaansa markkinainformaatiopalvelua vailla mittavia kehityskustannuksia. Kuitenkin kuka tahansa saa ryhtyä tuottamaan vapaasti markkinahinnoista jalostettuja palveluja.

Oma käsitykseni on, että tulli on käyttänyt osaamattomalla tavalla Grey-Hen Oy:ltä hankkimaansa informaatiota. Grey-Hen tarjoaa näköalan markkinahintoihin – ei absoluuttista totuutta yksittäisen verotettavan auton markkina-arvosta. Pulmia ei siis aiheuta niinkään Grey-Hen kuin tulli, joka toimii liian mekaanisesti ja ymmärtämättä hankkimansa hintainformaation luonnetta, rajoituksia ja puutteita. Vasta viime aikoina tulli on ryhtynyt toimimaan tavalla, jossa eri tullipiireissä autoveropäätöksiä on ryhdytty määrätietoisemmin seuraamaan tavalla, joka muistuttaa laadun varmistamista.

Autokaupan intressi on suojata Suomi-autojen hintatason laskua. Yksi keskeisimmistä keinoista on kaksihintajärjestelmä. Sille on hyvät perusteet: autokaupan vastuu myymästään tavarasta.

Autoverotus, kaksihintajärjestelmä ja verohunajan tuoreustakuu

Autokaupan ja valtion etuja varjelevat ovat pyrkineet ylläpitämään käsitystä, että tuontiautojen hinnassa Suomessa olevaa veron määrää ei voi pitää arvonmäärityksen lähtökohtana. Sen sijaan vaaditaan, että tuontiauton veron ainoaksi vertailukohteeksi on otettava Suomi-auto ja sen hinnassa oleva vero. Äärimmilleen suojaus viedään silloin, kun vaaditaan, että tuontiauton arvonmääritykseen on sisällytettävä myös suomalaisen autokaupan kate.

Autokaupassa pyyntihinta on kaupankäynnin alkupiste. Neuvottelutilanteessa hinta joustaa. Kauppaa helpotetaan lisäksi antamalla kylkiäisiä, lisäämällä autoon varusteita ja antamalla tuntuvia alennuksia ohje- ja/tai pyyntihinnoista. Valtion kannalta on sekä helppoa että edullista määrätä uuden auton vero auton kuluttajahinnasta, ei todellisuudessa maksetusta hinnasta.

Osa nykyisen autoverotuksen vaikutuksista on uusia autoja myyvien merkkiliikkeiden kannalta harmillisia. Uuden auton lisävarusteita rasitetaan autoverolla. Samaa varustetta kauppaa kadun toisella puolella kilpailija, jonka hintaan ei sisälly autoveroa lainkaan. Autoverolaki ei edistä tasapuolista kilpailua.

Autokauppiaan pahin vihollinen on kilpailija. Siksi yksituumaisuutta hinnoista ei ole niin helppoa aikaansaada kuin kuvitellaan. Missään tapauksessa yhteistä ymmärrystä ei levitetä toimialanjärjestön kiertokirjeillä.

Huomio kannattaisi kohdistaa nykyisen autoverolain epäkohtiin. Rakenteellinen epätasapaino, tullin tekemät virheet, tullin toiminnan puutteellinen laadunvalvonta sekä hallinto-oikeuksien tekemät päätökset ansaitsisivat paljon nykyistä suurempaa huomiota ja julkisuutta.

Autokauppa on itse selkeästi kypsynyt nykyisen autoverotuksen epäkohtiin. Jäljellä nykymenon puolustajista on vain yksi merkittävä taho, joka mitä ilmeisimmin hyötyy nykyisestä autoverotuksesta enemmän kuin kokee siitä saavansa haittoja. Verohunajan tuoreustakuu on umpeutunut jo ajat sitten, mutta hunaja maistuu verokarhun suussa edelleen hyvältä.

Joidenkin mielestä suhtaudun luultavasti liian ymmärtävästi Grey-Hen Oy:n toimintaan. Miksi?

Olen toiminut vuosien 1991–97 välisenä aikana Grey-Hen Oy:n edeltäjäyhtiön Autodatan palveluksessa. Olen voinut aitiopaikalta nähdä, millaista on markkinainformaation kerääminen ja jalostaminen. Olen myös nähnyt, kuinka eri tavoin tuota informaatiota autokaupassa käytetään. Grey-Hen Oy:n tiedonkeruu on 2000-luvulla helpottunut, koska tiedot autoliikkeissä myynnissä olevista autoista varusteineen saadaan sähköisessä muodossa. Sama tieto siirtyy autoliikkeistä Autotalli.com-palveluun, Oikotie.fi-palveluun, sanomalehtien vaihtoautoilmoituksiin ja autokauppiaiden omille nettisivuille niiden palveluiden raaka-aineeksi.

Jorma Viitanen