Mini Cooper D

Retroilu on erikoinen laji: tongitaan vanhoja mappeja ja etsitään menneiltä vuosilta jotain sellaista, jonka voisi ottaa hiukan muunneltuna uudelleen tuotantoon. Valitettavasti moni autonvalmistaja on kompastunut omaan näppäryyteensä, ja tuonut myyntiin aivan likilaskuisia retromalleja.

Mini on iloinen poikkeus – siinä on ideaa. Uudestisyntyneen Minin toinen sukupolvi esiteltiin viime vuonna, ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että tehtaalta pukkaa aina vaan uusia versioita tutusta teemasta.

Yksi erikoisimmista on diesel, ainakin Suomessa. Manner-Euroopassa dieselit jyräävät kaikissa koko- ja hintaluokissa, mutta meillä Mini Cooper D tarjoaa todellista eksotiikkaa.

1,6-litrainen turbodiesel on PSA:n sukua. Edellisessa mallissa käytettiin Toyotan nakua. Uusi kone on reilut 20 hevosvoimaa edeltäjäänsä tehokkaampi – paukkua irtoaa 110 hevosvoimaa. Vääntöä on mojovat 240 Nm, ja overboost-toiminnolla hetkellisesti jopa 260.

Moottori sopii Miniin oikeastaan tajuttoman hyvin, kunhan vaan muistaa käyttää dieseliä oikein. Aluksi on hyvä seurata kierroslukumittaria, sillä hunajaisin alue on todella kapea: 1 800–3 500 r/min. Hetken ajon jälkeen vaihtopisteet ovat jo selkäytimessä. Minissä on kuusiportainen laatikko, jonka välitykset on sovitettu hyvin yhteen moottorin kanssa.

Vääntöä on sen verran mojovasti, että tavallinen työmatka-ajokin tuntuu oikein huvittavalta. Jokainen jarrutushan merkitsee vain valmistautumista seuraavaan kiihdytykseen! Kun vauhti kohoaa kahdeksaankymppiin, voi vaihdekepin jättää kuutosreikään. Potku riittää kuutosella myös ohituksiin ja kehäteiden ripeisiin rytminvaihdoksiin. Moottorin kierrättäminen on turhaa.

Erikoisuus tarjolla

Monet merkit väittävät pikkusporttejaan mikroautomaisiksi. Minin kohdalla väite osuu nappiin. Jokainen kaarre on haaste, ja kuskilla hymy herkässä. Pidon rajoja on hauska etsiä, sillä Mini nuolee mutkat todella neutraalisti. Luisto alkaa vähitellen ja ilman dramatiikkaa.

Kun kone on diesel, se on tietysti myös pihi. Ajoin Minillä lähinnä repivää taajama-ajoa, ja D-pirtelöä meni oman ajotietokoneen mukaan 5,0–5,4 litraa sadalla.

Säästäminen on usein kallista, ja niin tälläkin kertaa. Cooper D maksaa perusvarustein 28 300 euroa. Koeajoauton olisi saanut omakseen 35 120 eurolla. Summa on tolkuton, vaikka varustus olikin todella makea: Pepper-paketti, siistit vanteet, sporttipenkit jne.

Mutta toisaalta: vain harva 35 000 euron auto on niin erikoinen kokonaisuus kuin Cooper D.

Suosittelen koeajoa!

Lauri LarmelaLehdessä 12/2007