Mini Cooper S

Mini kuuluu kiistatta automaailman legendoihin. Sir Alec Issigonisin suunnittelema etuvetoinen kuoriainen näki päivänvalon vuonna 1959. Autoa tehtiin vuoteen 2000 saakka. Farmari- ja pakettiversiot mukaan lukien tuotantomäärä kasvoi 5,3 miljoonaan.

BMW osti vuonna 1994 Rover Groupin, jolle Minin valmistus oli monien yritysfuusioiden tuloksena siirtynyt. Kuten tunnettua, BMW myi tuottamattoman Roverin sittemmin pois mutta jätti viisaasti Minin itselleen.

Kokonaan uusi malli saapui kaup­poihin 2001. Rakenteita ja muotoja oli tietysti nykyaikaistettu, mutta auton tunnisti selkeästi Miniksi. Mallia myytiin runsaat 800 000 kappaletta.

Nyt on siis vuorossa kolmas sukupolvi. ”Aito” ulkonäkö on luonnollisesti säilytetty. Ulkomittoja on hieman venytetty, mutta takajalkatilojen kannalta kriittisin mitta eli akseliväli on ennallaan.

Toistaiseksi hinnastossa on vain kaksi uuden mallista Miniä: Cooper ja huomattavasti tehokkaampi Cooper S. Kevään aikana nähdään myös hinnat alkaen -versio One sekä turbodiesel. Ensimmäiset automaattivaihteiset Minit saadaan Suomeen maaliskuun tuotannosta. Avomalli Cabrio edustaa vielä edellistä sukupolvea mutta uudistuu vuoden mittaan.

Suunnittelu ja tekniikka

Ainakin autoista kiinnostunut erottaa Cooperin ja Cooper S:n helposti toisistaan. Maskit (sekä ylempi että alempi), etu- ja takapuskurit sekä vanteet ovat kummassakin mallissa omanlaisensa. Lisäksi Ässän takapuskurin alta keskeltä pilkistää kaksi pakoputkenpäätä, kun halvemmassa versiossa on yksi putki oikealla puolella.

Edellisen Cooper S:n konepellin ilmanottoaukko oli tarpeellinen moottorin päälle asennetun ahtoilman välijäähdyttimen takia. Uudessa mallissa välijäähdytin on siirretty keulaan varsinaisen jäähdyttimen alapuolelle, mutta siitä huolimatta konepellin ritilä on haluttu säilyttää. Nyttemmin se on pelkkä valeaukko, jonka läpi ilma ei pääse. Edeltäjässä ajovaloumpiot nousivat ylös konepellin mukana, nyt valot ovat kiinteät.

Entinen Chrysler-peräinen moottori on korvattu BMW:n ja PSA:n (Peugeot-Citroën) yhteisesti suunnittelemalla moottorisarjalla. Tulevan One-perusmallin iskutilavuus on 1,4 litraa. Coopereiden 1,6-litraista konetta tehdään sekä ahtamattomana että ahdettuna, joista keskitymme tässä jälkimmäiseen. Vanhan Ässän kompressoria ei enää katsottu sopivaksi, vaan se päätettiin korvata pakokaasuahtimella. Koneessa on dieselmäisesti yhteispaineputkisto, josta bensiini suihkutetaan suoraan sylintereihin.

BMW:n moottoreista tuttu Valvetronic-venttiilienohjausjärjestelmä on käytössä myös Minissä. Se parantaa sitkeyttä ja moottorin reagointia kaasujalan komentoihin. Perinteistä kaasuläppää ei siis ole, vaan imuilman määrää säädellään venttiilien muuttuvalla nostolla. Myös venttiilien ajoitus säätyy.

Ahtimessa käytetään kaksoiskanavatekniikkaa, jolloin kaasut johdetaan turbiinipyörälle kahta itsenäistä reittiä. Hukkaportti rajoittaa ahtopaineen 0,8 bariin.

Suurimmaksi vääntömomentiksi ilmoitetaan 240 Nm, mikä on kunnioitettava lukema tämänkokoiselle bensiinimoottorille. Kaasu pohjaan survaistaessa ahtopainetta lisätään hetkellisesti 0,95 bariin: tällöin vääntöä saadaan jopa 260 Nm.

Moottorin jatkeena on kuusinopeuksinen käsivaihteisto. Lisähintaan saa kuusiportaisen automaatin.

Sähkölaitteet ovat pienin muutoksin peräisin BMW:n 1- ja 3-sarjasta. Vaikka Mini on oma merkkinsä, se on periaatteessa yksi BMW:n mallisarjoista.

Alustarakenteet ovat aika lailla samanlaiset kuin edeltäjässä. Edessä käytetään joustintukia, L-muotoisia alatukivarsia ja kallistuksenvakainta. Takaa löytyy monivarsituenta, joka koostuu kummallakin puolella kahdesta päällekkäisestä poikittaistuesta, pitkittäistuesta, kierrejousesta ja sen sisään sijoitetusta putki-iskunvaimentimesta. Pitkittäistuet on nyt valmistettu kevytmetallista. Kallistuksenvakain pitää liialliset liikkeet kurissa.

Ohjaustehostin on sähköinen, kun se edeltäjässä oli sähköhydraulinen.

Minin ulkomuoto on erittäin persoonallinen. Korkea vyötärölinja ja matalat ikkunat luovat nostalgista tunnelmaa. Erot edeltäjään huomaa oikeastaan vasta kun autot ajetaan vierekkäin. Moottoriin on pakattu paljon hienoa tekniikkaa.

Tilat ja mukavuus...

Vekkuli ulkonäkö suorastaan houkuttelee hyppäämään kyytiin. Se ei kuitenkaan onnistu ensikertalaiselta ihan helposti, sillä ovenkahvat ovat puristettavaa mallia. Yllättävän moni ei oivalla asiaa. Lisäksi puristaminen vaatii melko paljon voimaa.

Reilujen istuinsäätöjen ansiosta kaikenkokoiset kuljettajat mahtuvat hyvin mukaan. Istuimessa on räikkätyyppinen korkeussäätö. Selkänojan kaltevuus säätyy portaittain, mutta jako on onneksi riittävän tiheä. Myös ristiseläntukea voi säätää.

Etuistuinten muotoilu ei ole paras mahdollinen. S-mallin tuoleissa istuintyynyn ja selkänojan kuppimaiset reunat pitävät toki kuskin ja etumatkustajan hyvin otteessaan. Ongelmana on tuolin etureuna, joka on sopivan pituinen keskellä mutta lyhenee reunoja kohti. Ainakin pitkän ihmisen reisituki jää niukaksi. Ratissa on sekä korkeus- että etäisyyssäätö, ja vasen jalka saa hyvän tuen.

Avaimen virkaa toimittaa ovelan näköinen kiekko, joka työnnetään kojelaudan rakoseen. Käynnistys ja pysäytys hoituvat erillisestä napista. Metalliset polkimet ja niiden kumiset liukuesteet luovat urheilullisen ja tyylikkään vaikutelman.

Päähallintalaitteiden ergonomiasta ei ole pahaa sanottavaa. Sen sijaan muutamat harvemmin tarvittavat keinukytkimet – jotka ohjaavat esimerkiksi sumuvaloja sekä ikkunannostimia – sijaitsevat hankalasti keskikonsolissa, ovat kovin pienikokoiset ja vieläpä melko alhaalla. Nappuloiden suunnittelija on selvästi asettanut nostalgisen ulkonäön toimivuuden edelle.

Viiksikytkimet palautuvat aina kosketuksen jälkeen perusasentoonsa, kuten vaikkapa BMW:ssä ja Opelissa. Vilkku toimii kolmesti pienellä näpäytyksellä. Säädettävä lasinpyyhkimien tihkunopeus puuttuu.

Jos edellisen Minin keskelle kojelautaa sijoitettu nopeusmittari oli iso, niin nyt se on suorastaan valtava ja muistuttaa vanhaa kaupan vaakaa. Käyntinopeusmittari on istutettu ohjauspylvään päälle. Merkki- sekä varoitusvalot on ripoteltu kummankin mittarin yhteyteen.

Jäähdytysnesteen lämpömittari valitettavasti puuttuu. Mikäli kone kuumenee hieman, varoitusvalo loistaa keltaisena. Lämpötilan edelleen noustessa valo muuttuu punaiseksi. Mukavuudenhaluinen kuski arvostaa öljymäärän varoitusvaloa.

Takapenkille mentäessä ja pois tultaessa joutuu voimistelemaan melkoisesti, vaikka etuistuimia voikin liu’uttaa eteenpäin selkänojaa kipattaessa. Molemmat istuimet palautuvat manööverin jälkeen alkuperäiseen asentoonsa.

Polvitila käy niukaksi jo 170-senttisen edessäolijan takana. Jos edessä istuu isoja ihmisiä, selkänojat tulevat lähes kiinni takapenkkiin. Varvastilaa on sentään jonkin verran. 180-senttisen kutrit ovat takana tukevasti katossa, eikä leveyttäkään ole yhtään liikaa, sillä kahden täysikasvuisen hartiat hankaavat toisiaan vasten. Reisitukea jää kaipaamaan. Sivuilla olevat kyynärnojat ovat aikuisille aivan liian alhaalla.

...Tilat ja mukavuus

Takaluukku avataan luukun keskellä olevasta napista, joka pystyperien kiusalliseen tapaan on lähes aina kurainen tai pölyinen. Tilaan sopii vain kaksi juomakoria. Nyyttitilaa jää korien lomaan niukasti.

Tila laajennetaan kippaamalla takaselkänoja kahdessa symmetrisessä osassa. Laajennuksen pohja asettuu vaateriin. Pääntukia ei tarvitse irrottaa. Laajennettuun tilaan saimme mahtumaan 11 mittakoria.

Ruuman pohjassa on peräti kuusi tukevaa metallista sidontalenkkiä. Pohja on selkeästi kynnystä alempana, eikä puskurin yläpintaa ole suojattu naarmuuntumiselta.

Graco Cosmic XTP -turvaistuimen saa sovitettua etuistuimelle, mutta tällöin aikuisen on turha yrittää taakse. Turvaistuimen asennus taakse sallii aikuisen istuvan edessä, tosin tavallista epämukavammin. Emmaljunga Crossway -lastenrattaat eivät mahdu tavaratilaan muuten kuin selkänojat kaadettuina.

Pikkutavaratilaa ei ole ylenpalttisesti. Hansikaslokeron lisäksi tilaa on ovitaskuissa, kojelaudan avohyllyissä ja lehtiverkoissa. Lisäksi löytyy muutama mukiteline. Hansikaslokero viilenee tarvittaessa, mikäli ilmastointi on poimittu lisävarustelistalta.

Laatuvaikutelma on muuten hyvä, mutta kuoppaisella tiellä kehyksettömät ovi-ikkunat natisevat tiivisteitä vasten.

Ulkomaisten kollegojemme mukaan uuden Minin vakiojousitus on mukavuuspainotteisesti melko pehmeä. Testiautossamme oli kuitenkin lisähintaan saatava urheilualusta, joka on tehty nopeaan ajoon. Yhden ja kahden hengen kuormalla rauhallisessa ajossa se tuntuu turhankin kovalta. Terävissä kuopissa käy sellainen pauke, että kuski pelkää vanteen tai jonkin muun osan kohta hajoavan.

Jäykät Run Flat -renkaat korostavat alustan kovuutta. Näillä renkailla voidaan ajaa tyhjinäkin 150 kilometrin matka korkeintaan 80 km/h nopeudella. Siksi varapyörä puuttuu. Vauhdin ja kuorman myötä jousitus toimii paremmin. Sileämmillä teillä Mini kulkee siististi.

Auto osoittautui varsin äänekkääksi ainakin nastarenkain. Nastojen rohina kantautuu sisään jo taajamanopeuksissa. Moottori ja tuuli liittyvät kuoroon satasen vauhdissa. Kesäisellä moottoritienopeudella tuuli alkaa ulista A-pilareiden tienoilla.

Mini tarjoaa hyvät tilat edessä olijoille, mutta taka- ja tavaratiloissa ei ole hurraamista. Vaikka auto on valmistajan mukaan tarkoitettu neljälle, olisi rehellisempää puhua 2+2-paikkaisesta laitteesta. Lapsiperheen ainoaksi autoksi Miniä tuskin kukaan vakavissaan harkitsee. Matka-ajossa melu käy ärsyttäväksi.

Ajettavuus

Ässän rengaskoko on 195/55 R 16, kun tavallisen Cooperin kooksi merkitään 175/65 R 15. Lisähintaan saa 205/45 R 17 -kumit.

Vaikka 16-tuumaiset renkaat ovat varsin matalaprofiiliset, ei uraherkkyyttä käytännössä esiinny. Tiukassa kiihdytyksessä ohjaus tempoilee, kuten yleensäkin tehokkaissa etuvetoisissa.

Sähköiset ohjaustehostimet valtaavat vähitellen alaa. Monella valmistajalla niissä on vielä paljon kehittelemistä, mutta Minissä on onnistuttu oikein hyvin. Ohjaus ei tunnu liian kevyeltä edes hiljaisessa nopeudessa, ja tuntokin säilyy asiallisena lähes koko ajan. Pienen ohjausliikkeen jälkeen auto jää voimakkaasti itsekseen kaartamaan. Ilmiö johtuu ainakin osittain talvirenkaista. Navakassa sivutuulessa Mini kulkee hämmästyttävän vakaasti.

Ässä on varmasti makea ajettava alkuperäisin renkain, mutta talvirenkaat heikentävät ominaisuuksia selvästi. Ajonvakautusjärjestelmä (DSC) aktivoituu herkästi. Hiukan reippaampi kiihdytys saa keltaisen valon välkkymään välittömästi, samoin kuin vauhdikas kaarre soralla.

Kun DSC:n kytkee napista pois päältä, auto on soralla suorastaan riemukas. Sitä voi paiskoa kuin mikroautoa. Liiallinen innostuminen tosin saa perän näyttävään luisuun, joka voi päättyä ikävästi. Sateen pehmittämällä pikkutiellä keula hakee koko ajan.

Nastarenkaiden vuoksi emme tehneet väistökokeita, vaan ajoimme sekä kahden hengen että täydellä kuormalla mutkaisella, mäkisellä ja kuoppaisella pikkutiellä. Tämä kertoo paljon paitsi ajettavuudesta myös jousituksen kuormankantokyvystä. DSC pitää menon kurissa eikä jäykkä jousitus ole kuormasta moksiskaan. Ilman vakautusta helppo meno jatkuu – edellyttäen, ettei meno äidy liian vauhdikkaaksi.

Taajamapyörityksessä Mini on näppärä. Auto ei kuitenkaan käänny yhtä pienessä tilassa kuin kokoluokkansa ketterimmät. Taustapeilien kokoa voi pitää riittävänä. Takapenkin pääntuet kannattaa pitää ala-asennossaan silloin, kun takana ei ole matkustajia.

Jarrut tuntuvat aluksi yliherkiltä, mutta tähän tottuu nopeasti. Jarrutus mutkassa tai toisen puolen pyörät pitävällä ja toisen puolen pyörät pienikitkaisella pinnalla saa aikaan pientä luikertelua. Mitään dramaattista ei kuitenkaan tapahdu. Mäkilähtöavustin pitää auton hetken paikallaan ylämäissä, joten noloja valumisia ei satu aloittelijallekaan.

Ajettavuus kärsii selkeästi talvirenkaista, vaikkei silloinkaan ole huono. Kova urheilualusta tulee Ässään Chili-paketin mukana, halusi asiakas sitä tai ei. Ajonvakautus on vakiovaruste, kuten valmistajan kaikissa muissakin malleissa. Parhaimmillaan Mini on mutkateillä.

Suorituskyky

Kun melko kevyeen autoon asennetaan tehokas turbomoottori, saadaan helposti urheilullinen suorituskyky. Nastarenkaiden vuoksi mittasimme kiihtyvyyden 30 km/h nopeudesta alkaen. Tiedämme kokemuksesta, minkä verran erikokoisilta ja -tehoisilta autoilta kestää nollasta kolmeenkymppiin, joten arvot ovat osin laskennallisia.

Kiihdytys sataseen sujui keskimäärin 7,7 sekunnissa, kun valmistaja ilmoittaa 7,1 s. Hyvissä olosuhteissa auto olisi epäilemättä päässyt lähemmäs tehtaan arvoja.

Sitkeysarvot ovat lähes käsittämättömän hyvät. Vielä kuutosellakin Mini lähtee kiihtymään huomattavan innokkaasti, vaikka välityssuhteet ovat moottorin mainion luonteen vuoksi pitkät. Turboviivettä ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Ässän ostaja odottaa tietysti sporttisia pakoääniä, mutta niitä ei kuulu edes kovilla kierroksilla. Jostakin syystä valmistaja on unohtanut tämäntyyppiseen autoon kuuluvan äänimaailman. Tilanne luo tarvikevalmistajille hyvän markkinaraon.

Ässä tarjoaa nimensä veroista suorituskykyä. Mainion sitkeyden ansiosta auto soveltuu myös laiskalle vaihtajalle. Kone ei protestoi edes lähes tyhjäkäynnillä vedätettäessä.

Kustannukset, turvallisuus ja varustelu

Testin aikana bensiiniä kului keskimäärin 7,9 l/100 km. Se on tasan litran enemmän kuin virallinen yhdistetty kulutus. Maantielenkillä hupeni 6,6 l/100 km, kun EU-normin mukaan pitäisi kulua 5,7 l/100 km.

Kaupunkiajossa virallisen ja oman kulutuksemme ero oli litran luokkaa. Vauhdin myötä ruokahalu kasvaa jyrkästi. Tosin Ässä-kuski tuskin on arvostanut autohankintaansa pohtiessaan taloudellisuutta kovin korkealle.

Huollot tehdään 30 000 kilometrin tai kahden vuoden välein ensin täyttyvän ollessa määräävä tekijä. Lukemat ovat kuitenkin teoreettisia, sillä todellinen tarve ilmenee huoltomuistuttimesta. Nokka-akseleita käytetään huolettomalla ketjulla.

Takuu kattaa kaksi vuotta ilman kilometrirajoitusta. Auton luvataan vastustavan puhkiruostumista kahdentoista vuoden ajan.

Ajoturva luo käyttäjälle huoletonta oloa viiden vuoden ajan. Se korvaa matkan keskeytymisestä aiheutuneet kustannukset, kuten majoituksen, matkaliput tai sijaisauton.

Turvavarustelu on hyvin kattava. Vastaavasti mukavuusvarustelu on melko niukka: esimerkiksi ilmastoinnin joutuu hankimaan lisähintaan. Taustapeilit säätyvät sähköllä, mutta niiden lämmitys tuo ostotilanteessa lisäkuluja. Myös ajotietokone ja sumuvalot pitää hankkia erikseen. Takajalkatilan lämmityssuuttimet puuttuvat.

Tavalliseen Cooperiin saa runsaan 2 000 euron hintaisen Pepper-paketin, joka sisältää yhtä ja toista mukavaa. Ässään sitä ei saa, vaan on otettava kattavampi, yli 4 000 euron arvoinen Chili-paketti.

Minin ylläpito ei tule erityisen kalliiksi – ainakaan teoriassa. Bensaa palaa käytännössä enemmän kuin virallisen ilmoituksen mukaan, mutta sehän on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Lisävarusteet nostavat auton hinnan helposti järkyttävän korkeaksi.

Loppuarvostelu

Kulttiesineet – olivat ne sitten kulkuneuvoja, kelloja, vaatteita tai vaikkapa savukkeensytyttimiä – eivät välttämättä edusta lajinsa uusinta trendiä, ja käytännöllisyyskin on usein vähän niin ja näin. Silti niistä ollaan valmiita maksamaan. Cooper S ilahduttaa varmasti omistajaansa massasta poikkeavalla ulkonäöllään, hauskalla ajettavuudellaan ja roimalla suorituskyvyllään. Kukaan ei osta sitä pelkän liikkumistarpeen tyydyttämiseen.

+ Ajettavuus
+ Moottorin ominaisuudet
+ Suorituskyky

– Melu
– Taka- ja tavaratilat
– Varustelu

Testiauton lisävarusteet: Metalliväri 620 e, sähköinen lasikattoluukku 1 520 e, konepellin raidat 130 e, nahkaverhoilu ”Punch” 1 230 e, Colour Line tummanharmaa 190 e, sisäkoristeet harjattua alumiinia 190 e, automaattinen ilmastointi 510 e, monitoimiohjauspyörä 240 e, etumatkustajan turvatyynyn poiskytkentämahdollisuus 60 e, radio/cd Mini Boost 320 e sekä Chili-paketti 4 240 e: sisältää nahkapäällysteisen urheiluohjauspyörän, 17-tuumaiset kevytmetallivanteet, urheilualustan, velourmatot, etumatkustajan istuimen korkeussäädön, sumuvalot, ksenonvalot, ilmastoinnin, ajotietokoneen, valopaketin ja vara-avaimen kauko-ohjauksella.
Testiauton hinta: 40 550 euroa
Takuu: 2 v ilman kilometrirajoitusta. Maalitakuu 3 v, koritakuu 12 v.
Vakuutusmaksut: liikenne 479 e, auto 723 e ¹⁾
Maahantuoja: Oy BMW Suomi Ab, Vantaa
Valmistaja: BMW Group AG, Oxford Plant, Englanti

¹⁾ = Tiedot: Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 150 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, kun vakuutuksenottajana on 43-vuotias mies. Hinnat pyöristetty lähimpään euroon.

Vertaillen

Peugeot 207 GT THP

+ Moottori
+ Varustelu
– Pintakova jousitus
– Liikaa perusmallin näköinen

Renault Clio 2.0 Sport

+ Ajettavuus
+ Suorituskyky
– Melu
– Kulutus

Volvo C30 2.4i

+ Ison auton tuntu
+ Meluttomuus
– Yliherkkä ohjaus
– Jalkatilat takana

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Roland WeckströmLehdessä 2/2007