Maserati katkesi kahtia

Helatorstain aattona, vuoden 1998 toukokuun 20. päivänä, oli Helsingissä pilvipouta. Puoliltapäivin lämpöä oli 12 astetta. Itäväylällä Herttoniemestä itään oli tavanomaisen vilkas arkipäivän liikenne. Kaikilla kolmella samaan suuntaan vievällä kaistalla oli ohitettavia niille kiirehtijöille, joille ei riittänyt sallittu 80 km/h nopeusrajoitus.

Muuntajankadulta koilliseen Itäväylälle johtavalla rampilla ajavan auton kuljettaja havaitsi taustapeilistä, että takaa lähestyi henkilöauto kovalla nopeudella. Kun hän pääsi rampin yläosaan Itäväylän tuntumaan, punainen henkilöauto revitti hänen ohitseen ja loittoni kovalla nopeudella itään päin oikeanpuoleista kaistaa. Kun ohittaja oli noin 300 metrin päässä, tuli ohitetun auton kuljettajasta järkyttävän liikenneonnettomuuden tärkeä silminnäkijä.

Maserati

Itäväylän keskimmäisellä kaistalla itään päin ajavan henkilöautoilijan nopeus oli noin 80 km/h. Äkkiä hänet ohitti kovalla nopeudella oikeanpuoleista kaistaa pitkin punainen henkilöauto, joka heti ohituksen jälkeen kaartoi hyvin jyrkästi hänen edestään vasemmalle. Sillä hetkellä hänestä tuli toinen tärkeä todistaja.

Kovalla nopeudella kulkeva auto oli lokakuun 10. päivänä vuonna -90 käyttöön otettu Maserati 430, jonka kahdella turbolla varustetun 2,8-litraisen V6-moottorin teho oli 250 hevosvoimaa. Modenassa, Italiassa, sijaitseva tehdas lupasi tämän takavetoisen luomuksensa huippunopeudeksi 240 km/h, kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 5,7 sekuntia ja nollasta tuhanteen metriin 27,5 sekuntia.

Maseratia ajoi 29-vuotias helsinkiläinen mies, jolla tämä Suomen teillä erittäin harvinainen auto oli ollut liiketuttavalta kokeiltavana viikon verran. Hänen matkakumppaninaan valkoisella nahalla päällystetyllä etuistuimella istui 32-vuotias helsinkiläinen mies. Molemmat miehet käyttivät turvavyötä.

Ohituksesta hallitsemattomaan luisuun

Kun Maserati kaartoi jyrkästi oikeanpuoleiselta kaistalta keskikaistaa ajavan eteen, oli sivuttaisvoima niin suuri, että auto kallistui voimakkaasti oikealle ja ajautui koko ajoradan vasempaan laitaan. Kun auton vasemmanpuoleiset pyörät putosivat ajoratojen välisen keskialueen pensaita hipoen hiekkaiselle pientareelle, nousi ilmaan erittäin sankka pölypilvi. Pyöristä jäi hiekkaiselle pientareelle pensaitten reunaan 14 metriä pitkä jälki.

Pölyn seasta pystyi ohitetun auton kuljettaja näkemään, miten punainen auto suistui vasen kylki edellä ajoradan oikeaan reunaan. Siitä kohdasta, missä auton vasemmanpuoleiset pyörät olivat nousseet takaisin asfaltille, mitattiin auton neljän renkaat piirtämät, noin 65 metrin pituiset, loivasti oikealle kaartavat jäljet. Ne kertoivat, että heti pyörien pudottua päällysteeltä kuljettaja tempaisi ohjausta oikealle.

Koska autossa oli tehostettu mutta lukkiutuva jarrujärjestelmä, voidaan päätellä, ettei kuljettaja tehnyt ainakaan paniikkijarrutusta. Jos jarrut olisivat lukkiutuneet, auton suistumislinja olisi siitä lähtien suoristunut ja suuntautunut hieman vasemmalle.

Törmäys kahteen pylvääseen

Kaikkien kolmen kaistan yli oikealle suistuneen auton vasen etukulma osui puiseen lyhtypylvääseen, joka katkesi juuresta ja lensi kadunluiskan alaosaan. Tästä törmäyksestä, joka käänsi autoa hieman myötäpäivään, jäi jälki vasemman etupyörän yläpuolelle.

Toinen osuma noin viiden metrin päässä sijaitsevaan opasteportaalin teräksiseen pylvääseen teki tuhoisaa jälkeä. Isku osui kuljettajan oveen, jonka keskelle tuli noin 25 sentin syvyinen ja levyinen painuma. Törmäyksen voimasta Maserati katkesi sekä takaistuimien etupuolelta että tuulilasin kohdalta.

Auton takaosa kiertyi nelikulmaisen teräspylvään vasemmalta puolelta ja sinkoutui ajoradan luiskan alalaitaan runsaan kymmenen metrin päähän pylväästä. Oikean takapyörän kohta iskeytyi yhteen ojan penkassa kasvavista koivuista. Takaistuimet pysyivät täysin ehjinä paikoillaan. Kuljettajan ovi oli jäänyt kiinni teräspylvääseen sen ympärille kietoutuneena.

Auton etuosa ohitti teräspylvään oikealta puolelta, lennähti luiskan alalaitaan ja tunkeutui osittain auton takaosan alle. Koska ratti siirtyi paikaltaan, näytti siltä kuin auto olisi ollut oikealta ohjattava.

Etuistuimet lensivät korin osien etupuolelle niin, että kuljettajan istuin oli etumaisena ja matkustajan penkki taaempana. Kuljettajan turvavyö oli katkennut, mutta matkustajan turvavyö oli yhä lukossaan kiinni.

Kuolema ja selviytymisen ihme

Kuljettaja putosi autosta teräspylvään juurelle. Matkustaja pysyi pitkään istuimellaan, liukui turvavöittensä alta ja vierähti ajoradan luiskan alaosaan istuinten etupuolelle. Paikalle tulleet todistajat kertoivat, että mies oli ollut tajuissaan ja yrittänyt kohottautua käsiensä varaan. Pelastuslaitoksen yksiköitä ehti nopeasti paikalle. Auttajat saattoivat heti todeta, että kuljettajaksi varmistuneen miehen tila oli erittäin kriittinen. Onnettomuuden uhrit kuljetettiin Töölön sairaalaan.

Kuljettaja oli ruhjoutunut erittäin pahasti ja saanut lukuisia hengenvaarallisia vammoja, jotka johtivat hänen kuolemaansa Töölön sairaalan hoitohenkilökunnan lähes vuorokauden pituisesta kamppailusta huolimatta. Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa on todettu, että hän ei ollut käyttänyt mitään ajokuntoa heikentäviä aineita.

Koska Maserati repeytyi useaan osaan, on käsittämätön ihme, että matkustaja selviytyi hengissä. Hänen vasen reisiluunsa, vasen olkavartensa ja vasen poskiluunsa olivat murtuneet. Lisäksi vasen keuhkopussi oli repeytynyt.

Jo muutaman tunnin kuluttua onnettomuudesta hän pystyi vastaamaan tarkasti muutamiin kysymyksiin, mutta tapahtuneesta hän ei muistanut paljon muuta kuin, että ”auto kiihtyi, kiihtyi, kiihtyi . . .”

6. Kova nopeus

Tutkimuksissa ei ole pystytty tekemään laskelmaa Maseratin nopeudesta. Autoilija, jonka Maserati ohitti Itäväylälle johtavan rampin yläosassa, mainitsi, että hän oli suistuvasta autosta noin 300 metrin päässä. Rampin siitä kohdasta, josta hätäisesti kaahaava jo voi puikahtaa Itäväylälle, on opasteportaaliin noin 700 metriä. Itäväylän ja liittymiskaistan loppupään yhtymiskohdasta portaaliin on noin 600 metriä.

Tämän mukaan todistaja oli edennyt Itäväylällä noin 300 metriä, johon kuluneena aikana Maserati oli ehtinyt kulkea vähintään kaksinkertaisen matkan. Tämän perusteella onnettomuusauton nopeudeksi voisi karkeasti arvioida 150 km/h.

Maserati kaartoi hallitsemattomassa luisussa runsaan 11 metrin levyisen ajoradan laidasta toiseen runsaan 60 metrin matkalla: tämäkin kertoo kovasta nopeudesta. On merkillistä, miksi nopeaan ajoon suunniteltu, hyvillä renkailla varustettu auto karkasi kuljettajansa hallinnasta niinkin pitkään, mutta vain alle kaksi sekuntia kestäneeseen luistoon.

Sitä ei tiedetä, oliko vasemmanpuoleisella ajokaistalla jokin auto, jonka takia Maseratin kuljettajan piti väistää sitä keskikaistan suuntaan. Kaikki huhut, jotka ovat liittyneet törmäyksen jumittaman nopeusmittarin mahdolliseen näyttöön, on syytä unohtaa. Onnettomuustyyppiin ja törmäykseen liittyvät monet tekijät vaikuttavat siihen, että auton nopeusmittariin jäävä lukema on hyvin sattumanvarainen.

7. Jos . . .

Tapahtuman alkusyynä lienee ollut se vanha totuus, että ihmisen luonne kestää huonosti kiusausta. Autoa, jonka suorituskyvyssä on varaa, tulee helposti kokeilluksi niin, että fysiikan lait ratkaisevat poikkeustapahtuman lopputuloksen.

Entäpä jos Maserati ei olisi osunutkaan lyhtypylvääseen vaan ajautunut sen oikealta puolelta ohi?

Auto olisi todennäköisesti lennähtänyt vasen etukulma edellä kadunluiskan penkkaan, päin penkalla kasvaneita koivuja ja niiden juurella olevia kiviä. Myös tässä tapauksessa auton kuljettajan puolelle olisi kohdistunut hengenvaarallisen voimakas isku.

Jos auto olisi suuntautunut hieman vasemmalle törmäämättä lyhtypylvääseen, teräspilari olisi osunut kuljettajan tuulilasin etupuolelle. Auto olisi pyörähtänyt pilarin vasemmalta puolelta eikä olisi katkennut. Sekä kuljettaja että matkustaja olisivat todennäköisesti pysyneet turvavöissään auton pysähtymiseen asti.

Myös tämä onnettomuus kuuluu niihin tapauksiin, joissa auto on joutunut hallitsemattomaan luistoon siksi, että kuljettaja on tilannetta korjatakseen tehnyt liian hätäisen ja liian suuren ohjausliikkeen. Näin käy hyvin usein silloin, kun auton pyörät putoavat päällysteeltä ja hätääntynyt kuljettaja reagoi liian voimakkaasti.

Jos Maseratin kuljettaja olisi malttanut hieman enemmän, ohjannut rauhallisemmin oikealle ja jarruttanut voimakkaasti heti päästyään takaisin kestopäällysteelle, auto olisi luisunut loivemmin ajoradan pituussuuntaan. Se ei olisi osunut teräspylvääseen vaan olisi jopa saattanut pysyä kadulla. Ja vaikka se olisi kauempana suistunut kadunluiskaan, siellä ei olisi ollut mitään hengenvaarallisia törmäysesteitä.

Tuulilasi 10/98

Tapani IIvari