Minitesti: Toyota Auris 1.4 D-4D Linea Sol Multimode

Auris saapui keväällä Suomen kamaralle heti uuden Corollan vanavedessä. Konttiperä-Corolla on perinteisesti vedonnut varttuneempaan väestönosaan, mutta viistoperäinen Auris on Toyotan yritys kosiskella nuorempia autoilijoita. Aurisin muotokieli on hyvin samanlaista kuin Yarisissa: kaksikon asettuessa vierekkäin sukunäkö on ilmeinen. Tämä lienee harkittua, sillä Yaris on Toyotan myydyin henkilöautomalli Euroopassa.

Auris-malliston pienin dieselmoottori, 1ND-TV -tyyppinimen tunteva 1,4-litrainen, on aiemmin tuttu Yarisin ja edellisen sukupolven Corollan keulalta. Yhteispaineruiskutuksella, muuttuvageometrisellä pakokaasuahtimella sekä ahtoilman välijäähdyttimellä varustettu nelisylinterinen ja 8-venttiilinen kone tuottaa tehoa 66 kW (90 hv). Vääntömomenttia pikkudiesel puskee ulos maksimissaan 190 Nm välillä 1 800–3 000 r/min. Sylinteriryhmä, -kansi ja öljypohja ovat kevytmetallia, ja moottorin massaksi kerrotaan käyntikuntoisena 120 kg.

Pikkudieselin saa 5-vaihteisen manuaalin lisäksi automatisoidulla mekaanisella vaihteistolla, josta Toyota käyttää nimitystä M-MT (Multimode Manual Transmission). Perinteistä automaattia halajaville on kerrottava huonoja uutisia: näillä näkymin sellaista ei ole tulossa valikoimaan. Tehtaan strategian mukaan Multimode-vaihteisto tulee korvaamaan automaattilaatikot henkilöautomalleissa.

Aurisin automatisoitu mekaaninen C53A-vaihteisto perustuu normaaliin C53-manuaalilaatikkoon. M-MT:n vaihtoautomatiikka on toteutettu kolmen sähkömoottorin avulla. Kytkimen käyttömoottori, osana kytkimen sähköhydraulista yksikköä, operoi yksilevykytkintä M-MT:n ohjainlaitteelta tulevien käskyjen perusteella. Vaihteen valitsin- ja siirtomoottorit puolestaan kytkevät oikean vaihteen pesään kulloisenkin ajotilanteen mukaan. Moottorin ja M-MT:n ohjainlaitteet kommunikoivat keskenään CAN-väylän avulla.

Syy, miksi Toyota haluaa käyttää automatisoitua mekaanista vaihteistoa automaattien sijaan, on puhtaasti taloudellinen. Multimoden valmistuskustannukset jäävät jopa alle puoleen automaattivaihteistoon verrattuna. Lisäksi kulutus on yhteneväinen manuaaliversion kanssa, koska tehohäviöitä ei ole. Myös M-MT:n kestävyys on osoittautunut hyväksi.

Diesel mukava tuttavuus

Multimoden vaihteenvalitsin on samankaltainen kuin perinteisissä automaateissa. Ainoa ero on pysäköintivaihteen eli P:n puuttuminen – Aurisin voi pysäköitäessä jättää joko R-, N- tai E-vaihteelle. Käyntiin auto lähtee vain vapaalla eli N-asennossa. Ännää käytettäessä käsijarru on muistettava kytkeä päälle, ettei auto lähde omin päin valumaan. Eteenpäin pääsee valitsemalla E-asennon tauluun.

Valitsimen etupuolella on kytkin, jota painamalla vaihteisto toimii urheilullisemmin (Es-asento). Manuaalikäyttökin on mahdollista: kepistä eteenpäin työntämällä vaihdetaan pienemmälle ja vetämällä isommalle. Pykäläsurffailu onnistuu myös ohjauspyörän kehällä olevista lavoista.

Ensi kertaa liikkeelle lähdettäessä Multimode-vaihteisto lähinnä ärsyttää. Meno on epämiellyttävän nyökkivää, ja kanssamatkustajat suoltavat samanaikaisesti mielipiteitään kuskin ajotaidoista. Hetken kuluttua vaihteiston kanssa pääsee kuitenkin sinuiksi: Multimode-Aurisilla on ajettava manuaalivaihteisen tavoin. Toisin sanoen M-MT vaatii vaihtokohdan lähestyessä pientä kaasupolkimen hölläystä, jotta vaihto sujuisi miellyttävän pehmeästi. Tämä on varsin loogista, onhan kyseessä pohjimmiltaan mekaaninen vaihteisto.

Pikkudieselin ja M-MT:n yhteispeli toimii alkukankeuksien jälkeen mallikkaasti. E:llä ajettaessa vaihteiston verkkainen toiminta muokkaa ajotyyliä luonnollisen rauhalliseen suuntaan. Jos haluaa edetä hieman räväkämmin, Es-moodi auttaa. Vaihdot nopeutuvat, ja laatikko lataa suurempaa pykälää korkeammilla kierroksilla kuin perusmoodissa. Ennen ohitustilanteita kannattaa kuitenkin ottaa ohjat omiin käsiinsä ja valita itse sopiva välitys pesään. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voi nimittäin todeta, että aika tuntuu yllättävän pitkältä, jos M-MT:n antaa arpoa oikeaa vaihdetta vastaantulijoiden kaistalla.

1.4 D-4D on miellyttävä tuttavuus. Pienestä iskutilavuudesta huolimatta kone jaksaa kuljettaa Aurisin kokoista autoa mallikkaasti. Moottorin sitkeyden ansiosta voi halutessaan jättää pykäliä välistä ja loikkia vaihteiden yli parhaaksi katsomallaan tavalla. Tasakaasulla ajettaessa koneen ääni kuuluu sisälle varsin vaimeana. Käyntiääni on useimpia kilpailijoita hienostuneempi myös kylmäkäynnistyksen jälkeen. Vakionopeudensäädintä ei valitettavasti ole Multimode- vaihteiston yhteydessä tarjolla.

Linjakasta muotoilua

Aurisin sisätilat ovat luokassaan tilavat. Eteen mahtuu hyvin isokin köriläs, ja pääntilaa jää reilusti. Ajoasennosta saa hyvän oli sitten pitkä tai pätkä. Istuinosa voisi olla pidempikin, mutta selkänoja tukee hyvin eikä ahdista pulskempaakaan kaveria. Auton keulan sijaintia on hyvin vaikea arvioida, vaikka havainnoisi maailmaa aina katon rajasta asti.

Linjakkaasti muotoiltu keskikonsoli on kaunis katsella, ja sen pyöreään reunaan on miellyttävä lepuuttaa kaasujalkaa ajon aikana. Yläviistoon sojottavaa käsijarrukahvaa on sen sijaan vaivalloista käyttää. Myös ilmastointilaitteen säätöjä on hankala muuttaa, koska sen näytöt heijastavat auringonvaloa herkästi. Erityisesti oikeanpuoleinen näyttö, joka kertoo, mihin suulakkeisiin ilmaa kulloinkin puhalletaan, jää kuljettajalle arvoitukseksi ilman apumiehen lähentelyä. Lisäksi radion pyöreä äänensäätönappula on niin liukas, että kuljettajalla pitäisi olla näppylähanskat kädessään operoidakseen sitä. Onneksi radiota voi säädellä myös ohjauspyörältä käsin.

Takana on hyvin tilaa kahdelle matkustajalle. Kolmaskin mahtuu leveyden puolesta kyytiin, mutta takapenkin keskiosa on preussilaisen kova ja ryhdikäs. Lisäksi keskipaikan pääntuki ei nouse tarpeeksi ylös – sitä voikin luonnehtia kirjaimellisesti niskatueksi. Tästä ei hyvää seuraa mahdollisissa kolaritilanteissa. Keskitunnelin puuttuminen helpottaa keskipaikalle joutuneen oloa.

Ihmetystä aiheuttaa takapenkin ja hattuhyllyn väliin jäävä reilu rako, josta takaholveista kantautuva kohina pääsee vapaasti mellastamaan matkustamoon. Poikamies mahduttaa tavaratilaan seitsemän koria urheilujuomaa, mutta perheellisen on tyydyttävä irrottelemaan lastenrattaiden pyöriä saadakseen jälkikasvun hyökkäysvaunut kyytiin.

Vaikka Auris vaikuttaa tasapainoiselta tuotteelta, ongelmaton ei sekään ole. Suurimmat moitteet auto saa ohjauksesta ja suuntavakavuudesta. Testin alussa Aurisin alla pyörivät Continentalin nastattomat talvirenkaat. Tällä rengastuksella auto ei tuntunut kulkevan metriäkään suoraan. Oli tienpinta kuinka tasainen tahansa, Toyota pyrki kampeamaan joko vastaantulijoiden kaistalle tai metsähallituksen puolelle. Nopea ohjaus tunnottomalla keskialueella ja suuntavakavuuden puute on huono yhdistelmä etenkin matka-ajoa silmällä pitäen.

Kesärenkailla tilanne muuttuu hieman myönteisemmäksi. Keskialueen väljyys poistuu miltei kokonaan, ja ohjaus on selvästi tarkempi. Vaeltelutaipumus sen sijaan säilyy myös kesäkumeilla.

Jos suoraan ajaminen on Aurisilla tervan juontia, mutkateillä tilanne on toinen. Jämäkkä jousitus yhdessä nopean ohjauksen kanssa tuntuu hetkittäin herkullisen eurooppalaiselta. Sähkötehostetun ohjauksen vaste on keinotekoinen mutta paranee vauhdin kasvaessa. Sorateillä tanakka mutta mukava jousitus nielee kuopat hienosti. Menoa haittaa vain ajonvakautuksen ärsyttävä varoitusääni, joka piipittää turhankin herkästi Ouninpohjan tietämillä...

Kovaa kilpailua

Kilpailu C-segmentin herruudesta on tänä vuonna poikkeuksellisen kovaa. Toyotalla on asettaa taistoon laadukkaan oloinen tuote. Merkin maine Suomessa on sitä tasoa, että menestykselle tuskin on esteitä. Ensi numerossa selviää, miten korkealle Aurisin ominaisuuksilla ylletään kuuden auton vertailutestissä.

Testiauton lisävarusteet: metalliväri 540 e ja Connect-varustepaketti 310 e.
Testiauton hinta: 28 850 euroa
Käyttövoimavero: 440,19 euroa/vuosi
Takuu: 3 v/100 000 km, maalitakuu 3 v, korin puhkiruostumattomuustakuu 12 v.
Vakuutusmaksut: liikenne 543 e, auto 687 e ¹⁾

¹⁾ = Tiedot Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 150 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, kun vakuutuksenottaja on 43-vuotias mies. Hinnat pyöristetty lähimpään euroon.

Pasi Piironen
Lehdessä 6/2007